”On aika tehdä lapsemme ylpeiksi vanhemmistaan!”-onneksi on aikaa tätä harjoitella seuraavat kolme vuotta!

Teksti Harald Olausen

SDP:n eurovaalitunnus "Jo riittää" kuulostaa poliittista historiaa ja demareita hieman tunteville pelottavalta, sillä kehitys SDP:n sisällä ja SDP:n johdolla 40-luvun lopussa oli viedä ojasta allikkoon koko sosialidemokratian, ja varsinkin sen poliittiset uudistukset. Tuosta ajasta alkoi SDP:n sisällä oikeistolaistumiskehitys, joka johti myöhemmin 50-luvun lopulla SDP:n hajoamiseen. Tänään SDP on palanut juurilleen äänestäjiensä iloksi Jutta Urpilaisen "keskiluokan keskustaoikeistolaisesta" puolueesta takaisin palkansaajien etujen ajajaksi - galluppien mukaan myös äänestäjät ovat piukkuhiljaa palaamassa SDP:n.

SDP:ssa on taas kummasti imuvoimaa. Puolue nähdään äänestäjien silmissä vahvana vastavoimana oikeistolaisuudelle. SDP julkisti eilen virallisesti puoluevaltuustonsa kevätkokouksessa eurovaalitunnuksensa- ja ohjelmansa. https://www.youtube.com/watch?v=9Hjwdz_oRcM Demareissa kiinnostavaa on se, onnistuuko puolue käyttämään hyväkseen kansalaisten tyytymättömyyttä oikeistohallituksen epäoikeudenmukaiseen leikkauspolitiikkaan. Kyse on myös siitä, onko Lindtmanista tulevaksi pääministeriksi? EU-vaalit ovat ilmeisen selvästi esivaalit eduskuntaavaaleille -  ihmiset haluavat veikata voittajahevosta.

Englannissa sir Kier Stramerin johtama Labour valmistautuu ottamaan vaaleissa vallan käsiinsä neljäntoista harhailuvuoden jälkeen melko maltillisella ohjelmalla, jotta ei ärsyttäisi keskiluokan keskellä poliittisesti olevia äänestäjiä, jotka ratkaisevat vaalit ja ovat pettyneitä konservatiiveihin. Se on myös SDP:n linja ja samalla mahdollinen ongelma. Lindtmanilla on tuhannen taalan paikka. Hän on lähellä ay-liikettä, ja on kasvanut lyhyessä ajassa vakuuttavaksi vaihtoehdoksi. Mutta jotain hänessä tuntuu vielä puuttuvan, kun vertaa Kier Starmeriin, joka on ollut imagovoitto Labourille, sillä hän tulee itsekin työväenluokasta.

SDP näyttää oppineen sen tärkeimmän opetuksen: ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan, eivätkä terveet parannusta kaipaa, eli SDP on tavallisten ihmisten ja palkansaajien puolue, jonka arvomaailma perusvoimanana ovat matalapalkka-alojen (super, tehy, pam, jhl...) naistyöläiset – ehkä ne miestyöläisetkin palaavat takaisin demareihin onnettoman persuseikkailujensa jäljiltä pettyneinä ja harmistuneina. Uudistuspolitiikkaa ei tehdä yksin, vaikka vahva SDP onkin tae palkansaajille ja tavallisille ihmisille. On myös tärkeää, että vasemmistoliitto menestyy hyvin vaaleissa, ja toimii yhteistyössä SDP:n kanssa muuttaakseen palkansaajille ja tavallisille ihmisille turmiollisen oikeistopolitiikan epäarvoistavan politiikan paremmaksi.

Kun SDP:sta hävisi puolueen aikaisempana omantunnon äänenä edustaneet näkyvät vasemmistolaiset poliitikot, on vasemmistoliiton rooli toisen työväenpuolueen kirittäjänä sekä moraalisena muistuttajana tullut entistä tärkeämmäksi, ja siksi vasemmistoliiton hyvä menestys on myös osa työväenliikkeen ja oikeudenmukaisemman politiikan yhteistä menestystä. Kun seurasi lähetystä puoluevaltuuston kokouksesta, ja kuunteli demarivaltuutettujen retoriikkaa, huomasi ettei puolue ole vielä ihan terässä, mitä sanomisten terävyyteen ja iskevyyteen tulee. Mutta yritys on kova: "On aika tehdä lapsemme ylpeiksi vanhemmistaan!"-slogan ei ole ihan kökkö vaikkei myöskään napakymppi- onneksi aikaa on vielä kolme vuotta harjoitella.