40.000 saksalaiskeskitysleiriä ja ”kukaan ei muka ei tiennyt niistä”!
Teksti Harald Olausen
Kurt Vonnegut on kirjoittanut kokemastaan Dresdenin pommituksesta II ms:n lopulla. Koko kaupunki tuhottiin massiivisessa pommituksessa siviilejä säästämättä. Strategian muutos johtuu osittain (piilotetusta) kostosta natsien hirmuteoille, osin tavoitteesta saada natsit antautumaan nopeammin kotirintaman henkisen selkärangan murtumisen myötä. Toisin kävi. Natsit jatkoivat rampanakin kohti edessä häämöttävää tappiota.
Se mikä kiinnostaa Gunther Grassin tuotantoa lukeneena, on kysymys saksalaisten omasta syyllisyydestä natsien hirmuvallan edessä. Tähän asti meidät muut on laitettu "virallisesti uskomaan, ettei tavallinen saksalainen ollut sen kummemmin natsi kuin tukenut täysillä natsien politiikkaa, varsinkaan juutalaisten tuhoamista, tai tiennyt keskitysleireistä. Homma on hieman sama kuin vitsin mukaan, jos kysyy minkä tahansa maan vankilassa vangeilta, ovatko he syyllisiä vai syyttömiä, vastaus on aina pahimpia murhamiehiä myöten: syyttömiä.
Propaganda
on se kaiken vihollinen myös tässä ohjelmassa. kaikki tapahtui siksi, että
kansa oli ja eli kuin huumattuna Hitlerin karisman edessä, jota pönkitti
tarkkaan Goebbelsin suunnittelema propaganda, joka sai ihmiset uskomaan
itsestäänkin jotain muuta kuin mitä olivat. Ohjelmassa kerrotaan selkokielellä,
miten Stalingradin tappion jälkeen Hitlerin kuherruskuukausi Saksan kanssa oli ohitse
ja loppu oli ikävää ja pitkitettyä avioeroa. Monet II ms:n historian asiantuntijat
vakuuttavat kuin yhdestä suusta myös Hitlerin kyvyttömyydestä johtaa sotaa narkkiongelmansa takia.
Varusteluministeri Albert Speerin nerokkuuden siivittämänä Saksa pystyi jatkamaan sotaa 1,5-2-vuotta pidempään kuin ehkä ilman tätä apua. Dokumentin alaston armottomuus totuuden edessä hämmentää. Saksalaiset eivät saa mitään mahdollisuutta jatkaa omaa puolustusmytologiaansa, sillä nyt puhuvat selkeät faktat ja tilastot; saksalaiset todellakin tuntuvat ansainneensa muiden silmissä sovituksen nimissä sen surkuteltavan kohtalon, mikä heille lankesi sodan jälkeen aina 1940-luvun loppuun, kunnes maa alkoi kuin ihmeenkaupalla toipumaan ja nousi maailman oloissa ennätysvauhtia koko läntisen maapallon johtavaksi talousveturiksi.
Sarja on hyvä. Mutta
jokin sarjasta silti tuntuu puuttuvan, ja se on selkeä suhde natsien ja maan todellisen
äärioikeiston välisten suhteiden selvittäminen sen lisäksi, että Yhdysvaltojen roolia Saksan sotaa edeltäneeseen talouselämään ei juuri ole medioissa esitelty. Se jo tiedetään, mikä oli
johtavien teollisuusmagnaattien rooli natsien nousussa - ratkaiseva - väliin tuntuu,
että koko natsiliike oli heidän käsikassaransa toteuttaa oligarkkista
kapitalismia.
Mutta se mitä ei tiedetä, on se, miksi heistä ei saa vieläkään
puhua Saksassa ja selvitellä sitä, millaisen "maailman parhaan kansainvälisen
myyntikanavan" kolmansiin maihin juutalaisilta varastettujen rikkauksien kanssa
paenneet natsit loivatkaan mahdollistaakseen sodan jälkeisen Saksan
talousihmeen syntymisen. Oliko tässä näppinsä Yhdysvalloilla mukana? Ihan varmasti, sillä Yhdysvallat tarvitsivat heti II ms:n jälkeen alkaneessa ns. Kylmässä sodassa niin natsiupseereja kuin teollisuusmagnaatteja oppeineen ja kokemuksineen taistelussa maailmanherruudesta Neuvostoliittoa vastaan. Tämä sota oli pidempi ja armottomampi taloudellisessa mielessä kuin molemmat maailmansodat yhteensä ja siksi kaikki keinot olivat sallittuja eikä niistä saa siksi vieläkään puhua.