7 tapaa tuhota ihminen, osa II: 6 katsele televisiota, lue lehtiä, viihdy

21.05.2021

Professori Timo Airaksinen

Nyt vaihdetaan näkökulmaa yksilöllisestä tuhoajasta kollektiiviseen tai toisin sanoen systemaattiseen. Ainoa vaara joka ihmistä väijyy, ei suinkaan ole yksilöitävissä ihmiseen itseensä tai johonkuhun erityiseen ihmisyksilöön - eläimet jätän tässä väliin, vaikka moni niistä onkin ihmiselle vaarallinen otus.

Systemaattinen vihollinen on systeemi, jossa ihmisen on elämänsä elettävä ja joka ikään kuin vihaa häntä. Sanon tässä "ikään kuin" koska vain ihminen yksilönä ja persoonana vihaa sinua ja minua, systeemi taas ei vihaa ketään, kun tuhoaa. Liityt vapaaehtoisena armeijaan, joka lähettää sinut hetimiten itsemurhatehtävään, siis paikkaan, josta sinun ei oleteta selviävän hengissä. Ei armeija silti vihaa sinua vaan sankariksi sinua kutsuvat kuolemasi jälkeen, silti tosiasia on, että systeemi tuhosi sinut.

Moni yhteiskunnan systeemi ikään kuin vihaa ihmistä ja edesauttaa hänen tuhoaan, joka joskus on itsetuho, joskus ei. Armeijaesimerkki edellä ei käsitellyt itsetuhoa. Mutta oletetaan television katselu ja ennen kaikkea ilmaiskanavien tuijottaminen illasta iltaan. Siellä esiintyy esimerkiksi kauppaneuvos Jethro Turun puolesta hassuine murteineen - veikeä ilmestys sinänsä. Ja sitten siellä on Suomen Donald Trump, muistattehan Hjallis Harkimo: "Saat potkut / You are fired". Koska Trumpista tuli USA:n presidentti tuon lauseen voimalla, niin sama pätee varmaan Harkimoon, siis Suomen presidentiksi tietysti, ei USA:n. Matkalla Linnaan selvästi ollaan ja hyvä niin, Suomen on pakko seurata suuren maailman virtauksia. Ronald Reagan oli näyttelijä B-filmeissä, joten hän osasi esittää B-luokan presidenttiä. Ei ihme, että hän oli valtavan suosittu kansan keskuudessa.

Ystäväni ja kollegani Benkt-Olof Q sanoi Turussa aikoinaan minulle näin: On olemassa kirjoja, jotka tyhmentävät lukijaansa, vaikka tämä kuinka yrittäisi lukea ironisesti ja kriittisesti. Minusta tämä on yhtä aikaa syvällinen ja törkeä huomio, joka sopii nykypäivän mediaan kuin nyrkki silmään. Kun mediaan tutustuu voisi vaikka vannoa, että sen tehtävänä ei ole vain tyhmentää vaan pilata ihminen kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Kukaan ei selviä median kynsistä enää tänä päivänä ehjin nahoin, jos altistaa itsensä "viihteelle". Mikä viihdyttää, se tuhoaa - siinä ajan henki ja mantra.

Onko kyseessä siis itsetuho, kun kerran itse avaa lehden ja vääntää toossa virran päälle? Ei oikeastaan, koska median tarjonta, siis viihde, on suunniteltu niin että se koukuttaa maksimaalisesti, siis addiktoi. Additio on moniselitteinen juttu, jokainen kun ottaa annoksen huumetta ihan itse mutta samalla on totta, ettei olisi voinut olla ottamatta. Teko on siis vapaa ja harkittu eikä kuitenkaan ole. En tässä ryhdy kertomaan teorioitani addiktiosta, huomautanpahan vain, ettei kannata puhua itsetuhosta liian kevein perustein. Moni meistä addikteista olisi mielellään nauttimatta päivittäisannostaan, jos vain pystyisi. Tämä pätee niin nettiin, heroiiniin, viinaan kuin seksiksiinkin, sekä siihen oikeaan että nettipornoon. Mutta ei puhuta ainakaan pornosta eli aikuisviihteestä tässä ja nyt, puhutaan vain siitä aivan tavallisesta viattomasta "viihteestä", sekin kun on luotu tuhomaan ihmistä - ja se todella toimii.

Avainsana on siis viihde. Viihde, mitä se tarkoittaa?

Elisa Viihde kuvailee netissä: "Elisa Viihteessä on kaikki, mitä viihtymiseen tarvitset. Elisa Viihteessä tallenteet, elokuvat ja sarjat sekä monipuolinen urheilutarjonta ovat fiksusti yhdessä."

Viihde / Iltalehti taas kertoo: "Iltalehden viihde tarjoaa kaikki kiinnostavimmat viihdeuutiset ja tuoreimmat haastattelut. Tutustu uusimpiin juttuihin ja ajaudu viihteen maailmaan."

Viihde - Iltasanomat vakuuttaa: "Viihdeuutisia: VIP-kortti viihteen kulisseihin. Mitä kuuluu suomalaisille julkkiksille ja kovan luokan maailmantähdille."

Kannattaa lukea tarkasti, niin tekstien parissa viihtyy paremmin vaikka, kuten sanoin, kukaan ei viihdy viihteen maailmassa tuhoamatta itseään, ei vaikka kuinka olisi ironinen ja kriittinen, kuten B-O:n periaate kertoo. Kun katsoo oikein tarkasti Elisan, Iltalehden ja Iltiksen viestejä lukijoilleen, näkee jotakin kovin paljastavaa ja kiinnostavaa.

Elisa väittää, että viihteellä olisi jotakin tekemistä viihtymisen kanssa. Tämä ei ole totta, koska viihde täyttää tylsän elämän tylsiä hetkiä tylsällä materiaalilla. Apatia on se mistä viihde saa voimansa ja jota se tuottaa. Lasittuneiden silmien tuijotus on kaikki mitä silloin on olemassa, kun ohjelmassa toistuu sama asiaa tuhannetta kertaa ja aina vain on ruutu päällä. Tyypit kaivaa kultaa ja rassaa autoja loputtomiin, vuodesta vuoteen samalla tavalla ja niin edelleen - jokainen keksiköön oman esimerkkinsä. Kaikki toistuu.

Harakleitos sanoo, "Astut samaan virtaan etkä kuitenkaan astu". Mikä profetia; jokainen viihteen orja tietää täsmälleen mistä on kysymys. Formaatti on aina sama mutta tapahtumien virta toistoineen aina pikkuisen erilainen jokaisessa jaksossa. Astut siis aina sisään samaan formaattiin ja kuitenkin sisältö on eri, mutta aina vain formaatin määräämissä täysin ennustettavissa rajoissa. Vaikutus on typerryttävä, ikävystyttävä ja kiinnostava samalla kertaa. Koko ajan ajattelee, että pitäisi vaihtaa kanavaa, mutta ei pysty - nerokasta koukuttamista.

Elisa kertoo myös, miten koukuttaminen hoituu: viihteen kaikki elementit sotketaan yhteen, joten netin selaaja katsoo juttua Ferrareista, prinsessa Dianasta, Suomen pääministerin päätoksistä, Donald Trumpin möläytyksistä ja Brad Pittin avioliitosta ja niin edelleen loputtomana sekasotkuna. Tätä Elisa tietysti tarkoittaa: sekasotkun ennakoimattomuus ärsyttää jatkamaan selaamista.

Avuksi tulee algoritmi? Mitä se tarkoittaa. Kokeile, mene nettiin ja valitse katsottavaksi jotakin jota inhoat, esimerkiksi juttu toisen maailmansodan panssarivaunuista tai italialaisen pikkukaupungin missikisoista. Sitten suljet toosan, avaat sen uudestaan - ja katso, siellä on kuvia sodan aseista ja tirkistelyvalmiita kuvia kivoista tytöistä. Valintasi johtaa myös suunnattuun mainontaan, siis siihen, joka palvelee parhaiten tarpeitasi; mikä palvelee, sen tietää algoritmi eli noudatettava valintasääntö. Minä katsoin joskus Formula- uutisia. Virhe, nyt toosa syöttää minulle niitä koko ajan, ja kuten tiedämme, kaikki vain huhua ja spekulointia, kun laji muuten on niin tylsä, ettei mitään rajaa. Olen nyt formulavanki netissä - inhottaa vietävästi. Toisaalta, DigiVallila verkkolehden päätoimittaja Harald Olausen kertoo, että algoritmi nostaa juuri minun juttujani esiin hänen lehdestään ja se on hyvä asia se.

Iltalehti tarjoaa viihdeuutisia, mitä nekin mahtavat olla, varmaankin turhia uutisia, ja kehottaa ajautumaan viihteen maailmaan. Siis ajautumaan, outo kielikuva todella. Avaat toosan ja ajelehdit kuin lastu laineilla, ylös ja alas pääsemättä koskaan mihinkään. Ajautuminen on ajelehtimista, joka edellyttää apatiaa ja tuottaa verraten korkean hetkellisen debilitetin asteen. Tunnettu luokittelu on tietysti "Idiootti, debiili ja imbesilli". Idiootti avaa toosan, vain idiootti tekee sen, ja on sitten matkalla debiliksi, viihteen tuottajan ja mainostajien haaveissa jopa imbesilliksi asti - mitä typertyneempi on, sitä helpompi handlata ja sitä peremmin ostaa kamaa. Minne ajautuu, sinne hukkuu, viihdeuutisten loputtoman toiston pyörteisiin. Miten uutisen voivat toistaa itseään, jos ne toistavat ei niissä ole mitään uutta ja jos ei mitään uutta, ei ole uutistakaan. Mutta toistavat ne itseään silti, koska netissä mikään ei ole mahdotonta.

Iltis sortuu suoraan valehteluun, enkä yhtään ihmettele, että tekee niin - miksi ei tekisi, kun silla saa lisää myyntiä ja myynnistä tulee lisää rahaa. VIP-kortti parilla rahalla R:ltä, joka ikinen päivä uusi VIP-kortti kokonaiseen maailmaan, viihteen ja julkkisten maailmaan, se on sentään jo jotakin, kolmessa vuodessa tuhat VIP korttia. Mitä tekevät ne raukat, joilla ei ole Iltiksen VIP-korttia? - kysyn vain, mahtaa heillä olla tylsää.

Iltapäivälehdet keksivät jo kauan sitten hienon kikan: niin poliittisen jutut on aina olleet tosi hyviä ja sitten tulee kaikki roska ja roina silmille, jos nimittäin erehtyy kääntämään yhden sivun liikaa. Tämä oiva oivallus oli ensimmäisiä merkkejä siitä koukuttamisen tekniikasta, josta edellä jo puhuin: roska ja asialliset jutut sekoitettuna sillisalaatiksi, maistuis varmaan sullekin. Tai lapsen suusta, "Mitä, eikö ollut viihdettä", kun puhutaan vanhoista ajoista.

Ja turha luulla, että HS olisi sen parempi: isot valokuvat, turhat jutut, paljon värisyttäviä ihmiskohtaloita, kaikki pikkuporvarilista roskaa, mitä sitä kieltämää. Surkeita tai heikkoja toimittajien kuvalla koristeltuja kolumneja, jotka todistavat vain heikkoa tasoa ja näköalattomuutta. Ja sitä, ettei lehti halua maksaa kolumnisteille palkkioita. Ilkka-Pohjalaisella vielä maksaa palkkioita ulkopuolisille kolumnisteille. Uutisia HS ei juurikaan enää julkaise, Brexit, mikä se on, missä on Puola, kuka olisi kiinnostunut Belarussiasta, Trump nyt vielä menettelee, kun siitä ei kuitenkaan päästä eroon. Olen kuitenkin addiktoitunut aamun lehteen, harmittaa.

***

Hurskaana ja vakaana tarkoituksenani on ollut tässä profetoida kulttuurin tuhosta, tai jos tuo kuulostaa pelkältä fraasilta, sanottakoon sitten, että olen kertonut, miten debiili totutetaan kulttuuriin niin että sisäinen imbesillille pääsee irti. "Debiilejä äidin oomme kaikki, kaikki", sille nyt ei voi enää mitään. Valtavat tiedostusvälinekonsernit päättävät mitä meille tehdään tulevaisuudessa, miten rahamme saataisiin pois mahdollisimman viihdyttävästi. Jokainen poliitikkokin joutuu miettimään omaa viihdearvoaan oikein tarkasti ja konsulttien voimin, jotta rahvaan äänet tulisivat kotiin äiskän tykö. Ei sitä pelkällä puhekurssilla pärjätä, kun pitää hurmata myös. Ennen vaadittiin karismaa, mutta se on jo mennyttä aikaa se. Sanna Marin on oikein hyvä esimerkki. Niin kuin Mikko Alatalo, kansanedustaja itsekin, laulaa, "tukka hyvin, kaikki hyvin". Tässä tukka on tietysti vain runoilijan käyttämä vertauskuva, metafora sille, että viehko pitää olla. Jaksan ihmetellä kuinka todella ruma mies U. K. Kekkonen oli vanhana, katsokaa vaikka: se oli karisman aikaa se.

Mitään toivoa meillä ei enää ole. Prosessi on jo niin pitkällä, että palliatiivinen hoito riittää. Se tarkoitta näyteikkunan somistamista, niin sairaalassakin, siisti ruumis. Pitää vain sopeutua, joka tarkoittaa siis alistumista, ja ostaa enemmän televisiokanavia niin ainakin on valinnan varaa. Näin voi valita aivan itse, miten tyhmentää itseään. Sen verran vapautta meille sentään suodaan, ja se on paljon enemmän kuin vangitulle viholliselle yleensä suodaan. Hallelujaa, kirkonmenotkin verkkoon ja mainoskatkot aina ennen virttä. Saamme tietää mikä on paras ehtoollisviini, miten leipoa öylättejä kotona ja miten päästä retkelle Pyhään Maahan, nyt kun Jeesuksen kotitalokin on löydetty Nasaretin kaupungista. Ja meitin firman matkalta pääsee vieläpä hengissä kotiin, jos joku nyt vielä kotiin haluaa, mutta hengissä kuitenkin. Lukekaa DigiVallilaa ja rukoilkaa että saamme ison apurahan sen toiminnan kehittämiseen. Se on valopikku yössä, taksi parempaan maailmaan, uuttera lautta yli synkän virran.

§§§