Aiheuttaako tunnettu öykkärikaksikko Apunen-Harpf Ylen alasajon?

12.06.2024

Teksti Harald Olausen

"Säästömiljoonat oltaisiin jakamassa neljälle vuodelle. Ylen budjetin indeksikorotukset jäädytettäisiin ja arvonlisäverokantaa nostettaisiin 14 prosenttiin."

https://yle.fi/a/74-20093676

Julkisuuteen on tihkunut odotetusti tietoja Ylen budjettiin esitettävistä noin 200 miljoonan euron leikkauksia neljän vuoden aikajaksolla. Ne muodostuisivat indeksijäädytyksistä sekä Ylen 10 prosentin arvonlisäverokannan nostamisesta 14 prosenttiin. Jos ehdotus menisi läpi, kyseessä olisi Ylen terän tylsistäminen, mutta ei välttämättä huono asia journalismin kannalta. Eri asia on se, että jos esitykset aikoinaan onnistuvat edes murto-osaltaan, Ylen merkitys pienenisi ja Yle olisi oikeasti kusessa, Perussuomalaiset vaativat Ylen pomojen päitä vadille. He ovat esittäneet isompia, yli 300 miljoonan euron leikkauksia, ja ovat kulisseissa painostaneet kokoomusta hyväksymään isommat leikkaukset. Persujen maalitauluna on "punavihreä journalismi".

Ylessä ei suinkaan ole vallalla punavihreä journalismi, vaan mitään sanomaton haalea kokoomuslainen "lakaistaan suurimmat ongelmat maton alle"- journalismi. Kulisseista on tihkunut tietoa kaksikon Matti Apunen (kok.) ja Eemeli Harpf (sdp.) johtavasta roolista ärsyttää persupoliitikkoja Yle-asiassa olleen ratkaiseva syy siihen, miksi persut nyt vaativat hurjia leikkauksia, jotka toteutuessaan tekisi Ylestä mediayhtiönä ramman ankan loppuiäkseen. Matti Apunen on tunnettu kokoomusöykkäri ja ylimielinen professorinpoika, joka on tottunut aiemmissa työpaikoissaan, Aamulehden päätoimittajana ja Evan johtajana, määräilemään isännän otteella alaisiaan seurauksista ja äänensävyistä välittämättä. Hän on jatkanut Ylessä samaa öykkäröintiä.

Eemeli Into Harpfin valinta aikoinaan Ylen hallituksen herätti ristiriitaisia tunteita ja vastalauseita enemmän vastaan kuin puolesta. kun miehen näytöt media-alalla ovat olleet lähinnä negatiiviset. Hänet tunnetaan demarimedioiden saneeraajana ja demariräkälä Juttutuvan, jonne hänellä on ollut monia porttikeltoja, väkivaltaisena vakiohäirikkönä ja suurisuisena uhoojana. Kaksikko Apunen-Harpf on käytännössä johtanut Yleä, vaikka sen ei pitäisi olla hallituksen tehtävä. Tilanteen on tehnyt mahdolliseksi Apusen entisen alaisen, eläkkeelle jäävän Ylen päätoimittajan, Jouko Jokisen (kok.) lammasmainen asenne ja kiinnostus SM-liigan jääkiekkoon, toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan (kok.) toimiessa taustalla näennäisenä vallankäyttäjänä.

Sekava johtajatilanne, soppaa hämmentävä häirikkökaksikko Apunen-Harpf, Ylen journalistisen otteen hellittäminen, kokoomuspomojen osaamattomuus ja tilannetajun puute sekä liian monet huonot toimittajat, ovat nakertaneet sekä sisältä Yleä yhtiönä, että vienyt kansan silmissä siltä luottamusta. Ylellä on silti vielä paljon hyvää osaamista, mikä näkyy Ylen radio Ykkösessä ja Ylen Areenassa. Saa nähdä lentävätkö ne persupesuveden mukana ulos. Uudella toimitusjohtajalla, Panu Pokkisella (kok.) olisi yhtä paljon saneerattavana huonoja oksia pois, kuin poliittisen toimituksen päällikkö Paula Pokkisellakin (kok.), jos haluja ja kykyjä olisi, Se jää nähtäväksi onko. Ja vaikka kuinka Ylelle kävisikään, on selvää, että voittajina ovat yksityiset isot mediatalot, kuten Hesari ja Keskisuomalainen sekä Medialiitto, joka aloitti Yle-taistelun kuutisen vuotta sitten härskillä mustamaalaamiskampanjallaan.