Ainutlaatuinen ja jännittävä seikkailu Kremlin punaisten samettiverhojen takaiseen todellisuuteen
Teksti:
Harald Olausen
Taannoisen perustuslain muutoksen jälkeen Venäjän presidentti Vladimir Putin sinetöi virallisestikin asemansa maansa elinikäisenä johtajana vielä vuosiksi - mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi - eteenpäin (siksi tämän jutun kuvana on netistä löytynyt pilakuva presidentti Vladimir Putinista 80-vuotiaana). Uutinen ei ollut yllätys maailmalle mutta ei Suomellekaan, jossa on paljon tunnettuja Putinin ystäviä tai Putinia ymmärtäviä, kuten Turun kokoomuslaiset ja erityisesti kokoomusvaikuttaja Anders Blom niiltä ajoilta, kun Putin toimi Turun ystävyyskaupunki Leningradin apulaiskaupunginjohtajana. Eri asia on jo se, tunnetaanko Putinin taustajoukkoja, niitä jotka tosiasiallisesti tekevät päätökset taustalla Putinin valtuuttamina? Tiedämmekö me muuta kuin, että ne kostuvat entisen turvallisuuspalvelu KGB:n ja nykyisen FSB:n keskeisistä vaikuttajista?
Kirjan parasta antia ovat alun kuvaukset Putinin valtaantulosta osa I:ssä "Putin I Leijonamieli" sekä erityisesti osan III "Tsarevits vale-Dimitri" sekä osan IV "Putin III Julma". Vaikka olen aina seurannut aktiivisesti pintaa syvemmälle itäisen naapurin uutisia ja poliittisia tapahtumia, näissä luvuissa kerrotut sisäpiirin todistukset ja selitykset, miksi tapahtui niin kuin tapahtui, olivat minullekin yllättäviä, ja siksi niin herkullisia, etten voinut kerran kirjan käteeni otettuani päästää sitä käsistäni ennen kuin olin kahlannut sen alusta loppuun ahmimalla aamuyön pikkutunneille asti. Harvoin lukee mitään näin intensiivistä poliittista kirjaa. Pitää etsi käsiin jostain kirjoittajan aiemmin valtiollisesta öljyjätti Gazpromista tekemä kirja.
Kremlin suuren sotajoukon Putinin hymyilevän olemuksen takaa paljastaa ensimmäistä kertaa maailmalle jännityskertomuksen tavoin tunnettu toimittaja Mihail Zygar kirjassaan "Putinin sisäpiiri - Nyky-Venäjän lyhyt historia - Vsja kremlevskaya rat" (Otava 2016). Kirja on edelleenkin neljän vuoden jälkeen ilmestymisestään suomeksi tärkeä ja ajankohtainen avain ymmärtää Putinia ja hänen lähipiiriään avaamalla lukijalle Venäjän sisäisiä jännitteitä, joiden juuret ovat Neuvostoliiton valtataistelussa. Kirja on lajissaan ainutlaatuinen ja jännittävä seikkailu Kremlin punaisten samettiverhojen takaiseen todellisuuteen, missä tehdään presidenttejä ja hallitaan koko suurta Venäjänmaata. Kirjaa mainostetaan takakannessa venäläiseksi Tamminiemen pesäjakajiksi. Venäjä-expertti ja ex-suurlähettiläs Rene Nyberg kehuu kirjan etukannen liepeissä kirjaa parhaaksi koskaan lukemakseen kokonaisesitykseksi Putinin vallasta ja siitä Venäjästä, jota hän johtaa.
Putinin turkulaisena kokoomusystävänä tiedetty lobbari Anders Blom kirjoitti Suomen Geopoliittisen seuran sivuilla 19.7.2016 otsikolla "Legenda Venäjän ensimmäisestä henkilöstä" ukrainalaisen ja leningradilaisen koulukunnan valtataisteluista ensin Neuvostoliiton ja sen jälkeen Venäjän johdossa. Blom ansaitsee tulla siteeratuksi asiasioista jotain tietävänä ja ehkä enemmänkin "asiantuntijana" kahdesta syystä. Ensinnäkin hän tuntee Putinin lähipiiriä ja toiseksi hän on myös Putinia hyvin tuntevan presidentti Sauli Niinistön kaveri. Blom kertoo arvostelussaan, miten leningradilaisen koulukunnan kukisti Leninin seuraajaksi noussut Stalin, josta tuli tärkein "leningradilainen", vaikka olikin kotoisin Georgian Gorista. Leningradin ja Ukrainan puhdistukset 1930-luvulla olivat Stalinin käsialaa. Stalinin rinnalla kakkosmiehenä vaikutti Leningradin puoluejohtaja 1934-1948 Andrei Ždanov, Suomessa sodan jälkeen toimineen valvontakomission johtaja, joka kuoli 1948. Vielä vuosina 1948-1950 Blom kertoo Stalinin likvidoineen 2 000 leningradilaista puoluepäällikköä. Stalinin jälkeen oli lyhyt valtataistelu 1953-1956, jonka voitti Ukrainan mafia kärjessään Nikita Hruštšov. Sillä oli johtoasema Neuvostoliitossa 1956-1982. Hruštšov liitti Krimin Ukrainan neuvostotasavaltaan 1954 hyvittääkseen ankaria puhdistuksia, eikä se aiheuttanut vastalauseita. Leningradin ryhmittymää edusti Blomin mukaan Aleksei Kosygin, joka oli sodan alla 1938 kaupungin pormestari ja josta tuli 1964 Hruštšovin jälkeen pääministeri:
"Kun Vladimir V. Putin nousi tuntemattomuudesta Venäjän johtajaksi vuoden 1999 viimeisenä päivänä Boris Jeltsinin jättämän sekasorron jälkeen, häntä pidettiin aluksi poliittisena nukkena. Lankoja Venäjällä pitelivät käsissään Jeltsinin poliittisen perheen jäsenet ja seitsemän pankkiiria (Berezovski, Hodorkovski, Fridman, Gusinski, Potanin, Smolenski, Vinogradov). Putin kuitenkin osoitti jo lokakuussa 2003, kun Hodorkovski pidätettiin, että langat katkottiin. Toiselle kaudelle valittu Putin ei ollutkaan väliaikainen, vaan tuleva Venäjän "ensimmäinen henkilö". Hänen taustallaan oli Venäjän turvallisuuselinten sisällä käydyn kilvan seurauksena leningradilainen ryhmä, jossa olivat mm. Viktor Ivanov, Sergei Ivanov, Viktor Tšerkesov, Aleksandr Bortnikov ja erityisesti Nikolai Patrušev, jonka julkisten puheiden kerrotaan kuvastavan hyvin Putinin ajattelua.
Kun Zygar kävi toimeen kirjaansa varten ja alkoi haastatella asioista jotain todella tietäviä korkeita virkamiehiä, hän törmäsi samaan ongelmaan, kun kaikki toimittajat kaikkialla maailmassa vallan ytimissä, vallan ympärillä toimivat ihmiset eivät puhu totta eivätkä muista oikein vaan se virallisen yhteisesti hyväksytyn tarinan, joka on sovittu kerrottavaksi valtaan päässeestä jumalan sijaisesta kulloisellakin valtaistuimella. Mutta se ei tahtia haitannut, sillä hänen onnistui kuitenkin haastatella sellainen määrä tapahtumiin osallistuneita, että kuvasta tuli hänen mielestään melko täydellinen. Lopputulemaksi jäi tarina siitä, miten miehestä tuli kuningas sattumalta:
"Ensin hän halusi vain säilyttää paikkansa. Hänellä alkoi olla tuuria ja hän päätteli, että hänestä voi tulla menestykäs taistelija ja uudistaja - kuningas leijonamieli. ja hän halusi jäädä historiaan. Mutta sitten hän alkoi haluta hyvää elämää. ja hänestä tuli Loistava: Sitten hän väsähti ja halusi levätä. Mutta hän ymmärsi, että ei voi sallia lepoa itselleen, koska hän on osa historiaa. Koska hän on jo tsaari Julma."
Zygarin kirja kysyy, miten kaikki nämä muutokset tapahtuivat hänessä ja vastaa ansion kuuluvan hänen ympäristölleen, erilaatuiselle seurueelle, joka kaikki nämä vuodet esitti sinnikkäästi kuningasta lähiympäristön kaapatessa hänet ja kantaessa eteenpäin manipuloiden pelkoja ja haluja. Juttu ei tietenkään ole ollut niin alusta lähtien eikä mikään sankaritarina. paljon sellaista on kulisseissa tapahtunut, josta emme tiedä emmekä osaa edes aavistaa mitään, mutta mitkä lopulta johtivat siihen, että Putinista tuli se Putin, millaisena me hänet tänään tunnemme.
Tarina on jo siksikin mielenkiintoista lukea, että kirjoittaja ymmärsi heti alusta lähtien tarinan sankareiden keksivän jälkikäteen tapahtumia ja perusteluja omille toimilleen. He löysivät syitä, joita ei todellisuudessa ollut ja logiikan, josta heillä ei aiemmin ollut epäilystäkään. Ansioitunut journalisti Zygar, joka työskenteli vuodesta 2010 joulukuuhun 2015 televisiokanava Doždin päätoimittajana, ja on julkaissut kirjan Gazpromista, on saanut myös saanut kansainvälisen tunnustuspalkinnon lehdistönvapauden edistämisestä. Hän paljastaa asioiden oikean ja yllättävän luonteen sekä mahdollisesti myös motiivin miksi Putinin täytyy jatkaa: Putinilla ja hänen ympäristöltään on puuttunut suunnitelma tai selkeä strategia. kaikki, mikä tapahtuu, on ollut taktisia askeleita tai operatiivista reagointia ulkoisiin ärsykkeisiin, jotka eivät sinällään vie mihinkään loppupäämäärään, mutta joiden takia heillä on kuin tuli kantapäillään ja shown on jatkuttava niin kauan kuin mahdollista jo heidän henkensäkin takia.
Zygarin kirjan tekee tärkeäksi se, että hän ymmärtää, ettei Putin ole yksi henkilö vaan valtava kollektiivinen järki, minkä takana on pohtimassa ongelmia kymmenistä asiantuntijoista ja läheisistä apulaisista koostuva armeija, joka esittelee asiat niistä yksin päättävälle Putinille. Millainen ryhmä tämä on ja millaisia jännitteitä heidän välillään on? Siitä kirja kertoo. Siksi Zygarin kirja Putinista on myös samalla hänen omien sanojensa mukaan kuvitellun sodan tarina. Sodan, jota ei voi lopettaa, muuten olisi pakko myöntää, että sitä ei ole koskaan ollutkaan.
"Turkulaisille, jotka Putinin ovat tavanneet Pietarin Smolnassa 1991-1996, on selvinnyt vasta myöhemmin, että tälle on annettu suurempi tehtävä, kuin mitä mies silloin oli", kirjoittaa Blom kirja-arviossaan ja alleviivaa myöhemmin kuin huomaamattaan "Putinin muistavan aina ystäviään". Blomin mielestä Zygarin kirjaa voi suositella kaikille poliittisille päättäjille Suomessa. Ja vaikka kirja on Blomin mielestä kirjoitettu ulkomaalaisille, se on viihdyttävä mutta kylmäverinen analyysi vallan sisäpiiristä. Se avaa hänestä shakkipelejä, joita Kremlin kardinaalit pelaavat kymmenen aikavyöhykkeen sisäpolitiikassa ja kaikkialla maapallolla:
"Ei ollut viisasta verrata Venäjää Hollantiin, vaikka Pietari Suuri haki sieltä oppinsa. Presidentti Sauli Niinistö on tehnyt vaikutuksen Kremlissä, mikä on Suomelle eduksi, koska sitä arvostavat muutkin suurvallat kuin Venäjä."
Ei voi olla
kuin samaa mieltä Anders Blomin kanssa Zygarin kirjan tärkeydestä. Huomaattehan
miten Blom ylistää myös Niinistöä, jolle on rakennettu vahva ystävyys Putinin
kanssa, jopa niin että Niinistöllä katsottiin olevan suuri vaikutus siihen,
että ensin viranomaisten kieltämä ja lopulta Putinin päästämä oppositiojohtaja
Navalnyn kone pääsi lopulta Berliiniin ja Navalnyn henki säästyi.
Loppuun pieni varoitus kaksoisroolista propagandavihulaisen kynsissä Blomin tapaan. Putin-kirjan tekijän tausta vaikuttaa ihanteelliselta tehdä "riippumaton kirja" Putinin sisäpiiristä mutta kun tuntee venäläisen tavan käsitellä toisinajattelijoita ja lukee kirjan sisältämät sisäpiirin vihjeet, viittaukset ja niiden rivien väliset merkitykset, ei voi välttyä ajattelemasta, että kyseessä on sittenkin Putinin oman sisäpiirin korkeantason tilaustyö. Blomin "pukki kaalimaan vartijana"- mielistelyt ja suoranaiset kehut "mitä isot edellä, sitä pienet perässä"-tyyliin kirjalle ovat kuin sinetti näille epäilyille.