Soininvaaran toiminnassa paistavat läpi poliittinen korruptio ja vallan julkea väärinkäyttö !
Teksti Harald Olausen
"Monet tutkijat niin Suomessa kuin ulkomailla ovat listanneet poliittisten virkanimitysten lukuisia haittavaikutuksia. Karmeaa luettavaa."- https://www.silvokaasalainen.fi/julkaisut/virkanimitysruletti-arvostelu/ Ehkä ironisinta A-M. Soininvaaran tohuissa on se, kun hän kielsi muutama vuosi sitten suvaitsevaisuuskirjan esittelyn vedoten "henkilökuntansa tuntemuksiin".
Olin aikoinaan vastaan vihreiden näkyvän helsinkiläispoliitikon, Osmo Soininvaaran vaimon Anna-Maria Soininvaaran, valitsemisesta keskustakirjasto Oodin johtajaksi kolmesta tärkeästä syystä. Ensiksikin poliittisista virkanimityksistä on ollut niin paljon haittaa, tulivat ne mistä suunnasta tahansa, että jo siksi tervettä järkeä käyttäen yhteisen edun nimissä ne pitäisi kieltää. Tämä näkyy nyt esimerkiksi siinä, kun Soininvaara on kieltänyt Oodissa uusnatsien lukupiirit kärjistäen vain lisää ongelmaa.
Silvo Kaasalaisen Virkanimitysruletti-kirjassa (WSOY; 2011) kerrotaan, miten tällaisella käytännöllä on vakavat yhteiskunnalliset seuraukset, joiden äärimmäisen lopputuleman olemme nähneet Neuvostoliiton romahtamisessa. Professori Bo Rochstein toteaa artikkelissaan, että hyvinvoinnin sekä pätevän, puolueettoman ja korruptoitumattoman hallinnon välillä on vahva yhteys. Tämä ei koske vain kehitysmaita, vaan kaikkien maiden poliittisen kriisin pääsyy on korruptio ja vallan julkea väärinkäyttö.
Toiseksi, miksi antaisimme ohituskaistan jollekin virkamiehelle itsensä poliittiseen ohjaukseen sitoneen, kun meillä olisi mahdollisesti tarjolla puolueeton omilla aivoillaan yhteistä etua ajatteleva vaihtoehto, jolla ei omat ja yhteiset asiat mene sekaisin, ja joka ei ole jäävi päätöksiä tehtäessä, eikä hänen tarvitse kumarrellen valitsijoitaan maksamalla palvelu takaisin heti kun mahdollista. On ihan selvää, että Soininvaara käyttää valtaansa väärin ja vahingollisesti hyviä tapoja ja lakia vastaan.
Vaarallisimmillaan ja yleisimmillään korruption myrkyllinen käärme luikertelee siellä, jossa sen ei pitäisi missään tapauksessa olla, poliitikkojen, eduskunnan ja lainsäädännön piirissä. Jos joutuu sen uhriksi, saa tuntea sen kuristavan voiman, kuten nyt Oodissa uusnatsit, joilta evättiin kokoontuminen. Yhteisöväkivallan voima perustuu siihen, että se verhoutuu demokratian valepukuun vakauden, yhteiskuntarauhan säilyttämisen nimissä. Näin se harhauttaa oikeuslaitostakin uskomaan erehtymättömyyteensä.
Kolmanneksi olin jo kuullut Anna-Maria Soininvaaran olevan sanalla sanoen huono henkilöjohtaja, joka huseerasi kaupungilla kiireisenä hoitamassa lukuisia luottamustehtäviään enemmän täyspainoisesti kuin hyvä tapa sallii, hoidellen samalla omia tehtäviään vasemmalla kädellä siinä sivussa puolihuolimattomasti. Anna-Maria on puhtaasti puoluepoliitikko enemmän kuin virkamies tekemällä päätöksiä ideologisista syistä ja unohtamalla poliittisten vähemmistöjen yhdenvertaisuuden periaatteen.
Mutta ikävintä on sittenkin julkisen vallan korruptio ja politisoiminen. Mitä enemmän väärinkäytöksiin syyllistyneitä tahoja suojellaan, sitä epävakaammaksi yhteiskunta muuttuu. Mätäpaiseitten kasvaminen on korruption päätuntomerkkejä. Ne ovat alussa hyvin huomaamattomia, ja niiden hoitamattomuus saa ne etenemään etäpesäkkeiden tavoin. Niiden eskaloitumisen voi johtaa hämmästyttävän nopeasti yleisen moraalin tulehtumiseen ja oikeusvaltion murenemiseen sekä mielipideterroriin.
Anna-Maria Soininvaaran toiminta ovat noussut ikävään julkisuuteen kieltämällä muutaman innokkaan uusnatsin kokoontumisen keskustakirjasto Oodissa. Perustelut eivät näytä kieltämiselle olleen kestäviä. Ei se, että jotkut työntekijät ovat kokeneet asian ahdistavaksi, riitä epäämään uusnatsijoukolta oikeutta pitää rauhallisia lukupiirejään Oodissa. Soininvaara pitäisi haastaa uusnatsien toimesta virkavirheestä oikeuteen ja katsoa, toimiiko sananvapaus vielä Suomessa kutinsa, vai onko se muisto vain?
Anna-Maria Soininvaaran päätös ei kestä päivänvaloa. Se on poliittinen eikä tällaista politikointia pitäisi suvaita johtavilta virkamiehiltä. Vihreät yrittävät ratsastaa tällä aallolla. Samoin vassarit, joiden yksi menestymisen edellytys on ollut etevien mediamanipuloitsijoiden, mm. Paavo Arhinmäen ja Li Anderssonin, sinnikkyys maalata piru silmiemme eteen suuren mediahuomion saattelemana, mikä näkyy myöhemmin kannatuksen kasvuna. Soininvaara on aiemminkin käyttänyt mielivaltaisesti ei-korttia evätessään ei mieluisiksi katsomiaan esiintyjiä vedoten henkilökuntansa jaksamiseen.
Poliittiset virkanimitykset ovat suomalaisen yhteiskunnan mätäpaise. On ihan selvää, että Soininvaara ei toimi yhteisten pelisääntöjen mukaan yhteistä hyvää edistäen, vaan politikoi. Kieltämällä uusnatseilta kokoontumisoikeuden julkisesti rahoitetussa tilassa, hän valaa sekä bensaa laineilla että repii rikki, riitelee ja osoittelee syyttävällä sormella, kun järkevämpää kaikkien edun nimissä olisi ollut toimia rakentavasti. Mutta minkäs politiikko luonteelleen voi. Poliitikko politikoi! Ehkä ironisinta hänen tohuissaan on kun hän kielsi muutama vuosi sitten suvaitsevaisuuskirjan esittelyn, vedoten henkilökuntansa tuntemuksiin.
Soininvaara-tapaus ei ole poikkeus vaan sääntö Suomessa. Juuri näin toimii Suomessa poliittinen korruptio demokratian valekaavussa. Soininvaara ei tee muuta kuin toimii oman poliittisen agendansa mukaisesti terveen järjen ja tasavertaisuuden vastaisesti. Tavallisen mattimeikäläisen silmissä Soininvaaran politikointi näyttää tahalliselta hätävarjelun liioittelulta. Pitämällä uhkaa pahasta yllä, Soininvaaran edustama (keskiluokan yliopistovihreä) saa hyvän syyn toimia ja bensaa koneistoonsa (ja kannattajia). Paremman puutteessa se toimii, kun oikeasti ei ole olemassa muuta kuin mielikuvakikkailua oletetuista vihollisista.
Miksi hän toimii yleistä etua vastaan vain ahtaasti oman viiteryhmääänsä ajatellen tehden päätöksiä, jotka ovat muille vahingollisia ja lietsovat eripuraa räjähdysalttissa yhteiskunnassaamme juuri tällä hetkellä? Koska hänellä on siihen leveämmät hartiat kuin tavallisella, riippumattomalla virkamieskirjastonjohtajalla. Tai hän kokee niin, eikä osaaa tai halua edes erottaa poliitiikko Soininvaaraa kirjastonnhoitaja Soininvaarasta. Todennäköisesti Soininvaara on vakuuttunut tekevänsä oikein, vaikka kirkkoaktivistina hänen pitäisi tietää tien helvettiin olevan päällystetty hyvillä aikeilla. Uusnatsit nauttivat ilmaisesta huomiosta.