Lidtmanin johtama SDP sahaa omaa oksaansa
Teksti Harald Olausen
SDP:n suurimpia ongelmia on se, ettei vaalit ole vielä voitettu eikä kriittisiksi käyneet demariäänestäjät ihan helpolla suostu tukemaan demareita, jos politiikkaa palaa Lipposen-Urpilaisen linjalle oikeistolaiseksi ja yhteistyötä kokoomuksen kanssa tehdään oikeistodemarivaihteella valtiovarainministeriön laskelmien pohjalta, kuten nyt näyttää. Demarit ovat kummallista porukkaa. SDP:lla ona valtava painolasti tarkinkääntäjänä ja äänestäjien pettäjänä. Oppositiossa kyllä valitetaan ja vaikeroidaan oikeistolaisesta talouspolitiikasta mutta heti, kun päästään valtaan, puolue muuttuu kokoomuksen apuriksi. Yhä useampi kriittinen äänestäjä suhtautuu varauksella demareihin ja varsinkin Lidtmanin ja Tytti Tuppuraisen sekä Joonas Räsäseen.
Vaalit kuin vaalit ratkaisevat nykyisin asioista hyvin perillä olevat liikkuvat äänestäjät, joista yhä useammat ovat keskiluokkaisia naisia. SDP:n oikeistolainen linja näkyy velkajarrun hyväksymisenä, vaikka se on juuri mitä äänestäjät eivät halua. SDP:n katsotaan olevan hyvä vastavoima kokoomukselle, mutta ehdoin tahdoin äänestäjät eivät enää hyppää puolueen kelkkaan, jos sen äänestäminen merkitsee kokoomuslaisen konsensuspolitiikan hyväksymistä. Demarit ovat tunnetusti mielikuvituksettomia vanhan puolustajia ja harvoin osaavat tuottaa uutta ihmeteltävää. Demari tekee usein vaalien jälkeen toisin kuin lupaavaat.
Demari oli pitkään kirosana, koska demari ei ole järin radikaali ja innovatiivinen uudistaja vaan byrokratiaa ja valtaa kumarteleva keskitien kulkija, joka taktikoi ja jarruttaa ennen maan mahtavan SAK:n kanssa kaikkea sellaista, josta ei ole välitöntä hyötyä sen kutistuvalle jäsenkunnalle. Tyypillisen demarin muuttumista hallinnon ja vallassa olevan konsensuksensa puolustajaksi näkyi televisiossa ikävällä tavalla, kun entinen vasemmistodemari Veli-Mikko Niemi, sosiaali- ja terveysministeriön nykyinen kansliapäällikkö puolusti A-studiossa virkansa puolesta epäsuosittua soteuudistusta "lähes kokoomuslaisesti".
SDP nuolaisee aina itseään toistaen ennen vaaleja ennen kuin tipahtaa, ja on siksi liikkuvien äänestäjien mielessä vasta se toinen tai kolmas vaihtoehto. Olemme jo nähneet eurovaaleissa, miten vasemmistoliitto on osannut hyödyntää tämän julkisilla ulostuloillaan ja alkanut kerätä etenkin radikalisoituvia naisäänestäjiä pääkaupunkiseudulla demareiden vasemmistosiiveltä, joka sekin on saanut Sanna Marinin jälkeen riveihinsä uutta voimaa varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matias Mäkysestä ja Sanna Marinin entisestä avustajasta, sateenkaaridemari Elise Gebhardista ja muutamasta muusta, kuten tampereen Ilari Nurmisesta.
Antti Lindtman selitti Ylen Areenan uutisen mukaan puheessaan puoluevaltuustolle, miksi SDP lokakuussa sitoutui hallituspuolueiden esittämään velkajarruun. "Velkajarru sitoo Suomen velkaantumista ja budjetin alijäämää jopa tiukemmin kuin EU-säädökset.Jotkut kysyvät, miksi SDP on nyt sitoutunut pitkäaikaiseen julkisen talouden tervehdyttämiseen. Siksi, että ilman vahvaa julkista taloutta ei ole myöskään hyvinvointiyhteiskuntaa, ei toimivaa taloutta, tai ei ylipäätään toimivaa yhteiskuntaa, ei huolenpitoa lähimmäisestä.Siksi että olemme nähneet, mitä tapahtuu, jos emme pidä huolta kestävästä talouskasvusta ja kestävästä julkisesta taloudesta." Vakuuttelu ei tunnu uskottavalta. Demareiden on hyvä muistaa, ettei vaaleja ole vielä voitettu.