Autolla Norjaa ristiin rastiin oppaan turvin

Teksti Harald Olausen

Vain harvat ovat käyneet lapsuutensa kesinä perheidensä kanssa jossain vaiheessa autolla Norjassa, mikä saattaa vaikuttaa helpolta mutta ei ole sitä missään nimessä, sillä Norjan tieverkko on yllättävän hajanainen ja vaikeakulkuisten vuoristomaisemien kyllästämä matka pisteestä a. pisteeseen b. saattaa kestää moninkertaisesti sen, mitä se alavilla mailla muuten kestäisi.

Ja vaikka ollaankin bruttokansantuotteella mitattuna yhdessä maailman rikkaimmista maista, ei Norjan tieverkossa ja erityisesti maan tuhansissa tunneleissa ole kehumisen varaa, sillä ne ovat huonossa kunnossa sortumien ja luonnonkatastrofien jäljiltä. Kova ja ankara talvisää syö teitä ja tuulenpieksemät rannikkoseudut ovat helisemässä jatkuvien huonokuntoisten teittensä takia.

Tämä on hyvä ottaa huomioon kaikkien niiden Norjaa rakastavien ja sinne kesäistä automatkaa suunnittelevien perheiden, jotka ovat katsoneet televisiosta NRK:n Suomeen myytyjä mainosfilmejä punaposkisista viikingeistä keskellä idyllisiä maisemia sen näköisinä, että muka nauttisivat jatkuvasta sateesta, tuulesta, jäästä sekä tietenkin ykkösongelmasta: vaikeakulkuisuudesta.

Kun nämä tosiasiat on ensin tunnustanut itselleen, voi lainata kirjastosta Autoliiton julkaisemaa opasta Autolla Norjaan (2018), ja alkaa suunnitella automatkaa Norjaan, sillä muistutuksella, ettei pelkkä opas jaksa kertoa ihan koko totuutta. Automatkailuopasta Norjan on odotettu jo pitkään, sillä Norja on erilainen automatkailumaa muihin pohjoismaihin verrattuna.

Kirja onkin osoittautunut hyväksi apuvälineeksi sekä itse matkaa suunniteltaessa että mukana matkalla, kuin muistiinpanona norjalaisesta tieliikennekulttuurista, ja erityisesti sen erilaisuudesta ja poikkeavaisuuksista Suomeen verrattuna. Autoliiton opas on perinteinen matkaopas. Se neuvoo erilaiset reitit maan sisällä, tarjoaa neuvoja ja vihjeitä mm. majoituksessa ja muuta tietoa.

Jako viiteen alueeseen on toimiva ja se kannattaa ottaa suunnittelun pohjaksi; pääkaupunkiseutua Oslo ja Gudbrandinlaakso sekä Pohjolan korkeimmat tunturit, Keski-Norjan lomarannikko ja tarunomainen Telemark, Länsi-Norjan vuonoja, jäätiköitä ja näköalapaikkoja, Keski-Norjan serpentiinitiet, Atlanninrannikko ja Trondheim. Pohjois-Norja ja Lofootit sekä Norkapp ja Ruija.

Vanhan kunnon klassisen matkaoppaan tavoin tämäkin opas antaa aluksi katsauksen Norjasta ja norjalaisista, tosin hyvin ylimalkaisen ja jopa kliseisen. Mutta jotain tekstissä on tottakin ja tarpeellista, vaikka se ei varsinaisesti pääse asiaan siitä, millainen on norjalaisen ihmisen mielenilmasto tai miten se näkyy arkielämän kohtaamisissa noilla viidellä eri alueilla.

Käytännön vinkit ovat hyviä ja osuvia, erityisesti toisen luvun laajassa selvityksessä siitä, miten autolla oikein ajetaan Norjassa, ja mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon aina liikennemerkkejä myöten. Merkit ovat hieman erilaisia kuin Suomessa ja teiden kapeuden sekä huonon kunnon takia yleensä nopeus on 80; lampaita tiellä, tietulli, näköalapaikka, tunneli ja M-kohtauspaikka.

Tekijät ovat poimineet koko perheen iloksi esimerkeiksi hieman erilaisia tutustumiskohteita, kuten Hundefossenin. Norjan suosituimman perhepuiston ja Rondanen – rauhallisten maisemien luonnonpuiston sekä Haldenin, josta sukuni on kotoisin ja jonka edustalle päättyi traagisesti Ruotsin suurvalta-aika reppana Kaarle Kustaa XII:n saatua kuulan takaraivoonsa omiltaan.