Britit buuaavat johtajilleen
Teksti Harald Olausen
"Jacob Rees-Mogg was heckled and chased by protesters outside the Conservative party conference in Birmingham, as hundreds gathered near the venue to express their anger at the government. The business secretary was escorted by police officers as he made his way through crowds of booing protesters in Victoria Square on Sunday who were demonstrating against rising energy costs and falling living standards."
-https://www.theguardian.com/politics/2022/oct/02/jacob-rees-mogg-booed-tory-conference-birmingham
Viime aikoina brittien tyytymättömyys johtajiaan kohtaan on kasvanut. Ensin uusi kuningas sai kokea yleisön epäsuosion toissa viikolla, kun väkijoukosta alkoi kuulua spontaaneja buuauksia hämmentyneen kuninkaan katsellessa voimattomana buuaajiaan silmästä silmään.
Tänään The Guardianin lukijat ovat voineet seurata videota toryjen Birminghamin kokoukseen saapuvan ökyrikkaan ja yhden hallituksen kovan talouspolitiikan arkkitehdin, bisnesasioiden ministerin Jacob Rees-Moggia vastaan suunnattua buuauskuoroa.
Mogg marssii läpi tyytymättömän ja hänelle aggressiivisesti buuaavan väkijoukon läpi poliisien suojelemana toryjen puoluepippaloihin väkinäinen hymy pokerinaamallaan. Myöhemmin Mogg vähätteli tapahtunutta, sanomalla, että protesteja on ollut aina toryjen kokouksien yhteydessä, eikä siinä ole mitään uutta.
Mogg on oikeassa mutta väistelee samalla protestien mahdollisia seurauksia. Toryja vastaan on protestoitu aina enemmän tai vähemmän vakavasti. Sen mitä hän ei ole huomaavinaan, on protestien koko ajan pikkuhiljaa kasvava voima - se kuuluisa lumipalloefekti.
Se, mistä Mogg pysyy visusti hiljaa, on hallituksen aikeet jatkaa köyhien köyhdyttämistä ja rikkaiden rikastuttamista. Seuraavana leikkauslistalla on briteille rakas ja hyvin toimiva kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä.
Kovan linjan thatcherilaisella toryhallituksella on kolme vuotta aikaa istua paikoillaan kurjistamassa lisää köyhiä rikastuttamalla rikkaita, kuten uuden pääministerin toissaviikkoiset veronalennukset rikkaille eniten ansaitseville osoittivat.
Vasta nyt alkaa briteille valjeta minkälainen kovasydäminen Sherwoodin metsän sheriffi Thatcherin tapaan konservatiivipääministeri Liz Truss oikein on naisiaan. Edes rautarouvan maineen kyseenalaisista ansioistaan lujatahtoisena määräilijänä saanut Margaret Thatcher ei uskaltanut protestien pelossa ensimmäisten viikkojen aikana viedä maan köyhiltä toivoa tulonsiirroillaan rikkaille.
Se vei aikansa. Vuonna 1990 toryjen puoluekokouksessa protestoitiin epäsuosittua poll-taxia vastaan. Se myös päätti rautarouvan 11-vuotisen pääministeriyden ja konservatiivipuolueen puheenjohtajuuden. Tyytymättömyys kasvoi hiljaa. Protestit loivat pohjaa uudistuneen Labourin ottaa valta Tony Blairin johdolla kymmeneksi vuodesta 1997 lähtien.
Tilanne muistuttaa Labourin osalta vuoden 1997 murskavoittoon johtanutta aikaa. Puolue oli hajaantunut ja heikkojen johtajien käsissä, kuten labourkin on ollut ennen kuin Kier Stramer valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi toissa vuonna.
Resepti on kaksipuoluejärjestelmän ja parlamentarismin kotimaassa Britanniassa aina sama: konservatiivit kurjistavat maan muutenkin köyhää väestöä ja sorsivat Labourin perinteisten kannattaja-alueiden väestöä Lontoosta pohjoiseen.
Kun mitta on täysi, ihmiset lähtevät osoittamaan mieltä. Tulokset näkyvät vasta monen vuoden jälkeen vaaleissa, mutta tulos on aina sama, hallitukset tulevat ja menevät. Viimeksi Labour sai hallita 12-vuotta ennen kuin konservatiivit taas palasivat valtaan.