Brittikonservatiivien ”kasvusuunnitelma” oli huonosti naamioitu yritys varastaa paljon kansalta!

"Haluan kutsua toimintaan niitä konservatiivitovereita, jotka uskovat kansakuntaamme ja elämäntapaamme, ja jotka jakavat myös turhautumiseni siihen, mikä on mennyt pieleen politiikassamme ja hallinnossamme. Haluan muiden ottavan huomioon varoitukset siitä, mitä näin tapahtuvan, ja oppivan häviämäni taistelun opetukset." 

-Entinen konservatiipääministeri Liz Truss uutuuskirjassaan Ten Years to Save the West (2024).

Teksti Harald Olausen ja Wikipedia

Vain 45 päivää vallassa ollut Britannian entinen konservatiivipuolueen puheenjohtaja ja pääministeri Liz Truss on rikkonut pitkän hiljaisuuden ja julkaissut kirjan Ten Years to Save the West LESSONS FROM THE ONLY CONSERVATIVE IN THE ROOM, jossa hän kertoo ajatuksiaan omasta roolistaan politiikasta. 

Mielenkiintoiseksi Trussin kirjan tekee se, että tämä jo poliittiseksi ruumiiksi luokiteltu entinen pääministeri-puheenjohtaja, on ollut hiljaa siitä lähtien, kun hänet pakotettiin eroamaan konservatiivien puheenjohtajuudesta ja pääministerin paikalta yli kolme kuukautta sitten maan kannalta varsin dramaattisissa tunnelmissa. Trussia on kirjasta haastateltu laajasti brittimedioissa.

https://www.youtube.com/watch?v=9GpWA8WgBnw

Truss on yksi kautta aikojen epäsuosituimmista poliitikoista Britanniassa, ja iso ja ratkaisematon ongelma omalle puolueelleen konservatiiveille, jonka valtaa pitävään oikeistosiipeen hän kuuluu edelleenkin. Briteissä ihan samoin, kuin isoveljen Yhdysvalloissakin, äärioikeiston rähinöitisijät ovat vallanneet konservatiivit. Truss kuuluu näihin oikeiston vallankaappajiin.

Britannian konservatiivit eivät kaipaisi epäsuositun ex-pääministerin muistelmia tässä kriisitilanteessa, jonka puolueen ailahteleva politiikka on saanut aikaan, kuin hyvää tilausta odottamassa olleelle työväenpuolueelle. Trussin julkiset esiintymiset eivät ole puolueelle hyväksi nyt, kun oppositio näyttäisi voittavan tulevat parlamenttivaali, ja muutama MP on jättänyt jo hukkuvan laivan.

Truss, joka pääministerinä pyrki omien sanojensa mukaan puolustamaan yksilönvapautta, väittää juuri julkaistussa kirjassaan, että autoritaarisuuden nousu ympäri maailmaa ja globaalin vasemmiston levittämien muodikkaiden ideoiden omaksuminen antavat meille tuskin vuosikymmentäkään suojella läntisiä taloudellista ja kulttuurista vapautta ja instituutioita. On kiire.

Trussin kirjan perussävy on samanlainen kuin hänen muutkin puheensa ja toimintansa politiikassa, populistinen ja äärioikeistolainen. Truss nostaa kirjassaan esille uhkakuvia, jotka vetoavat keskiluokkaiseen äänestäjäkuntaan. Blairin ja työväenpuolueen syyttäminen on ollut aina konservatiivipoliitikkojen suuri huvi, ja se kuuluu osana poliittiseen väittelyyn.

Truss menee kuitenkin pidemmälle väittäessään vasemmiston ajamien liberaaliarvojen – erityisesti genderideologian ja transihmisten sekä koko HLBTQI:n, uhkaavan perinteisiä länsimaisia arvoja. Truss varoittaa myös, että liian monet konservatiivitovereista ​​ovat antaneet itsensä vangiksi vasemmistolaisille vaikutteille, jotka määrittävät mitä saa puhua ja miten.

https://www.youtube.com/watch?v=fp6hAHPA8-0

Truss on epäonnistumisestaan huolimatta osaava poliitikko ja retorisesti taitava "sananselittäjä", jonka kirja on täynnä totuttua Trussia eli väittämiä ja johtopäätöksiä, joista voisi sanoa englantilaisen skeptisen pragmatismin tapaan, ettei tosiasioista voi johtaa, miten tosiasioiden pitäisi olla. Tosiasiat ovat poliitikko Trussille juuri sellaisia kuin hän niiden haluaa olevankin.

Trussille totuus onkin jotain muuta kuin perinteistä totta. Se on vähemmän tärkeä kuin inttäminen ja populististen pisteiden kerääminen äänestäjiltä. Truss kuuluu siihen uusoikeistolaiseen politiikkosukupolveen, joka kokee itsensä länsimaisten perinteisten arvojen puolustajaksi muutosta ja erilaisia arvoja kannattavia vastaan. Pitää myös muistaa, että poliitikot kaikki ovat näyttelijöitä. Toiset vain huonompia, toisin kuin parhaat. Liz Truss kuuluu huonoihin, sillä hän ei malta olla näyttämättä tunteitaan.

Tässä Trussin suurin ongelma lieneekin. Hän antaa tunteen viedä itsensä hukkaan ja paljastaa, ettei takana ole tietoa. Trussin ideologiset juuret ovat syvällä konservatiivisessa ja yläluokkaisessa brittiläisessä isänmallisuus ja uskonto-ajattelussa, missä jokainen on oman onnensa seppä. Hän on tyypillinen tämän ajan populistinen oikeistopolitiikko, joka toimii rikkaiden ja suuryritysten tahdon mukaan, yrittäen toteuttaa ajatusta "vähemmän veroja - vähemmän palveluita", vaikka väittääkin muuta.

Trussia voisi luennehtia SDP:n entisen puheenjohtajan Kalevi Sorsan surullisenkuuluisasta Arja Alhosta esittämän arvion mukaisesti KÄVELEVÄKSI KATASTROFIKSI, sillä sellainen juuri oli, ja on yhä edelleen, Liz Truss puolueelleen. Hänen kohtalokseen koitui samanlainen ahneus ja kiire "rahastaa" nopeasti "näkymättömien tukijoidensa" piikkiin, kuin yhtä epäsuositu Orpo Suomessa yrittää hallituskautensa alussa tehdä, jotta äänestäjät unohtaisit kurituksen vaalikauden lopussa (kiitollisina?).

Trussin esimerkki pitäisi olla muillekin oikeistopoliitikoille pelottava. 23. syyskuuta, kaksi ja puoli viikkoa pääministeriksi nousunsa jälkeen, Truss ja uusi valtiovarainministeri Kwasi Kwarteng ilmoittivat merkittävästä rikkaitten verojen leikkauksesta, jota he kutsuivat "kasvusuunnitelmaksi". Suunnitelma johti välittömään reaktioon, sillä se olisi jättänyt Britannian budjettiin valtavan aukon. Punnan arvo romahti dollariin nähden ja korot lähtivät nousuun. Hälytyskellot soivat kovaa maan taloudessa.

Englannin pankki suojeli valuuttaa nostamalla korkoja, mikä puolestaan siirtyi asuntolainojen korkoihin. Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti hallitusta. Truss hylkäsi suunnitelmistaan ensin veroalennuksen yli 150 000 puntaa vuodessa ansaitseville ja ilmoitti päivämäärän, jolloin hallitus kertoisi, kun veroalennukset maksetaan. Tämä herätti pelkoja uusista budjetin leikkauksista. Tämän jälkeen Truss erotti valtiovarainministerin ja peruutti paniikissa lisää suunnitelmiaan.

Liz Truss ja Englannin pankki riitelivät siitä, ketä syyttää valtiolainan korkojen noususta. Ministerit syyttivät maailmanlaajuista korkojen nousua ja Putinia. Englannin pankin mukaan Trussin budjetti, jossa leikattiin veroja ja lisättiin valtion menoja, johti markkinoiden epävakauteen. Inflaatio oli korkein 40 vuoteen. Budjetti oli 13 miljardia alijäämäinen. Maa oli matkalla taantumaan. Elinkeinoelämä varoitti, ettei Britannialla ollut pitkän aikavälin suunnitelmia. Verotkin olivat korkeimmillaan 70 vuoteen.

Oltuaan vallassa vain 45 päivää, Truss ilmoitti eroavansa pääministerin virasta. Hän on Britannian historian lyhytaikaisin pääministeri. Paljon kritiikkiä on saanut osakseen se, että lyhyestä pestistään huolimatta hän tulee saamaan 115 000 punnan vuotuisen korvauksen koko loppuelämänsä ajan, eikä hän ole kieltäytynyt siitä, vaikka häntä on vaadittu niin tekemään muistuttaen, ettei hän pääministerinä ollut tehtäviensä tasalla viedessään jääräpäisesti maata kohti konkurssia.

En ole itse kirjaa lukenut enkä aio lukeakaan. Jo tässä ohessa olevista linkeistä voitte itse todeta saman: Trussin kirja ei ole muuta kuin yhden katkertoituneen ja eroamaan joutuneen poliitikon heikkotasoinen yritys yrittää näyttää hieman paremmalta kuin on, haukkumalla RÄÄVITTÖMÄSTI vastustajiaan. Vika kun on Trussin mukaan aina muissa. Muutenkin kaikkiin samanlaisiin tehtailtuihin muisteluteoksiin pitää aina suhtautua epäillen eikä uskoa joka sanaa, varsinkin niiden synnyinmaassa Englannissa.

Kirjan varsinainen tarkoitus onkin ihan muu, kuten kiillottaa Trussin huonoa julkisuuskuvaa ja eksyttää lukijat luulottelemaan itselleen maan suurimman ongelman olevan liberaalisti ajatteleva älymystö ja LGBTQI- kulttuuriväki sekä julkisia palveluja puolustava työväenpuolue, vaikka tällä brittien LAURA HUHTASAARELLA ei vaikuta olevan edes sen verran malttia, että antaisi muiden esittää mielipiteitä saati, että jaksaisi keskittyä edes toisella korvalla kuuntelemaan heidän osaavia kommenttejaan.

Truss ei tietenkään puhu oikeista ongelmista niiden oikeilla nimillä ja siitä, että hän oli niitä itse aiheuttamassa yrityksellään kurjistaa köyhiä ja rikastuttaa rikkaita konservatiivien suoltaman ison valheen siivittämänä "näkymättömän käden" ihmeitätekevästä vaikutuksesta talouteen. Mönkään menneestä "kasvussuunnitelmasta" voi sanoa rehellisesti: kyseessä oli huonosti naamioitu yritys varastaa paljon rahaa kansalta. Onneksi kansalle: demokratiajarru toimi ajoissa, ja Truss sai kenkää.

Lisää Liz Trussista

https://elizabethtruss.com/