Demokratian uudet ja vanhat ongelmat

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Demokratia on aina kriisissä ja vaarassa. Nämä ovat kaksi eri asiaa: joku heiluttaa venettä, joku haluaa kaataa sen, kun uiminen on niin paljon parempi tapa liikkua vesillä. No, vertaus on vain osittain osuva, Kiinan Mao oli Suuri Ruorimies ja koko kansa yhdessä veneessä. Samaa yrittävät taas Kiinassa, jossa Xi on lähes diktaaattori, ja hyvin menee. Kiinan menestys antaa mallin monelle pikkudiktaattorille ja lupaa alaisille ruusuista tulevaisuutta.

Nauravat Kiinassa amerikkaisille, jotka eivät saa uuttaa pressaa valittua. Ja kun saavat, alkaa taas uusi vaalikampanja, jossa katkerat hävinneet janoavat kostoa. Trumpin nerous oli tyytymättömien voimauttaminen lupaamalla vahvaa johtajuutta. Nyt vahva johtaja on niin vahva, ettei häntä saada vivuttua ulos Valkoisesta talosta. Kuka nyt kotoaan noin vain lähtisi?

Unkari ja Puola tyrkkivät EU:ta senkun ehtivät. Puolassa on kyllä vahva oppositio ja naiset kaduilla ja toreilla Varsovassa vaatimassa oikeuksiaan. Se on lupaavaa, demokratiassa aina osoitetaan mieltä, niin Suomessakin vaikkapa luonnon puolesta. Mutta kovin suuret mellakat, kuten Valko-Venäjällä, eivät lupaa hyvää. Ja kun poliisi alkaa pamputtaa, silloin on piru merrassa.

Unkari ja Puola vastustavat EU:ssa rahoituksen sitomista oikeusvaltioperiaatteesseen. He siis vastustavat ajatusta, että toimitaan aina ja vain lakiin nojaten. Miksi vastustaa tällaista periaatetta? Miten muuten valtion hallinto voisi toimia? Se voi toimia sen mukaan, mitä vallassa olijat kulloinkin määräävät, ja he määräävät mitä heille sopii. Esimerkiksi lopetetaan liian kriittinen sanomalehti.

Brexit on oikea demokratian irvikuva. Briteiltä kysyttiin, valheellisen informaatiokampanjan jälkeen, kuulutaanko Europpaan vai ei. Siis kyllä vai ei? Tulos oli niin lähellä tasapeliä kuin olla voi. Sitten sanotaan, että kansa halusi eroa. Tyhmää tehdä päätös tällä tavalla. Onhan se demokraattinen tapa, mutta samalla demokratian irvikuva.

Demokratian ongelma on, että äänestäjät pystyvät lakkauttamaan demokratian, jos vain niin päättävät. Ajatellaan äänestystä, jatketaanko demokratiana vain valitaanko elinikäinen diktaattori. Äänestys menee melkein tasan, mutta diktaattoria voittaa. Onko demokratia voittanut?

Toinen ongelma liittyy valheelliseen kampanjoiintiin ja harhaanjohtamisen taiteeseen, siis totuuden jälkeiseen aikaan kaikkine valeuutisineen. Verkko on täynnä informaatiosilppua, joka koukuttaa surffaajan. Väliin solutetaan valheita, jotka kyllä vaikuttavat. Ne eivät vaikuta minuun ja sinuun, mutta tilastollisesti vaikutus on silti merkittävä. Lopuksi populismin määritelmä kotimaan tarpeita varten: tarjotaan helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin, siis hyvää halvalla.