DigiVallila kesälomalla 4.6-31.7
Rakkaat lukijat. Keitä tahansa olette, teitä on paljon. Tätä ilmoitustakin oli torstaiaamuun klo. 02.00 mennessä lukenut jo 2026 lukijaa. Myös palaute kertoo, että pidätte kovasti "älyllisinhorealistisesta" sisällöstämme. DigiVallila on ansaitulla kesälomalla (eilen 1659 lukijaa) ajalla 4.6-31.7 (Poikkeuksena Filmihullun päätoimittajan ja elokuvakirjailija Lauri Timosen uutuuskirjan John Ford osa I: Oppivuodet 1894-1949 esittely lauantaina 5.7). Päätoimittaja kirjoittaa loppuun syyskussa ilmestyvää III Homonovellikokoelmaa: IRSTAILU ja KAUHU. Kolumnistimme professori Timo Airaksinen lensi Frankfurtiin ja ajelee kuukauden ympäri Saksanmaata vuokramesulla. Kustantaja Warelialle professori jätti sitä ennen ensi keväänä ilmestyvän kuolema-kirjan. Nauttikaa kesästä hyvän lukemisen ja hyvän musiikin (Händel) sekä hyvien elokuvien myötä (Kino Regina ja Orion). Nähdään. Syksyllä 2025 kierrämme seuraavissa paikoissa keskustelemassa Airaksisen uutuuskirjasta Millaista oli - filosofin oppivuodet (Warelia, 2025); 26.10 Hgin kirjamessut klo 13.30-14.00 Hakaniemi-Sali ja sen jälkeen yleisöä tapaaamassa Warelian standilla tunti. 18.11 klo. 13.00 Raision kirjasto. Samana iltana 18.11 klo. 18-20.00 Turussa Ravintola koulu ja sen jälkeen puoli tuntia keskustelua. 20.11 klo. 17-19 Valkeakosken kirjasto. 25.11 klo 17-19. Vallilan kirjasto. Vaasan kirjasto on vielä avoin (marraskuu).
Tänä vuonna tulee kuluneeksi jo neljäkymmentäkaksi vuotta siitä, kun 80- ja 90-lukujen suosituimmaksi ja näkyvimmäksi julkiseksi keskustelijaksi noussut filosofi, Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen (s. 1947) piti suurta huomiota saaneen esitelmän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Jo muutama vuosi juhlallisen esitelmän jälkeen ei Suomessa ollut montaakaan ihmistä, jotka eivät tunteneet häntä. Airaksinen opetti päivät yliopistolla ja illat vieraili ahkeraan keskustelutilaisuuksien vauhdittajana sekä medioiden mielipidelinkona, joka ei taatusti yleisön riemuksi ollut koskaan samaa mieltä muiden kanssa, vaan osasi ja uskalsi tarttua rohkeasti härkää sarvista ja pilkkoa puhki silloisia sana- ja ajatushirviöitä.
Professorien
sanotaan olevan hajamielisiä, Mutta ei Airaksinen, ei sillä tavalla
kuin me tavalliset ihmiset olemme kun unohtelemme arjen keskellä
rutiinien rasittamina pikkuasioita, vaan valitusajan filosofi-kirjalija Dennis Diderotin (1713-1784) tarkoittamalla tavalla: "Hajamielisyyden
juuret ovat erityisessä ymmärryksen ominaisuudessa, ideoiden
helppoudessa herätellä henkiin toisiaan. Se on vastakohta typeryydelle,
joka takertuu yhteen ideaan. Hajamielinen ihminen seuraa yhtäläisellä
valppaudella ideoiden liikkeitä sikäli kuin ne näyttäytyvät hänelle; ne
pyrkivät päämääriin ja eksyvät niistä. Se taas, joka on ajatusten herra,
heittää pikasilmäyksen pyrkimyksilleen vieraisiin ideoihin ja pitää
kiinni vain siitä, minkä tuntee omakseen."
Airaksisen ammattifilosofin ura alkoi Turussa. Harvoin saa lukea näin nautinnollista aikalaistodistusta, 'opiskelijan' omaelämäkertaa, jossa älyllinen ilottelu yhdistyy toisaalta sarkastiseen huumoriin ja toisaalta lämminhenkisyyteen. Professori Timo Airaksisen nuoruusmuistelmat vievät meidät elävästi 1960 -ja 1970-lukujen yliopistomaailmaan. Ennen vanhaan hyvään aikaan, vielä kun sivistysyliopisto oli jollakin tavalla hengissä, professorit olivat arvostettuja mutta myös leikkisäksi tunnettuja veitikoita, joilla oli tapana kertoa kaskuja toinen toisistaan pienissä omakustannekirjoissa, joita he jakoivat ystävilleen lahjoiksi. Kaskujen tarkoitus oli olla sekä hauska että hieman (piilo)ilkeä, mutta myös kuvata heidän elämäänsä vitsiä väkäsellä vääntäen.
