Eihän tässä näin pitänyt käydä

Teksti Harald Olausen

"Kolmella Oscarilla palkittu elokuva sanavalmiista kaupparatsusta, joka liittyy maaseutua kiertävään saarnaajaseurueeseen Sinclair Lewisin romaaniin perustuvassa klassikossa. Pääosissa: Burt Lancaster, Jean Simmons, Shirley Jones, Arthur Kennedy, Dean Jagger ja Patti Page. Ohjaaja: Richard Brooks. (Elmer Gantry, USA 1960)." Elokuva läpivalaisee erään huijauksen anatomiaa. On vapauttavaa nähdä, miten tavalliset amerikkalaiset ovat huumaantuneet pahaa edustavan trumpilaisen vihan vastakohdaksi nousseen Harrisin sanomasta ja kampanjasta. Demokraatit ovat eläneet viime ajat uudenlaisen toivon aikaa.

Kamala Harris ja Tim Walz ovat tuoneet politiikkaan takaisin sen alkuperäisen tarkoituksen yrittää parantaa ihmisten elämää eikä heikentää, kuten Trump ja konservatiivit, joiden valheiden alta paljastuu sama tavallisia ihmisiä kiusaava linja kuin oikeistolla ja äärioikeistolla kaikkialla mm. Suomessa. Trumpin leikkauslista on ollut alusta lähtien hurjempi kuin muilla. Käytännössä se veisi leivän miljoonilta amerikkalaisilta suusta ja tiputtaisi köyhyyteen. kaiken paskanpuhumisen ja kommunismilla pelottelun idea on peittää tämä ja puhua hyvyydestä (kristillinen) pahaa vastaan. Republikaaneilta petti laskupää Trumpin suhteen. 

Hyvin moni heistä uskoi ihmisten jaksavan katsoa vielä seuraavat neljä vuotta pulleaa oranssinväristä pelleä, joka solvaa muita ja kehuu koko ajan suuriäänisesti ja taukoamatta inhottavaa sovinistisikaitsesään, jolle mikään ei ole pyhää. Amerikassa kaikki on suurta sirkusta ja maa on jakaantunut tiukasti kahteen eri linjaan, Neljä vuotta sitten suurimmalle osalle riitti eripuraa ja vihanlietsontaa. Republikaanit alkoivat heti Trumpin astuttua virkaansa heikentämään tavallisten ihmisten elämää lainsäädännöllä. Sitä vastaan nousi silloin kansanliike ja äänestettiin valtaan Trumpin vastakohtana Biden-Harris.

He ovatkin saaneet palautetuksi kansalaisten uskon politiikan tolkullisuuteen ja kasanalaisten tasavertaiseen kohteluun siitä huolimatta, että oikeisto jarruttelee. Kun Harris ilmoittautui presidenttikisaan, Trumpin törkyturpa haukkui hänet vasemmistolaiseksi hulluksi akaksi ja yleisö nautti. Ja kun tätä yleisöä hieman tarkemmin katsoi, näytti se siltä samalta vähälahjaiselta hunsvottiporukalta, joka on trumpismin kuumaa ydintä; maaseutuköyhälistön alin kasti, äidin helmoissa vielä roikkuvat hillibillyt ja muut ilkeät sekä pahantahtoiset koulukiusaajat. Ei  vihapuheen ja itsensä kehumisella pitkälle päästä. 

Aikansa kutakin. Trump-show minä vastaan muu maailma, on kestänyt jo väsyttävät kuusi vuotta yhtäjaksoisesti. Ihmiset haluavat poliitikoilta hyvyyttä, hyväntahtoisuutta sekä kunnioitusta ja kykyä. Kaikkea mitä Trumpilta, tuomitulta rikolliselta, puuttuu. Ja siitä huolimatta äärikristityt tukevat häntä. Ylen Areenasta tuleva Huijarisaarnaaja (Elmer Gantry, 1960) kolmella Oscarilla palkittu elokuva sanavalmiista kaupparatsusta, joka liittyy kiertävään saarnaajaseurueeseen, ja ymmärtää samalla mitä hurmoshenkinen tekopyhyys on maalle, ja miten ovelasti sitä hyödynnetään edelleenkin ihmisten manipulointiin.

"Elmer Gantryn jumala on valkopartainen jenkkipalloilija, jolla on salama kourassaan ja ässiä hihassa. Gantryn draivilla ja karismalla jumalan saa myytyä jopa koppaville kaupunkilaisille. Hän saa viattomat potemaan syyllisyyttä ja pahat ihmiset tuntemaan itsensä hyviksi. Gantryn ääni on luotu lupausten tekemiseen." Kuvaus sopii edelleenkin amerikkalaiseen politiikkaan ja Trumpiin. Tässä kulkeekin koko Amerikkaa jakava päälinja; joko uskoa sokeasti tai ajatella ja protestoida, sillä jumalanpilkka-sana on se, jonka nimissä vahvemmat tekevät suojattua bisnestä heikommilla ja kieltävät uskonnon nimissä eri mieltä olemisen. 

Myös Lincoln ja Jefferson kuuluivat epäilijöihin. Huijarisaarnaajassa enkelimäinen nainen kohtaa pirullisen ovelan miehen. Tässä kohtaamisessa on myös vahvana perintönä sanomalehtimies Mark Twainin ilakoiva ja ateistinen suorapuheisuus. Tuomas Akvinolaisen mukaan ihminen erosi enkeleistä, jotka ovat luonteeltaan puhtaasti aineettomia olentoja, siinä että ihminen oli ruumiillinen olento. Tämän vuoksi enkeleillä ei ollut hänen mukaansa yksilöllisyyttä niin kuin ihmisillä, joilla on sekä ruumis että sielu. Twainin Matkakirjeitä maasta- kirjan kirjeiden kirjoittaja on - ei vähempää kuin maahan karkotettu - itse paholainen.

Se on kaiken pahan alku ja juuri, joka ei jaksa olla hämmästelemättä ihmisten ja eläinten mielipuolisuutta ja kaiken elämisen järjettömyyttä typerässä maassa. "Ihminen luulee olevansa "Jumalan jaloin luomus" - hän luulee olevansa Luojan lemmikki. Hän jopa uskoo, että Luoja rakastaa häntä, rakastaa kiihkeästi, istuu yökaudet ihailemassa häntä, niin ja valvomassa ja vahtimassa, ettei hän joudu ikävyyksiin. Hän rukoilee ja luulee Luojan kuuntelevan. Eikö olekin hupaisa kuvitelma? Hänen rukouksensa ovat täynnä törkeää, ujostelematonta ja korusanaista Luojan imartelua, ja hän luulee, että Luoja istuu tyytyväisenä kuuntelemassa.

Mark Twainin Matkakirjeitä maasta Saatana kirjoittaa kirjeessään arkkienkelikamuilleen taivaaseen: "He kertovat hänelle myös, että on olemassa helvetti, iankaikkinen tuli, ja että hän joutuu sinne, jollei hän pidä käskyjä." Samalla tavalla valehtelee Gantry pelotellessaan kuulijoitaan ulkomaalaisilla, huorilla ja kaaoksella, mikä aina seuraa epäuskoa. "Tässä lehdessä sanotaan, että kaikki ovat minua vastaan. Homeiset metodistit ja episkopaalit vastustavat minua. Jopa luutuneet ja kauhtuneet presbyteerit vastustavat minua. Lehti valehtelee. Osa papeista on minua vastaan. Unitaristit, russelistit ja spiritualistit inhoavat minua."

Ilmiö on meillekin tutu mutta laimeampana. Elokuvan nerokkuus on paljastaa sekä huijarisaarnaajan raadollinen ihmiskuva että samalla myös ilmiön sosiaalinen psykologia. Se tulee joukkohysteriasta ja on samanlainen tausta kuin aikoinaan noitavainoilla. Huijarisaarnaaja voi toimia vain uskonnollisen ruton saastuttamissa yhteisöissä. Tänään elokuva on ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin, elokuvan huijarisaarnaaja on kuin Trump lietsomassa kapinaa valheilla. Kumma että Trump on saanut jatkaa vastenmielistä sirkustaan näinkin pitkään. Trump on ollut oikeiston peto, joka on päästetty raatelemaan sopivan paikan tullen.

Trump on hallitsemattoman kapitalismin ja suuyhtiöoden kädessä vaarallinen hullu ja kuin tilauksesta puolustuskyvyttömiä jsekä viattomia vähemmistöjä kiusaava iso paha poika, joka saa yuöväenluokkaiset kuulijansa kumman helpolla vakuuttuneeksi, etteivät he tarvitse yhteisesti varovaraoilla rahoitetuttua terveydenhoitoa tai koululaitosta (ja vankiloita), vaan ykistyistä voitontavoitteluun perustuvia, jotka maksavat kolme neljä kertaa, joskus kymmenenkin, enemmän, ja ovat vain hyvin tienaavan jäävuorenhuipun etioikeus, koska kaikki muu olisi kamalaa sosialismia. Vihapuhe, ja demokratian uhkaaminen ei ole vähentynyt. 

Sitä Trump käyttää aseenaan edelleenkin. Mutta republikaanit ovat todella kaukana siitä puolueesta, joka ennen Trumpia osasi hallita vuoroin vastustajiensa kanssa maltillisesti maan mahtavinta valtiota. Trumpin härskiys ahmia voittajana kaiken mahdollisen, sai puolueen sekaisin ja kuvittelemaan itsestään liikoja. Sekä Trumpin likaisten temppujen osastolla että republikaanien puoluetoimistossa on oltu ihmeissään ja ajateltu: eihän tässä näin pitänyt käydä. Biden suostuikin eroon ja Trumpin lässytyksiin kyllästyneet keskiluokan naiset tervehtivät ilolla terveen poliittisen vastavoiman syntyä tuleviin vaaleihin.

Uutiskuvat näyttävät onnellisista Harrisia tukevista naisista ja haastatteluissa tavalliset ihmiset kertovan kilvan miten helpottuneita ja iloisia he ovat Harrisin ehdokkuudesta. Ilmassa on yleistä optimismia, ja iloa vaikka muille jakaa. Tavallinen kansa, arjen orjat, ei aio antaa helpolla periksi. Nyt on liikkeellä kansan ääni "vox poppuli" vastaan omistajien ja yritysten ääni ala Donald Trump. Pinnan alla kyti jo pitkään. Kukaan ei silti uskonut, että Trump olisi näin heikoilla. Vuorokausi Bidenin ilmoituksen jälkeen olla lähtemättä kisaan, Harris johti jo 2-4 prosenttiyksikköä gallupeissa ja rikkoo ennätyksiä vaalilahjoitusten määrissä. 

Ei ihme, että republikaanit hermostuivat ja valittivat asiasta vaaliviranomaisille. Heidän mielestään, kun vain miljonäärit saavat tukea ehdokkaita. Epäreiluus, valheet ja huijaaminen ovat olleet heidän valikoimaansa. Mutta amerikkalainen keskiluokka on saanut tarpeeksi. Republikaanit vastustavat kaikkia ihmisten elämää parantavia asioita, joita ihmisten puolella oleva Harris ajaa; aborttioikeuden säilyttämistä, minimipalkkaa, yleistä sairasvakuutusta jne…vanhoja demokraattien tavoitteita, jotka republikaanit ovat torjuneet. Harris on tuonut arjen kysymykset ja tavalliset ihmiset politiikan huomion keskipisteeseen. Se on ollut myrkkyä.

Varsinkin Trumpille ja konservatiiveille, joiden puheet keskittyvät etsimään Raamatusta perusteluja sille, miksi ihmisten pitää olla eriarvoisia ja heitä pitää kohdella epäoikeudenmukaisesti. Amerikkalainen unelma on ollut sitä, että joillain harvoilla on Vanderbildtien ja Rockefellerien tapaan satumaiset rikkaudet ja joillakin taas ei mitään. Tulonjaon epätasaisuus on synnyttänyt valtion suojeluksessa toimivan riistäjäyhteiskunnan poliisivoimilla tuettuna. Sosialismi on ollut ovela propagandaverho, jonka suojissa tiedostusvälineet omistavat suuromistajat ovat kääntäneet tavallisten ihmisten huomion keskinäisiin riitoihin.

Bensana on ja viha erilaisia kohtaan, joista on aina saatu sopivasti keitettyä kokoon ongelmien syntipukit. Senaattori Bernie Sanders muistutti, että sillä sosialismilla pelottelulla, mitä konservatiivit ja Trump käyvät, on rajan takana rauhallinen ja tasa-arvoinen Kanada esimerkkinä, missä ihmisillä on hoidettu paremmin terveydenhoito, koulutus ja työelämän oikeudelliset kysymykset ja palkka. Miksi Yhdysvallat kiinnostaa nyt aivan erityisesti koko maailmaa? Siksi että parhaillaan käydään kiihtyvää kilpailua siitä, kuka omistaa totuuden ja kuka valtion. Valtion suojissa tehdään parasta huijausbisnestä, vai mitä Orpo-Purra?