Filmihullu 4/2021

29.09.2021
Maailmankin mitoissa ainutlaatuinen älyllisesteettinen tykitys taas luettavissa.
Maailmankin mitoissa ainutlaatuinen älyllisesteettinen tykitys taas luettavissa.

Filmihullu 4 | 2021

Sisältö

Pääkirjoitus
Lauri Timonen

Unen rauta ja kivi - Merkintöjä John Fordin elokuvasta Rautahepot
Veli-Matti Huhta

Jean Epsteinin kaksi elämää
Velipekka Makkonen

Sana
Joonas Nykänen

Ääni ja hiljaisuus Eisensteinillä
Lauri Piispa

Gennadi Špalikovin henki
Mia Öhman

Hiljaisuuden pommitus
Paavo Kässi

Hiljaisuutta katsellessa - "Elokuvan henkinen perustila syntyy äänimaailman kautta"
Pentti Stranius

Historian hiljaisuus ja hurskastelijoiden huuto
Olaf Möller

Ilmiö, joka vastaa - Godardin Le Gai savoir kumous kevään äänien kaikuluotaimena
Tytti Rantanen

Ääni, visio, kognitio - 2001: Avaruusseikkailun tuolla puolen
Martti-Tapio Kuuskoski

Tarvitaan myös merkitysten ja tarkoitusten väliin tipahtavia taukoja
Harald Olausen

Internetissä kummittelee - Kiyoshi Kurosawan Pulsen yksinäisyyden kauhu
Sakri Pölönen

Voiko miljoona kärpästä olla väärässä?
Kari Glödstaf

Godard 39. keskustelu
Sampsa Laurinen

Festivaalit
Mikko Pihkoluoma, Olaf Möller

Ensi-illat
koonnut Timo Malmi

Vieraskynä
Hannaleena Hauru

Koronakauden jatkuessa joudumme jälleen jättämään Sodankylä-numeron väliin, mutta emme anna poikkeusaikojen lannistaa, vaan kairaamme niistä pikemminkin intoa kiehtovan levottomaksi livenneeseen, ääntä ja hiljaisuutta käsittelevään teemakokonaisuuteemme.

Perehdymme mykkä- ja äänielokuvan molemmin puolin meritoituneisiin taiteilijoihin sekä yksittäisiä elokuvia - Fordin Rautahepo (1924), Harold Lloydin Täällä ei pelätä (1929), Dreyerin Sana (1955), Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu (1968), Godardin Le Gai savoir (1969), Klimovin Tule ja katso (1985) - käsittelevillä intensiivisen inspiroituneilla esseillä, että Jean Epsteinin, Sergei Eisensteinin ja Aleksandr Sokurovin urien laajemmilla lähiluvuilla.

Olaf Möller kysyy, miksi Alberto Lattuadan huomattava filmografia on hukkunut historian hämärään, ja Mia Öhman korottaa panoksia tutustuttamalla meidät neuvostoelokuvan tuntemattoman merkkihahmon Gennadi Špalikovin elämänvaiheisiin. Harald Olausen käsittelee merkitysten ja tarkoitusten väliin tipahtavia taukoja ja Sakri Pölönen Kiyoshi Kurosawan Pulsen (2001) heijastelemia yksinäisyyden kauhuja ja internetin tilattomassa tilassa kaikuvia tuskanhuutoja.

Vierailemme myös Cannesin ja Annecyn elokuvajuhlilla, ensi-illoissa saa huomiota muun muassa pandemiasesongin seurauksena uuden elämän löytänyt feministi-indien merkkiteos Wanda (1970) ja vieraskynäpalstalla ohjaajakäsikirjoittaja Hannaleena Hauru vertailee omia festivaalikokemuksiaan marsalkka Mannerheimin melkein vuosisataa varhaisempiin maailmanvalloitusmatkoihin.

  • Tilaa Filmihullu > |