Filosofiaa raakana, osa V: 4. Ihmisen elämän suuret ja moninaiset arpajaiset

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Johdanto

Tämä sarja lyhyitä esseitä, jatkokertomus, tarkastelee suhteellisen epäsystemaattisessa järjestyksessä muutamia filosofian perustavia ja olennaisia ongelmia. En ole pyrkinyt erityisesti helppotajuisuuteen, koska kysymykset ovat kuitenkin vaikeita. Nämä esseet eivät pyri opettamaan mitään kenellekään, vaan osoittamaan mistä on kysymys, kun jotakin sanotaan filosofiseksi ongelmaksi. Lisäksi ratkaisut ovat omiani ja lukijan on paras valmistautua muodostamaan itse oma kantansa asioihin. Jotkut ongelmat saattavat tuntua oudoilta, mutta niin sen pitää ollakin: kun lukee hyvää filosofiaa, tajuaa ettei olisi itse koskaan osannut ajatella tuollaista, mutta nyt osaa. Filosofian on outoa. Olen itse kokenut tämän monen monituista kertaa, ja siksi jaksan harrastaa filosofiaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tämä sarja, jos tästä tulee sarja, ilmestyy Digi Vallilassa aina silloin tällöin - tai sitten en viitsi enää jatkaa, joka sekin on hyvin mahdollista. Vielä sana tyylistä: vältän vieraskielisyyttä, jos vain mahdollista - ja lopuksi valitan näiden esseiden tyylillistä keskeneräisyyttä. En jaksa hioa niitä sen enempää kuin välttämätöntä. Lukee sitten ken viitsii; nopeasti kirjoitettu, nopeasti luettu.

Filosofiaa raakana, osa V: 4. Ihmisen elämän suuret ja moninaiset arpajaiset.

Elämästä määrätään suurissa arpajaisissa, jossa voitot ja tappiot jaetaan etukäteen. Korjaava toiminta lienee joskus mahdollinen, mutta ei siihen suurta toivoa kannata laittaa. Korjata ja muuten kompensoida, se on vastaus arpajaisten tuloksiin, kun kompensointi merkitsee elämän koreuden tunnistamista ja tunnustamista.

Arpajaiset määräävät syntyneen lapsen sukupuolen, vammaisuuden, kyvyt ja niiden puutteen, koko genetiikan ja kohdussa elämisen vaikutukset. Biologisten arpajaisten lisäksi ihminen osallistuu kahteen muuhun suureen peliin. Ensimmäinen kuuluu elämän alkuun ja on luonteeltaan metafyysinen, toinen taas sarja pelkkiä sokeita sattumia. Minä olen syntynyt Vaasaan ja Suomeen keskiluokkaiseen perheeseen, jolla ei ole akateemista taustaa, vanhempani ovat olleet tietynlaisia, minulla on kaksi veljeä; nämä arpajaiset ovat ratkaisseet taustani. Sitten on kaikenlaisia sattumia, onnettomuuksia, vammoja, mutta myös hyvää tuuria. Osun Turussa paikalle juuri kun filosofian laitoksella muhi kriisi ja professori tarvitsi assistentin, joten minut otetaan psykologiasta filosofian leipiin. Mutta paikka on ns. ylemmän palkkaluokan assistentti, jonka hoitaminen edellyttää lisensiaatin tutkintoa. Olen juuri valmistunut maisteriksi, jota on nopeuttanut saksan pron ja julkisoikeuden kurssin poistuminen vaatimuksista. Minun on siis mahdollista tehdä lisensiaatin tutkinto pikavauhtia ja saada toimi, joka puolestaan mahdollistaa Helsingin professuurin hakemisen muutaman vuoden päästä. Kaikki osuu kohdalleen, toista tilaisuutta ei ole eikä tule, ja tässä sitä nyt ollaan suurten arpajaisten yhden erän voittajana, monen muun häviäjänä.

Jokaisen meistä on lopultakin tyydyttävä siihen mitä on ja mitä tapahtuu. Joku saa hyvät kortit käteensä, toinen huonot, kolmannelle jää käteen Musta Pekka. Tähän kaikkeen on vain tyydyttävä. Et syntynyt Nairobin slummiin vaan Suomeen - hyvä tuuri. Minä synnyin mieheksi, sinä naiseksi, mikä ei sinänsä merkkaa paljoakaan, kun kerran olemme suomalaisia. Muualla maailmassa sukupuoli merkitsee paljon, liian paljon, kuten Intiassa ja Japanissa.

Miksi ajatella sitä, mitä ei kuitenkaan pysty muuttamaan? Turha on taistella tutkainta vastaan, sanotaan sanassa. (Mutta mikä olikaan tuo tutkain? Varmaan jotakin jota vastaan ei voi taistella). Mutta vaikka ihminen ei ajattelisi, hän yleensä toimii tarmokkaasti osansa parantamiseksi, mikä on aivan mahdollista ja järkevää, ei siinä mitään. Ihminen tietysti hyödyntää sitä mikä hänelle on annettu, esimerkiksi älyä tai urheilullista lahjakkuutta. Mutta hän myös kompensoi haittoja ja puutteita.

Miten olisi sukupuolenvaihtoleikkaus, jos on arpajaisissa saanut eri paria olevan minän ja sen kehon, siis minä on toista ja keho toista sukupuolta. Silmälasit auttavat heikkonäköistä ja proteesit vammaista. Kehoa on harjoitettava ja oppia päntättävä päähän entistä kovemmin, jos kerran on heikkolahjainen tai vaikkapa keskinkertainen tapaus. Mutta kaikella on rajansa: jos on pieni, voi pitää paksupohjaisia kenkiä, jos on taipuvainen juoppouteen, pitää taistella juoppoutta vastaan, mutta siinä kaikki. Pieni on aina pieni ja alkoholisti aina alkoholisti.

Ihminen on kuitenkin ikuinen optimisti ja tuntee kaikki keinot, joilla itseä petetään uskomaan, ettei mitään arpajaisia ole koskaan ollutkaan. Jos on saanut paljon, uskottelee itselleen, että kaikki tämä on itse ansaittua. Jos on jäänyt kovin vähällä, uskottelee itselleen joutuneensa kärsimään toisten takia. Tai sitten ollaan ylpeitä omista puutteista ja pidetään niitä melkein kuin etuna. Ellei tämä ole mahdollista, sitten on vain oltava katkera ja kaunainen ja vihattava kaikkia noita onnettaren suosikkeja. Miksi et vihaisi, se on peruuttamaton oikeutesi. Sinun pitää vihata, koska muut ovat saaneet aivan liian paljon ilman mitään hyvää syytä ja omaa ansiota.

Leibniz on yksi filosofian historian suurimmista nimistä, aivan Newtonin vertainen matemaattinen nero ja myös mielenkiintoinen filosofi. Hän muotoili filosofisia periaatteita, jotka ovat siitä saakka ohjanneet modernin tieteen tekemistä. Yksi periaatteista on riittävän perusteen laki. Wikipedia muotoilee idea varsin hyvin:

Riittävän perusteen periaate on ontologinen periaate, joka sanoo, että mitä tahansa tapahtuukin, tapahtuu syystä: toisin sanoen mikään asiaintila ei voi vallita eikä mikään väittämä voi olla tosi, ellei ole riittävää syytä, miksi asia ei olisi toisin.

Toinen mahdollisuus on sanoa, että jokainen tosi lause on selitettävissä eli on mahdollista sanoa, miksi lause on tosi tai mikä tekee lauseen todeksi. Sanon, "lumi on valkoista", joka on tosi lause. Riittävän perusteen periaatteen mukaisesti tämän lauseen totuudelle on selitys, joka siis on riittävä peruste tuolle totuudelle.

Kaikki mitä olen sanonut edellä elämän suurista arpajaisista, sotii Leibnizin periaatetta vastaan. Minä olen kotoisin Vaasasta ja viettänyt suurimman osan lapsuudestani ja nuoruuttani osoitteessa Raastuvankatu 16. Leibnizin mukaan tällä totuudelle on riittävä peruste, siis tämän faktan takana on toinen fakta, joka selittää sen. Mikä tämä selitys voisi olla? Miksi minä synnyin juuri Vaasaan enkä aboksi Darwiniin, Australiaan? Miksi Raastuvankatu 16, eikä joku muu osoite?

Kun katsoo tilannetta tarpeeksi huolellisesti, havaitsee tärkeän tulkinnallisen erottelun, joka koskee kysymystä, miksi synnyin Vaasaan ja osoitteeseen Raastuvankatu 16. Ensimmäinen on metafyysinen ongelma, jälkimmäinen ei ole, aloitetaan siis siitä. Osoitteeni oli Raastuvankatu 16, koska vanhempani muuttivat sinne, kun olin seitsemän vanha. Miksi he muuttivat sinne? Koska Koulukadun asuntomme vuokrasopimusta ei uusittu, ja niin edelleen loppumattomana sarjana kysymyksiä ja vastauksia. Minun kannaltani kotini sijainti oli sattuma, koska en itse voinut asialle mitään, mutta silti tiede pystyy selittämään tilanteen synnyn.

Edellinen kysymys, miksi synnyin Vaasaan ja Vaasassa on metafyysinen ja ratkeamaton ongelma. Kysymys on todesta lauseesta "T. Airaksinen syntyi Vaasassa vuonna 1947"; miten tämä selitetään tieteellisesti. Se, että vanhempani panivat minut alulle sillä ainoalla tavalla, joka siihen aikaan tunnettiin, selittää sen, että tietty vauva ilmestyi maailmaan Vaasan keskussairaalan synnytysosastolla. Mikä jää selittämättä, on vauvan oleminen juuri TA: miksi syntyi TA eikä joku muu? Miksi juuri minä? Mikä selittää sen, että minä synnyin siellä sillä hetkellä? Jossain mielessä persoonani identiteetti ei ole tieteen selitettävissä oleva fakta.

Nuo elämän suuret arpajaiset ovat outo juttu, koska toisaalta ne eivät ole arpajaiset ja sitten taas ovat. Jos syntyy kädettömänä, tiede selittää mitä tapahtui ja mistä kädettömyys johtui. Tämä on tieteen perspektiivi. Siinäkin on sattumalla sijansa, koska genetiikka ei ole determinististä, mutta tällainen sattumanvaraisuus ei ole se mitä nyt tarkoitan elämän arpajaisille. Tarkoitan tilannetta, jossa minä herää tietoisuuteen siitä, kuka minä olen, millainen olen ja missä minä olen. Avaan silmäni ja katson, mihin olen tullut ja minne joutunut kokonaan ilman omaa syytäni. Minulle vain tarjotaan tämä kaikki ja se tarjous on pakko hyväksyä - mitä nyt vähän pystyy korjaamaan ja kompensoimaan ajan kanssa. Tilanne on sama kuin lottoarvonnassa: mitkä pallot ja numerot nousevat esiin, on kyllä tieteellisesti ennustettavissa, ainakin periaatteessa, mutta loton pelaajan kannalta kyseessä on puhdas sattuma ja onnenkauppa. Tiede ennustaa numerosarjan, mutta osaako tiede selittää, miksi sinä valitsit juuri tuon numerosarjan? Entä sen, että sinun sarjasi ja koneen antama sarja osuivat yksiin. Kyseessä on tämän lauseen totuuden selittäminen ja riittävän perusteen antaminen:

Minä valitsin lukusarjan xxxx ja kone valitsi tämän saman sarjan xxxx.

Miten on selitettävissä se, että sarja on molemmissa tapauksissa sama? Kyse on vain kosmisesta sattumasta, jolle ei voi antaa tieteellistä selitystä.

Elämän suuret arpajaiset ovat kuitenkin arpajaiset riippumatta siitä, onko selityksiä tapahtumille saatavilla. Se, että Saksan pro poistui juuri sopivasti on aivan eri asia kuin se, että Saksan pro poistui. Jälkimmäinen asiantila on helppo selittää tieteellisesti: tiedekuntakokous päätti poistaa Saksan pron, sitten kysymme miksi? Ehkä haluttiin nopeuttaa valmistumista. Mutta se, että minun urani yliopistolla oli olennaisesti sidoksissa tuohon päätökseen, on puhdas sattuma.

Tapahtumat, jotka osataan selittää tieteellisesti, ovat minun kannaltani puhdasta sattumaa. Auto tönäisee minua kadulla, kun kuski tekstaa tai sekstaa ajaessaan. Tämä tieteellisesti selitettävä fakta on minun kannaltani puhdas sattuma ja onnettomuus, jolle en voi yhtään mitään. Tieteellinen selitys ei minua kiinnosta lainkaan. Minulla oli huonoa onnea, kun osuin paikalle. Nimittäin sitä, että osuin paikalle, ei pysty selittämään tieteellisesti. Missä minä kuljen, riippuu päätöksistäni, arvoistani ja haluistani, eikä niille ole olemassa tieteellistä selitystä. Intentioiden ja muiden mielen sisältöjen maailma ei ole ekstensionaalinen tieteellinen maailma.

Annan esimerkin Berkeleyn filosofian termein. Kaikki mitä maailmassa tapahtuu, johtuu jumalan tahdosta. Tapahtuu A ja B, molemmilla on siis sama syy, jumalan tahto. Mutta miten A ja B voivat syntyä samasta syystä, kun ovat kaksi aivan eri asiaa. Sanotaan A on räjähdys ja B oravan putoaminen puusta, miten näillä faktoilla voisi olla sama syy. Tässä ei siis pidä puhua jumalan tahdosta ikään kuin se olisi tapahtuma maailmassa. On siis puhuttava jumalan tahdon sisällöstä: räjähdyksen syy on "jumalan tahto, että räjähdys tapahtuu" ja oravan putoamisen syy on "jumalan tahto, että orava putoaa puusta" - kaksi eri sisältöä, kaksi eri syytä ja selitystä.

Maailman tapahtumat ovat eri asia kuin persoonan mielen sisällöt, joiden selittäminen on siis eri asia kuin tapahtumien selittäminen. Se mitä tahdomme, selittää toimintaamme, mutta miten selittää, mitä me tahdomme? Tahtomme on kuin lottopallo, joka ennustamattomasti määrää kohtalomme, kun tahto kohtaa maailman tosiasiat. Mitä tahtomisestamme seuraa, on aina arvoitus. Tahdoin vain mennä kadun yli ja nyt makaan auton alla, huonompi juttu, selitettiinpä se, miten päin tahansa. Se että koneen arpoma lottorivi ja minun kirjoittamani lottorivi ovat samat, on merkittävä fakta vain siksi, että alun perin halusin näin tapahtuvan, siis halusin voittaa. Kaikki on lopultakin kiinni haluistamme, jotka ovat kiinni arvoistamme.

xxx