Gambridgen viisikko

Teksti Harald Olausen

"Olemme läpikotoisin valehtelijoita, jopa itsellemme. Yksi arvokkaimmista ominaisuuksistamme, kieli, sekä vahvistaa kykyämme valehdella että laajentaa sitä merkittävästi. Valehtelemme avaruudessa ja ajassa kaukana olevista tapahtumista, toisten käyttäytymisen yksityiskohdista ja merkityksestä, sisimmistä ajatuksistamme ja haluistamme ja niin edelleen. Mutta miksi, miksi itsepetos? Miksi meillä on ihmeellisiä aistinelimiä informaation havaitsemiseksi, mutta vääristämme informaation?"- Robert Travis Petos ja Itsepetos (Terra Cognita, 2012).

Hegel väitti Napoleonin sanoneen, että uudella ajalla politiikka otti antiikin kohtalon paikan. Hegelille ihminen oli valtiollis-historiallinen olento, jonka tarpeet oli selvästi luettavissa yhteiskunnan toiminnoista ja koko aikakauden arvoista ja etiikasta. Hegel ei ollut väärässä. Mutta hän ei ollut tietoinen tulevan maailman mustavalkomaalaamisesta eli pol. valheesta. Poliittisen valheen luonteen voisi hyvin selkeyttää määritelmään mustavalkomaalaamisesta, missä pelataan tarkoituksellisesti hämäten väärän vaihtoehdon virhepäätelmällä tyyliin "meillä on olemassa vain vaihtoehdot X, Y ja Ö ja koska X:ää ja Y;tä ei voida hyväksyä, meille jää jäljelle vain Ö".

Tässä pelissä jotain haluttua vaihtoehtoa pidetään joko oikeana tai vääränä. Ja sen väärän tai oikean päättää pelin sääntöjen luoja, ei pelaaja. Poliittinen valhe ei koskaan muutu luonteeltaan tai toimintatavoiltaan. Mustavalkomaalaamisessa salataan se tärkeä tosiasia, että todellisuudessa kaikki vaihtoehdot voisivat yhtä hyvin olla oikeita tai vääriä, riippumatta siitä kuka niitä esittää. Mustavalkomaalaamisen ammattilaisia ovat tutkijat – erityisesti historioitsijat ja poliitikot sekä valtamediat, joiden allianssi tuottavat ja ylläpitävät poliittista valhetta.

Kaikki tämä kulloisenkin vallassa olevan valtaryhmittymän tarpeita silmällä pitäen, sillä terveen järjen ja yhteisen ymmärryksen ansat asetetaan näkymättömissä ja tiedostamatta tarkoituksella, että niistä väittämättä johtuvat ajatteluvirheet tapahtuvat tarkoituksettomasti. Ihminen sen jälkeen käyttää jatkuvasti, ilman että on itse siitä tietoinen, muiden hänen ajatteluunsa ujuttamiaan näennäisargumentteja, jotka viime kädessä ovat käänteisesti katsottuna itsesensuuriin johtavaa itsemanipulaatiota ja toimivat esittäjäänsä vastaan.

Miksi näin? Varastaessaan hänen mahdollisuutensa väärässä ollessaan olla oikeassa imevät hänen tahtonsa kuin musta aukko. Tästä esimerkkinä Ylen Areenasta tulee parhaillaan ohjelma Gambridgen viisikko (Wingspan/ITV, Iso-Britannia 2022), missä kysytään: Miten Cambridgen yliopiston opiskelijatovereista tuli vakoojia, jotka toimivat Neuvostoliiton hyväksi 1930-60-luvuilla? Ohjelmassa seurataan Kim Philbyä, joka paljastettuaan pakeni Neuvostoliittoon, missä hän kuoli alkoholisoituneena vuonna 1988. Brittien suurin 1900-luvun poliittinen trauma liittyy kuuluisaan vakoojarinkiin, ns. Gambridgen viisikkoon, joka vakoili Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton hyväksi lähes kaikki saatavilla olleet tärkeät asiakirjat mm. ydinpommista ja Alan Turningin töistä suoraan itse Stalinille ja myöhemmin hänen seuraajilleen.

"Cambridgen viisikko[1] (engl. Cambridge Five) oli Isossa-Britanniassa toiminut viiden henkilön vakoojaryhmä, joka vakoili Neuvostoliiton hyväksi 1930–1960-luvuilla. Sen jäsenet olivat tiedustelupalvelu MI6:n vastavakoilupäällikkö Kim Philby, diplomaatit Donald Maclean ja Guy Burgess sekä taidehistorioitsija Anthony Blunt. Viidettä jäsentä ei tiedetä vieläkään varmuudella, mutta vahvimmin on epäilty ilmitulleiden läheistä ystävää, tiedustelu-upseeri John Cairncrossia."-Wikipedia!

Burgess, Blunt, Philby ja Maclean opiskelivat 1930-luvulla Cambridgen yliopistossa. Nuoruuden ihanteellisuus ja kommunistinen vakaumus sai ottamaan valtavan riskin: he vuotivat saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämän Enigma-koodin murtamiseen ja atomipommin kehittelyyn liittyviä Britannian valtionsalaisuuksia Moskovaan. Vakoiluskandaali on edelleenkin saarivaltiossa kuin kuuma peruna. Vakoojat onnistuivat horjuttamaan silloin vielä yhtenä maailman suurvalloista ollutta Englantia, joka ei koskaan kunnolla toipunut saamastaan iskusta. Vieläkin maa potee asian suhteen jonkinlaista krapulaa. Aiheesta on tehty kirjoja ja dokumentteja mutta kaikkia niitä vaivaa isänmaallisen hurmoksen tauti ja brittiläinen kommunisminpelko.

Silti ohjelma on katsomisen arvoinen vakoojahistorian kertauskurssina, vaikka ei syvällinen eikä tuo sinänsä mitään uutta vanhaan aiheeseen. Osana myytinpurkua legendaan liitetään aina samat ainekset yläluokkaisista maan etuoikeutetuista pettämästä maataan, ja jätetään tutkimatta idealismin täyttämää vuosikymmentä, mikä 1920-luku oli I ms:n kauhuista toipumassa olleen eurooppalaisen nuorison keskuudessa. Sitä voi verrata Euroopan hulluun vuoteen 1848 ja opiskelijaradikalismin räjähdykseen vuonna 1968. Stalin teki kaikkensa estääkseen Churchillin uudelleenvalinnan ja vaikuttaakseen brittiläisten mieliin sekä asenteisiin.

Churchill oli leppymätön kommunismin, Leninin, Stalinin sekä Neuvostoliiton vihollinen. Hän oli uhkaillut Muurmanskin legioonan tukijana nuorta vallankumousvaltiota jo 1919. Stalinin koneisto oli onnistunut värväämään vakoojia Nl:lle. Niinpä Stalin tiesi kaiken tarvittavan Whitehallista, sillä siellä oli kommunistimielisiä henkilöitä monissa tehtävissä. Heistä huomattavampiin kuului lordi Hankeyn yksityissihteeri John Caincross. Caincrossilla oli pääsy sotakabinetin papereihin aina vuoteen 1942 saakka, jolloin Hankey erotettiin ja Caincross siirrettiin Bletcley Parkiin, missä Alan Turning kehitteli tietokonetta. Kun katsoo tämän televisiodokumentin, jää ihmettelemään, miten kaikki se oli mahdollista aikana, jolloin kaikkea epäiltiin. Yläluokkaisuus oli synonyymi` mahdottomalle ajatukselle, että omam luokan pojat pettäisivät.

Mutta juuri se oli myös heidän paras valttikorttinsa. Kukaan ei voinut uskoa, että kuningattaren sukuun kuuluneesta kirkkoherran pojasta tai entisestä ministerinpojasta oli kehkeytynyt kovan luokan kommunisti. Gambridgen viisikon jäsenistä Anthony Blunt palveli MI5:ssä, ja Guy Burgess sekä Kim Philby työskentelivät salaisessa palvelussa SIS:ssä ja Donald Mclean pääsi käsiksi ulkoministeriön keskeiseen aineistoon, erityisesti atomipommitutkimuksen asiakirjoihin. Dokumentti on tehty valaisemaan miten Kim Philbystä tehtiin/muovautui vakooja, Juuri asia tämä on varjostanut siitä lähtien kun se palkastui koko maata. Kysymyksellä: Miten on mahdollista, että nuori yläluokkainen huippuyliopiston opiskelija ja aitobrittiläinen lupaus saadaan värvätyksi maanpetturina vakoilemaan omaa maataan?

Maassa pitää olla jotain syvästi pieelessä, kuten luokkayhteiskunta Britanniassa olikin. Ihmisten eriarvoinen kohteelu oli niin räikeää, että nuoret idealistit voivat pahoin ja halusivat hypätä silloin evankeliumin tavoin leviävän sosialismin uuden ilosanoman kelkkaan. Dokumentissa haastatellaan erästä tunnettua KGB:n värvääjää, Mihail Lubimovia, joka toimi vuosina 1950-1980 Englannissa näissä tehtävissä. Moskova ymmärsi opsikelupaikabn Gambridgessa olleen kuin pääsylippu valtaan ja keskitti siksi houkutuslintunsa yliopistonuorten kimppuun hyvin tuloksin. Philby toimi koodinimellä Sonny. Viisikon tarina on kuin suoraan jostain vakoojajännäristä. Itse asiassa se on kuin koko 1900-luvun vainoharhaisen uhittelun ja kommunismin salaisten operaatioiden tarunomainen satu.

Viiskon tarinan nerokkuus on siinä, että heidän käskettiin teeskennellä etteivät olleet enää kommunisteja ja muuttua ns. nukkuviksi agenteiksi, jotka odottivat sitä hetkeä, kun aika oli otollinen ja käsky vakoilla tärkeitä asioita tulisi Moskovasta. He etenivät pikkuhiljaa valtakoneistosta, kuten ulkoministeriössä. MI5:sessa ja MI6:sessa. Neuvostoliiton tavoitteena oli soluttaa vakoojiaan tällä tavalla kaikkialle missä maata hallittiin. Nukkujat heräsivät 1940, kun sota oli syttynyt Saksan kanssa ja maa kaipasi agentteja. Yläluokkaisuus oli avain salaisiin tehtäviin. Lubimov pilkkaa brittitiedustelun varomattomuutta ja kertoo, miten värvätyt päästyään valtionhallinnon näköalapaikoille toivat salkuttain salaista tiedustelumateriaali neuvostoliittolaisille, jotka tiesivät vuosikymmeniä tarkkaan Englannin salaisimmat asiat.

Gambridgen viisikon jälkeen tavat hoitaa salaisuuksia on muuttunut. Nyt ne ovat TOP SECRET ja tarkoin salattuja valtiosalaisuuksia. Kim Philbyn aikaan Brittien turvajärjestelyt olivat lähes olemattomia, eihän kukaan heistä voinut iskoa sisällään toimivan myyrän. On kohtalon ivaa, että miellyttävä Kim Philby eteni pian kommunisminvastaisen osaston johtajaksi sabotoimaan kaikkea koumminisvastaista tiedustelutyötä Britanniassa. Juuri tätä tarinaa, eräänlaista nykyaikaisen vakoojan sielunavausta ja kuuma ydintä, dokumentti valottaa herkullisella tavalla. Mutta millainen on tällaisten ihmisen sielu ja petturuuden hinta? Sen hinta on ollut kova sekä itse vihatuksia tulleelle Gambridgen viisikolle, että myös koko brittihallinnolle vuosikymmenten ajaksi jouduttuaan naurunalaiseksi myyrien paljastututtua.