Germany’s shifting policy towards Russia: The sudden end of Ostpolitik by András Rácz
Teksti Harald Olausen
Avain eurooppalaiseen rauhaan on ollut vuosisatoja Saksan ja Venäjän suhteet. Ne ovat olleet kuin kuumemittari ja siksi niiden kehittymistä on seurattu maailmalla tarkkaan. Toisen maailmansodan jälkeen kiistakysymykseksi osoittautui Neuvostoliiton itselleen puskuriksi ja taloudelliseksi varastomaaksi rakentama nukkevaltio DDR, jonka pahasta lumosta päästiin irti vasta entisen jaetun Berliinin pormestarin ja II ms:n sankarillisen vastarintaliikeveteraanin, Willy Brandtin, noustua liittokansleriksi ja aloitettua lähentyminen niin DDR:n, kuin sen isännän eli Neuvostoliiton kanssa lyhyeksi jääneellä liennytyskaudella ennen kuin vakoojaskandaali pakotti Brandtin eroamaan ja hänen tilalleen istutettiin kovan linjan haukkana tunnettu Amerikan ystävä Helmut Scmidt.
Hyvin harva enää edes muistaa kuinka kamalia ja hengenvaarallisia nuo kovat Rautaesiripun ja kahden eri maailmanleirin jokaiseen maankolkkaan ulottuneet ajat olivat. Propaganda puolin ja toisin oli yhtä villiä kuin mitä olemme saaneet Putinin suustaan suoltamina valheina Ukrainan natsihallinnosta tai Putinin sodan oikeuttavan kirkollisen tukimiehen, Moskovan patriarkka Kirillin sodan oikeuttavasta taistelusta lännen pakolla itään tuputtamaa sateenkaarimaailmaa vastaan. Nyt kun länsi ja itä ovat jälleen eronneet toisistaan vaarallisen kauas ja Ukrainan sodan loppunäytöksiä käydään eristämällä Venäjä samoihin kivikautisiin asetelmiin kuin Leninin julistettua heti valtaantulonsa jälkeen, ettei Neuvostomaa maksa keisarillisen Venäjän ulkomaanvelkoja.
FIIA Briefing Paper 335 ulkopoliittisen instituutin tutkija András Rácz arvioi tilannetta tutkijan näkökulmasta. FIIA Briefing Paper on tiivis teksti, joka tarjoaa katsauksen ajankohtaiseen aiheeseen. Se on suunnattu laajalle lukijakunnalle. https://www.fiia.fi/julkaisu/germanys-shifting-policy-towards-russia?utm_source=fiia_julkaisutiedote&utm_medium=email&utm_campaign=FIIA_BP335
András Ráczin mukaan Saksa ryhtyi arvioimaan uudelleen suhdettaan Venäjään jo vuonna 2014, kun Venäjä liitti Krimin niemimaan itseensä. Muutoksia suhteessa ovat kirittäneet Moskovan useat hyökkäävät toimenpiteet, kuten Saksan parlamenttiin kohdistuneet hakkerointi-iskut, disinformaatiokampanjat sekä oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin murhayritys:
"Syyskuussa 2021 järjestettyjen vaalien jälkeen muodostettu Saksan uusi hallitus poikkeaa edeltäjistään olennaisesti Venäjä-politiikassa. Kansleri, hallituskoalitio sekä parlamentti ovat kaikki vaihtuneet. Muutokset ovat johtaneet siihen, että Saksa harkitsee uudelleen perinteistä Ostpolitik-linjaansa, jossa molempia osapuolia hyödyttävää taloudellista yhteistyötä Moskovan kanssa on pidetty Euroopan vakauden ja ennakoitavuuden takeena."
András Rácz in mukaan Venäjän 24. helmikuuta aloittama täysimittainen sota Ukrainaa vastaan on peruuttamaton käännekohta, joka sai Berliinin ylittämään monta tärkeää punaista linjaa Saksan ulkopolitiikassa. Näihin lukeutuu muun muassa suostuminen mittaviin pakotteisiin Venäjää vastaan, Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen keskeyttäminen sekä asevienti Ukrainaan. Tämä tarkoittaa loppua Ostpolitikille.
Se mistä tutkija ei kirjoita, on se mikä korvaa Saksan ja Keski-Euroopan valtavan energiatarpeen, jota on jo yli vuosisata tyydytetty idästä. Onko se Norja? Norjassa on ilmastopolitiikan ongelmien ja uuden vasemmiston nousemisen myötä alettu kysellä norjalaisen kaasu- ja öljypolitiikan perään. Mitä tehdä maan rikkauksien takana oleville fossiilisille polttoaineille? Jatkaako niiden hyödyntämistä vai alkaa ajaa niitä ilmastopolitiikan nimissä alas?
Norjalla olisi mahdollista rakentaa oma kaasuputki Eurooppaan tai tuoda kaasua pakattuna valtavilla siihen tarkoitukseen valmistettaville tankkereilla. Onko Norjan kaasu ja öljy yksi mahdollinen Venäjän energian korvaaja? Ainakin se olisi poliittisesti turvallinen ja sopisi EU:n uuden yhdessä Naton kanssa toteutettavan riskittömän energiansaannin takeeksi.