Gunter Grass: Grimmin sanat

Teksti Harald Olausen

Grimmin veljeksien vaikutus maailman henkiseen perintöön on suurempi kuin moni tietää. Tästä kertoo Gunter Grassin Grimmin sanat (Teos 2015). Vuonna 1838 Grimmin veljeksille Jakobille ja Wilhelmille ehdotettiin Grassin mukaan kunnianhimoista hanketta laatia saksan kielen sanakirja.

He kävivätkin työhön täynnä intoa, keräsivät ahkerasti sanoja ja lainauksia: muutamassa vuodessa pitäisi tulla valmista. Mutta elämänsä lopussa he olivat saaneet läpikäytyä vain muutaman kirjaimen. Kaiken kaikkiaan sanakirjaa tehtiin toistasataa vuotta:

"Olipa kerran kaksi veljestä nimeltään Jakob ja Wilhelm. He olivat erottamattomat ja maankuulut, minkä vuoksi heidät sukunimensä mukaan tunnettiin nimillä Grimmin veljekset, Grimmin veljet, Grimm-veljekset tai joskus vain Grimmit. Jopa nykykielessä, joka auliisti lainaa vierasta, he ovat Grimm Brothers, ja moni on ainakin kuullut puhuttavan satusedistä, jotka kertovat meille Tuhkimosta, Lumikista ja kaikenkarvaisesta."

Mistä muusta Grass kertoo kirjastaan, kuin ihmisen ikuisesta matkasta sanojen ja ideoiden maailman välisessä tykistötulessa ja läpinäkyyvyyden periaatteesta historian tulkitsemisessa, jolle Grass antaa inhimilliset raamit. Kirjan lopussa on esimerkkinä sanasto, jota Grimmit ovat käyttäneet.

Sanat ovat erikoisia; tuskanhiki, sulous, sysäys, yllyke, akkojen lörpöttely, kantaäiti jne. Suomentaja Oili Suominen paljastaa panevansa suomennoksessa omiaan Grassin hengessä, silä käännös ei ihan vastaa alkutekstiä. Suominen huokailee loppupuheessaan toivoneensa itsellään olevan se sama kyky loihtia vierelleen menneisyyden hahmoja, kuin Grassillakin:

"Vaikka kuolema on varma, vainajat voi aina kutsua takaisin luokseen. Jacob kutsui veljensä ja osaan minäkin sen konstin, kirjoitti Grass. Hän ehti saada tiedon siitä, että olin vienyt käsikirjoituksen kustantajalle, mutta kovin mielelläni ojentaisin hänelle valmiin Grimmin-kirjan: Katsohan, se valmistui kuin valmistuikin!"

Grimmin sanat on tavallaan kirjailijan oman havahtumisen ja havainnoinnin totuustrilogian kolmas osa, jos ensimmäinen osa Sipulia oli henkilökohtainen ja Taikalaatikko perheen näkökulmasta tehty. Grass itse kutsui kolmatta osaa jäähyväiskirjaksi pitkälle proosalle.

Grass leikitteli sanoilla ja ilmoitti kirjoittavansa kirjaa, jota ei voi kääntää. Kääntäjät olivat toista mieltä. He päättävät minkä kirjan voi kääntää ja miten vaikka käännös on aina "pää lautasella" Nabukovia mukaillen. Grass toivoi kääntäjien uskaltavan tarttua tekstiin ja antoi heille vapaat kädet.

Kääntäjä Oili Suominen kirjoittaa, miten Grass noudattaa niin sanakirja- kuin kirjesitaateissakin Jacob Grimmin omintakeista oikeinkirjoitusta: kaikki sanat, paitsi erisnimet ja saksan kohtelias teitittely SIE, kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, myös pisteen jälkeen:

"Jacob, veljeksistä vanhempi, pohti enemmänkin sanojen alkuperää ja tutki niiden kieliopillista muotoa. Wilhelm saattoi joskus vähän huijata saadakseen sanat sointumaan, mutta Jacob pysyi pilkuntarkkana. He täydensivät toisiaan ja tiesivät myös eronsa."