”In magnun et volviste sat est – riittää, että on tahtoa” - vai riittääkö?

Teksti Harald Olausen

"Puolueettomuus auttaa sortajia, ei koskaan uhria. Hiljaisuus rohkaisee kiduttajaa, ei koskaan kidutettavaa."

-Elias Weise

Ylen Areenasta tulee mielenkiintoinen historiallinen dokumentti otsikolla Vatikaani ja Holokausti (Holy Silence: The Vatican, the Americans and the Holocaust: Yhdysvallat 2020. Ohjaus: Steven Pressman. Tuotanto: PerlePress Productions). Ohjelmassa tarkastellaan Vatikaanin ja paavi Pius XII roolia toisen maailmansodan aikana. Kiisteltyä paavia on syytetty antisemitismistä ja natsisympatioista, pitävätkö väitteet paikkansa? Pius XII johti katolista kirkkoa kylmän sodan alkuvuosista vuoteen 1958, jolloin hän kuoli vankkumattomana kommunismin vastustajana.

Dokumentti on ensimmäinen selvä arkistojen salojen avautuessa, missä kerrotaan siitä suuresta vääryydestä, kun katolinen kirkko petti juutalaiset ja kirkko näytti selkeästi olevansa vahvempien ja rikkaimpine puolella omaa alkuperäistä tehtäväänsä "laupeuden ja rakkauden" tehtävää vastaan. Ylimpänä piruna ihmiskuntaa jakamassa välinpitämättömyydellään ja puuttumattomuudellaan hääri itse paavi tuhansien kardinaalien, piispojen ja satojen tuhansien pappien avulla kaikkialla maailmassa, missä katolisia oli.

" Pressman, 64, reached out to many of the various authors as part of his research. Commentary by at least a dozen of these scholars, journalists and clergy members is interspersed throughout the film with clips of archival film footage and several dramatic reenactments. To provide a unique framing device for "Holy Silence," Pressman honed the American angle of the story. He focuses on American figures - clerical, official and political - who tried to influence the Vatican during the 1930s and during the war. Pressman also examines the influence of homegrown anti-Semitism, like that of Fr. Charles Coughlin on American Catholics and on American-European relations. The major question posed by "Holy Silence" is whether Pius XII did all he could to counter Nazi Germany and save Jews. The answer is clearly no based on the majority of viewpoints expressed by the experts interviewed."

-https://www.timesofisrael.com/documentary-confronts-cost-of-pope-pius-xiis-holy-silence-during-holocaust/

Dokumentissa selvitetään mikä oli amerikkalaisten rooli Vatikaanin kulisseissa? Katolisessa maailmassa, sekä läntisessä että itäisessä, yksi periaate on, In magnun et volviste sat est" - riittää, että on tahtoa. Mutta entä kun ei ole tahtoa? Silloin toteutuu Jeesuksen varoittamat sanat tekopyhyydestä, mikä johtaa itsensä suojelun nimissä pahan sallimiseen. Kristillisen maailman tekohurskauden kaava on selvä ja selkiytyy dokumentissa lisää; paha saa tehdä ilkitöitään ja kasvaa rauhassa tappavaksi, koska hyvät ummistavat siltä silmänsä eivätkä tee sille mitään.

Ja koska dokumentti on tehty Yhdysvalloissa ja yhdysvaltalaisille, amerikkalaisten roolin selvittäminen syö dokumentissa liikaa aikaa muulta, usein piiloon jääviltä kulissien takaisilta vaikuttamilta, kuten siitä juutalaisvihasta, joka on ollut ja on yhä edelleenkin osa katolista kirkkoa, ja jota kuvaa hyvin Shakespearen näytelmän Venetsian kauppiaan Schylockin järkyttävä kohtelu ja halveksunta kristittyjen osalta.

Dokumentista tulee hyvin selkeästi, miksi paavi ei ole muuta kuin Rooman piispa - ei koko maailman moraalinen johtaja. On hämmästyttävää, kuinka kapeasti historiantutkijat tuntevat kristillisen maailman kipupisteitä ja tulehduspesäkkeitä. Tämäkin dokumentti olisi saanut älyllistä piristystä muistuttamalla, että jo itsessään paavi-instituutio on kiistanalainen ja keinotekoinen teologinen konstruktio "Jumalan maanpäällisestä sijaisesta".

Augustinuksesta lähtien läntisessä teologiassa ei ole ollut oppia ihmisen jumaloitumisesta, sillä läntisestä teologisesta perinteestä on puuttunut mahdollisuus jumalan tuntemiseen. Jumalasta tuli paavinuskoisilla yksilöllisen ymmärtämisen kohde, joka sisälsi itsessään käsitteellisen ja persoonattoman "Kaikkivaltiaan". Ns. hesykastinen riita toi 1300-luvulla esille bysanttilaisen kirkollisen kokemuksen ja lännen teologian erot, kun Pyhä Gregorius Palamas erotti toisistaan jumalan olemuksen ja energiat, jossa korostuivat tiedon kokemuksellinen luonne ja ihmisen mahdollisuus jumalan empiiriseen tuntemiseen persoonallisessa suhteessa hänen kanssaan.

Paavi on siis tätä taustaa vasten ymmärrettynä väärä kuningas. Lännen teologit torjuivat Pyhän Gregorius Palamaksen ajatuksen, varsinkin kun idän teologit olivat samaan aikaan aloittaneet mainoskampanjan "Yksi Jumala, yksi keisarikunta ja yksi ortodoksinen uskonto", mistä muodostuivat pitkäksi aikaa bysanttilaisen poliittisen ajattelun kulmakivet (yhteiskunnallinen unelma oli universaalinen kristillinen yhteisö, jota keisari hallitsi ja jota kirkko johti hengellisesti eli jo tässä vaiheessa ortodoksiuskosta oli tehty vallan välikappale: pitää muistaa, että ennen suurta skismaa 1054 Konstantinapolin lisäksi katolisen kirkon neljä muuta keskusta olivat Rooma, Jerusalem, Antiokia ja Aleksandria ja vaikka Konstantinapoli oli keisarillinen pääkaupunki, Rooman piispa eli myöhempi paavi ei hyväksynyt Konstantinapolin samanarvoista asemaa Rooman kanssa) ärsyttääkseen jakaantuneen keisarikunnan läntisen puolen valtakerrostumia sen verran rajusti, että Konstantinapoli ryöstettiin ja hävitettiin kostoksi muutamaan kertaan perusteellisesti Bysantin valtion lähes tuhatvuotisen historian (n.500-1400) aikana.

Järki, ratio, logos siis - ei pelkästään rationaalisuus - Kant sanoisi "Vernunft" eikä pelkästään "Verstand" - ei jää yksin ja paljaaksi, sitä seuraa myyttisen ajattelun havainnollinen esitys, missä ainoastaan harjaantunut mieli ymmärtää jumalan salaisuuksia koska se tuntee jumalan oikein, se ei lankea asiankuulumattomiin tulkintoihin. Oppimattomat harjaannuttavat mieltään lukemalla luonnon ja historian kirjaa. Tätä on alastomimmillaan perinteen ja epä-ällisyyden voimaan vannova vanhakantainen katolinen ajattelu, mitkä muistuttavat arkkikonservatiivista historismia, jolla ei ole peruutuspeiliä, mutta joka tuijottaa silti vain taakseen luullen sitä omaksi hyväksi kuvakseen omasta hyvästä minästään.

Katolisuuden suurin ongelma niin ajattelussa, olemisessa kuin uskossakin on täydellisen ja ehdottoman vaatimus "In magnun et volviste sat est" - riittää, että on tahtoa niin uskolta kuin uskovalta, koska katoliseen teologiaan tieteenä kuuluvat omat, omasta mielestään järkevät ja selvät erikoispiirteet, mitä ne eivät suinkaan ole ulkopuolisen ja asiaa objektiivisesti tulkitsevan silmin. Katolisuus on tasapainoilua taikauskon ja ahtaan ihmisnäkemyksen välillä, missä ei ole sijaa ihmisille tai järjelle sinänsä, vaan kaikki on alistettu jumalan näkökulmasta tarkasteluun. Ja se näkökulma on itsensä ihmisinä kieltäneiden sen ajan ahtaasti ajatelleiden vanhojen miesten tulkintoja siitä, mitä jumala ja hänen tavoitteensa ihmisen suhteen mahtavat olla.

Jumalako olisi sallinut sen, mitä natsit juutalaisille tekivät? Siltä se vaikutti 1900-luvun alun katolisten ajattelussa. Juuri se näkyy myös dokumentissa, minkä tärkein kysymys näyttää olevan näyttää se, miksi syystäkin Hitlerin paaviksi kutsutulla paavilla, Pius XII:lla, oli moraalisesti niin heikko ääni. Miksi hän ei puuttunut natsi-Saksan tekemiin julmuuksiin juutalaisten tuhomaiseksi, vaikka tiesi hyvin jo Kristallisyöstä toimiessaan Vatikaanin ulkoministerinä, mitä oli tapahtumassa? Dokumentissa esitetyt arviot syistä nojaavat Vatikaanin salaiseen paavi Pius XII:sta koskevaan arkistoon, mikä avautui maaliskuussa 2020.

Arkistossa on miljoonia asiakirjoja, joten uusien todisteiden pulpahtaminen julkisuuteen puolesta ja vastaan Pius XII:n syyllisyyden tai syyttömyyden vie vuosia. Ohjelma on tehty trillerin muotoon. Pius XII:n edeltäjä paavina, Pius XI oli ennen dramaattista kuolemaansa kutsunut Roomaan kaikki Italian piispat koolle alkuvuodesta 1939 kuulemaan puhetta, joka paavin omien sanojen mukaan "muuttaisi kaiken".

Kysymys oli suhtautumisesta juutalaisiin ja holokaustiin. Pius XI oli valmistellut vuosia kannanottoa kiertokirjeessään juutalaisten kärsimyksestä ja tuhosta. Se ei olisi muuttanut natsi-Saksan asennetta juutalaisiin. Vai olisiko? Berliiniin lähellä Wanseessa SS:n Heindrichin luonnostelema ns. Lopullinen ratkaisu tehtiin vasta vuonna 1942. Jos paavi olisi asettunut vastustamaan juutalaisten tuhoamista, se olisi antanut silloisen Saksan 21 miljoonalle katolilaiselle moraalisen perusteen olla tukematta natsien juutalaistuhoa ja auttaa juutalaisia pelastumaan natsien tappokoneiston kynsistä.

Paavi Pius XII herää vasta 1943 kun liittoutuneet ovat selvästi voittamassa sodan ja edenneet Rooman portille. Edes natsi-Saksan Roomasta kuolemanleireille väkisin raahaamat 1259 juutalaista ja heidän karmean kohtalonsa ei saa kylmäkiskoisuutensa diplomatiaan piilottanutta paavia sanomaan yhtä ainoaa juutalaisia puolustavaa sanaa. Hyi miten tunteeton tämä kristikunnan pääksi itsensä julistanut mies voikaan olla vain siksi, että hän omaatuntoaan rauhoitellen vakuuttaa itselleen toimivansa oikein, ettei ärsyttäisi liikaa karjuvaa petoa.

Sen sijaan Paavi huolestuu Rooman ja mahdollisesta Vatikaanin pommittamisesta. Oma perseen palastaminen, on sittenkin inhimillisesti hänelle tärkeämpää kuin juutalaisten pelastaminen edes mainitsemalla yhdellä sanalla heidät. Roosevelt saa paavilta tunteisiin vetoavia kirjeitä Rooman säästämiseksi, koska siellä sijaitsevat kaikki arvokkaat kristinuskon reliikit ja rakennukset. Yhdellä kirjeellä Roosevelt pelastaa Rooman ja Vatikaanin tuholta. saman olisi voinut tehdä paavikin juutalaisille, mutta ei halunnut. Dokumentti spekuloi sillä miksi.

Dokumentti loppuu siihen, kun paavi Fransiscus kävelee yksin hartiat lysähtäneinä kuin anteeksipyyntönä tuhotuille juutalaisille pahamaineisen Auschwichin keskistysleirin portista ulos. Ele on symbolinen ja samalla riittämätön. Se ei pese pois katolisen kirkon pahuutta ja pahan tekemisen voimaa Kristuksen rakkauden ja laupeuden nimissä valtavalla maailmanlaajuisella koneistollaan, joka syö suihinsa ihmisoikeudet, vapaudet ja yksilöllisyyden oman julman ja kylmän jumalansa nimissä.

Vakka kantensa valitsee, sanoo vanha suomalainen sanalasku. Ei mikään ihme, että katolisille kirkolla on ollut päämiehinään paaveja, jotka nykytulkinnan mukaan kuuluisivat joko vankilaan tai mielisairaalaan tai molempiin paikkoihin. Paavi Pius XII oli selväjärkinen ja tasapainoinen älykkö, joka hillitsi tunteensa ja ajatteli rationaalisesti. Se pahentaa hänen asemaansa historian tuomarin antaessa hänestä lopullista tuomiota, mikä selviää lopullisesti vasta kun kaikki hänen vasta vuosi sitten avatun arkistonsa miljoonat asiakirjat on luettu tarkkaan alusta loppuun. Jo nyt voi sanoa, että hän on historian silmissä syyllinen, kuten kirkkonsa epäinhimillinen perinne edellyttää, syvään halveksuntaan, mitä ihmisyyteen tulee.