Itseään fiksuina pitävät professorit vaativat Kelaa (pukkina) kaalimaan vartijaksi

Teksti Harald Olausen

Suomalaisen köyhyyden ankeat kasvot paljastuvat aina suurten kriisien alla, kun kaikkein heikommassa asemassa olevat joutuvat maksamaan aina ensimmäisenä kriisien kovan hinnan osin siksi, ettei köyhillä ole samanlaisia turvajärjestelyjä kuin keskituloisilla tai rikkailla - säästöjä tai vaihtoehtoisia tapoja selvitä äkillisistä onnettomuuksista - eikä jäykkä toimeentulotukijärjestelmä tunnista uudenlaisia kriisejä ja kykene auttamaan hädässä olevia silloin kun se olisi tarpeellista.

Tätä ongelmaa varten Kelan - kansaneläkelaitoksen (pitäisikö firman nimi jo muuttaa tätä päivää vastaavaksi?) pitäisi olla olemassa. Mutta kun ei ole! Kaikkea muuta Suomessa on uudistettu kovalla kiireellä ja isolla rahalla, kuten koulutusta ja turvallisuusjärjestelmiä mukaan lukien armeija, mutta aataminaikainen ja ongelmiin joutunutta liikoja kyykyttävää sekä syyllistävää ja melko byrokraattista sosiaaliturvaa ei ole uudistettu nykypäivää vastaavaksi jostain kumman syystä. Miksihän?

Syy on selvä: se on osoittautunut hyväksi tavaksi halllita alamaisia ja pitää köyhät hiljaisina samaan tapaan kiitellen heitä, kuin mitä lihavat isänmaallisuutta hehkuttaneet papit tekivät 1860-luvulla nälkävuosien aikaan, kun nälkään kuolevat eivät uskaltaneet vaatia kirkon ja suurtilallisten varastoista itselleen viljaa ja perunaa, vaan kuolivat hiljaa ja nöyrin mielin mieluummin joukottain elintarvikevarastojen eteen- tässä on tämän politiikan historiallinen juurisyy.

Kun toimeentulotuki siirrettiin kokonaan Kelan vastuulle, epäilijöitä riitti hyvin vähän kyseenalaistamaan koko hanketta. Olisi kuitenkin ollut syytä. Ennen vanhaan kuntien sosiaalitoimessa sai ainakin periaatteessa ns. harkinnanvaraista ja täydentävää toimeentulotukea äkillisten kriisien sattuessa, kun muut ehdot toimeentulotukeen eivät olisi muuten täyttyneet. Harkinnanvarainen ja täydentävä toimeentulotuki toimi paperilla hyvin, käytänössä ei.

Kunnat saivat itse päättää antaisivatko harkinnanvaraista tai täydentävää toimeentulotukea. Usein eivät antaneet, kuten Ilaskiven (kok.) johdolla 1980-luvun lopulla, jolloin keskuskanslia otti budjetinteko-oikeuden pois sosiaalilautakunnalta, jonka paisuneet sosiaalimenot jatkuvine (lakimääriset menot) lisäbudjetteineen saivat aikaan silloisen kaupunginjohtajan ja kokoomuksen suuren suuttumuksen maan rikkaimman kunnan rahojen törsäämisestä turhaan samaan aikaan, kun puolue vastusti tuloksekkaasti terveyskeskusten puhelinvaihteen lisävirkoja, ja näin mahdollisti kaupunkiin syntyneen yksityisten terveysasemien syntymisen.

Kunnat saivat kuitenkin valtiolta harkinnanvaraista ja täydentävää toimeentulotukea. Eri asia oli, käyttivätkö ne saamansa "korvamerkityt" rahat saamiinsa tarkoituksiin vai eivät. Usein eivät. Toimeentulon erityinen ongelma on aina ollut se, että sen idea on auttaa "väliaikaisesti" hädässä olevia. Se ei siis voi olla - vaikka usein onkin - vakituinen avunmuoto. Suomalainen toimentulotukijärjestelmä on sukua vanhan ajan köyhäinavulle. Ne sekä passivoivat että koukuttavat ja kyykyttävät.

Tätä taustaa vasten tuntui tekopyhältä ja vastenmieliseltä lukea medioista viime kuussa olleen kahden professorin, Hannu Uusitalon ja Heikki Hiilamon, jotka molemmat ovat kunnon ihmisiä ja salonkisosialisteja Georg Bernard Shawn tapaan, kirjoituksia sosiaaliturvan muutoksista. Koko juttu oli nimittäin täynnä tyhjää puhetta ja selvää jeesustelua. Mutta miksi asiasta puhutaan vasta nyt kun se on jo monellakin tapaa myöhäistä?

Sosiaaliturvan matala taso on taannut sen, että valtava määrä suomalaisista pysyvät toimeentulominimin alapuolella. Eliitille kysymys on kliininen, johon "moraalisen närkästyksen" nimissä puututaan käsineet kädessä, kuten Uusitalon ja Hiilamon kirjoituksenkin sävy selvästi osoittaa. Ollaan toki olevinaan täysillä asian puolella mutta silti hieman yläviistosta katsellen. Se on lajissaan jo selkeää köyhien kiusaamista, varsinkin kun professorit kertovat ihmelääkkeeksi toimeentuloturvan uudistamiseksi sen, että tasapainotetaan tuen tasoa ja sen saajien määrä sekä kustannuksia.

Mutta mitä muuta tämä tarkoittaa käytännössä arvon byrokraattisielut kuin lisää byrokratiaa ja olematonta auttamista, puhumattakaan siitä, että kuka uskaltaa sanoa toimeentulotukiminimiuudistuksen tarkoittavan summan kaksinkertaistamista 1200 euroon?Toimeentulotukimini, jolla ihmisen nyt tulisi selvitä, on jotain 600 euroa kuussa - jos sillä pystyy elämään pitää huijata ja varastaa muualta ja paljon. 

Mitta miksi ette puhu selkosuomella siitä, miksi ja kenen toimesta se on onnistuttu pitämään näin alhaalla? Voi kun Jouko Turkka eläisi ja olisi istuttamassa ihmisiin kapinansiementä suorilla puheillaan ja terveillä havainnoillaan. Turkka ihmetteli aikoinaan jo, ettei kiltti Suomen köyhälistö ole pannut ranttaliksi (kerran eräs epäoikeudenmukaiseen verotukseen kyllästynyt tappoi erään verovirkailijan Hakaniemessä verotoimiston parkkihallissa)?

Itsekin ihmettelen suuresti sitä, ettei kukaan ole pistänyt kylmäksi (vielä) esimerkiksi epäoikeudenmukaisen toimeentulotuen hylkäyksen saaneena Kelan pääjohtajaa. Mutta pitäisi näitä kahta professoriakin jollain tavalla tukistaa, sillä kirjoitus vaikuttaa olevan kirjoitettu rehellisesti sanottuna vain Uusitalon ja Hiilamon hengenheimolaisille poliittisesti korrektina tätilässytyksenä.

Professorit haluavat uudistuksia ja vaativatkin niitä kovin paperinmaksuisessa kirjoituksessaan. Mutta mitä vielä? Miksi he haluavat antaa tehtävän juuri sille, joka itsessään vaatisi eniten tutkintaa toimistaan ja selkeää uudistamista? Vaatimus siitä, että uudistuksen toimeenpano kuuluisi luontevasti Kelan hoidettavaksi, on jo liian paksua nieltäväksi kenelle sellaiselle tahansa, joka on joutunut Kelan kanssa joskus napit vastakkain, sillä Kela on kuin verikoira, joka päästessään kiinni saaliiseensa ei hellitä ennen kuin on saanut purtua uhriaan kuolettavasti.

Ja juuri tälle Kelalle nämä kaksi tunnettua professoria (artikkelin tarkoitus oli enemmin nostaa kissanhäntää itse ja esittää "vakavasti otettavan asiantuntijapuheenvuoron") haluaisivat lisää valtaa, ja lain turvaaman mahdollisuuden päättää itse säännöistään miten uudistus tehdään. Miksi he kirjoittavat kuin olisivat umpisokeita Kelan harjoittamaa mielivaltaa vastaan ja eivätkä muka tietäisi, miten tavallinen kansa vihaa Kelaa?

Uudistus pitäisi tehdä niiden toimesta, joita se koskee. Emme ole antaneet demokraattisessa edustuksellisuudessa ääntämme pois - se on virhehokema - tai Kelan kaltaisten byrokraattisten laitosten loputtomiin kuiluihin hukutettavaksi. Emme totisesti ja juuri siksi Kelankin toimia tarkastellessa pitäisi kuulua asiakkaiden näkemykset ja parannusehdotukset - nythän ei valitettavasti niin ole.

Tälläinen demokratian väärinkäyttö tarkoittaa sitä, että enemmistö päättää vähemmistön odotettavissa olevasta elinajasta, kuten nykyisin Kela tekee väärillä päätöksillään aiheuttamillaan ongelmilla, joilla on suora yhteys korkeaan ja ennaikaiseen kuolleisuuteen alimmissa tuloryhmissä.

Tällaisia Uusitalon ja Hiilamon kirjoituksia, joilla ei ole mitään merkitystä, saamme lukea jatkuvasti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalta. Ne on tarkoitettu esittämään vakavaa huolestumista ongelmista, joille ei sitten tehdä muuta kuin perusteta työryhmiä ja tarjota vesitettyjä parannusehdotuksia, jotta voidaan ainakin sanoa asialle tehdyn jotain, vaikka mitään muutosta, ei ainakaan parempaan, ole tapahtunut - paitsi että asiasta on keskusteltu laajasti ja ongelma tiedostetaan.

Uusitalo sekä Hiilamo saavat ravata itsensä läkähdyksiin pulputtamasta ongelmasta ja ehdottamistaan parannusehdotuksista hyvää palkkiota vastaan valtamedioissa ja ympäri maan järjestettävissä sote-seminaareissa. Samaan (Kela) hiillokseen molemmat professorit puhkuvat "pienistä" eroavaisuuksista huolimatta, jopa niin että Hiilamoa voisi epäillä (piilo)pyrkimyksestä nykyisen Kelan pääjohtajan Outi Antilan (jos nimittäin kepu saadaan pidettyä ulkona seuraavasta hallituksesta?) paikalle muutaman vuoden päästä, sillä hän istuu kahdella tuolilla entisenä Kelan tutkimusprofessorina ja Uusitalo entisenä Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtajana.

Hiilamolla on vaikuttava cv ja julkisen keskustelijan maine odottamassa täyttymystään poliittisena palkintovirkana. Siksi hän ei puhu täyttä totta eikä vaadi todellisia uudistuksia., vaan näennäisuudistuksia. Mutta juuri nyt pitäisi olla avoimen ja aidon kansalaisten Kela-kritiikin aika, sillä Kela olisi juuri se, joka tulisi ensimmäisenä sosialisoida pois valtiona valtiossa, ja muuttaa vastaamaan tätä päivää aidosti ihmisten auttajana ilman pakottavaa ylituomarin viittaa.

Kela on saavuttanut vaarallisiin mittoihin päässeen autonomisen aseman tulkitessaan sitä, mikä on suomalaisille hyvää ja mikä on oikein. Se ei halua suostua samalla tavalla joustoon kuin, mitä nykyihmisen oma elämäkin on alati muuttuvana ja yhä haastellisempana - suurin osa nykyihmisen ongelmista ei saa vastakaikua siksi Kelalta, joka tuntuu olevan tyytyväisenä pukkina kaalimaan vartijana aiheuttaessaan enemmän ongelmia, kuin niitä kykenee ratkomaan - jos sillä edes on siihen halua.

Jos ette usko, pyytäkää tilastoja siitä, kuinka paljon ja millä perusteilla Kela hylkää toimeentulotukihakemuksia PÄIVITTÄIN (määrä ei ole pieni, mutta ongelma on yhtä suuri kuin ovat lukumäärältään suuri; ne henkilötkin, jotka viimeisenä oljenkortenaan joutuvat turvaamaan Kelaan kivimuuriin), ja miten kohtuuttomia Kelan vaatimukset toimeentulotuen ehdoiksi ovat. Nehän ovat selvää vittuilua päin apua tarvitsevan kasvoja. Jo se, että hakija on saanut tililleen 20 euron lottovoiton, voidaan laskea tuloksi, ja riittää ääritapauksissa toimeentulotuen hylkäysperiaatteeksi.

Ihme, että kansalaiset ovat niinkin alamaisen nöyrinä niinkin hiljaa, kun mitä ovat Kelan väärien ja vahingollisten ihmiselämiä tuhoavien päätösten kanssa. Ainoa "johtopäätös" mitä professorien kirjoituksesta voi vetää, on se, että nyt olisi aika olla vihdoinkin aidosti osallistuttava ihmiset omiin elämänsä ratkaisuihin, ja päästää hyvinvoivan enemmistön käsistä köyhiä kyykyttävä Kela-nappula niiden arvioitavaksi, joita Kelan päätökset koskevat.

On kumma, ettei tästä kukaan puhu mitään. Ehkä siksi, etteivät Kelan asiakkaiden kokemukset ja kommentit ole painokelpoisia eivätkä missään nimessä professorien tekoradikaalin ehdotuksen kaltaista hymistelyä, vaan suoraa ja aitoa "kokemusasiantuntijoiden" selkeää puhetta siitä, mistä kana pissii jne.