Jäätävää luettavaa

Teksti Harald Olausen

Demareiden eduskuntaryhmyri Antti Lindtman, jota en mielelläni koskaan siteeraisi, koska hän on SAK:n juoksupoika - tuon konservatiivisen ja korporativismia kannattavat kolme kirjainta ja toimisto-vanhan paperitiikerin - joka 50-luvulla oli edistyksellinen sosiaalipolitiikassaan, kuten dosentti Tapio Bergholmin tutkimukset todistavat, mutta joka jähmettyi 1970-luvulla uudistuksia jarruttavaksi ja tyhjiä sanoja suoltavaksi sekä todellisia uudistuksia kabineteissa vastustaneeksi vakavamieliseksi ja epädemokraattiseksi ukkokerhoksi (kukaan ei usko, että SAK:ssa todellisuudessa olisi demarivalta - järjestäkää ensimmäistä kertaa historiassa vapaat vaalit ja katsotaan mitä kävisi; luulen demareiden saavan silloin äänistä korkeintaan 30 prosenttia) sanoi eilen osuvasti valtion ensi vuoden budjetin lähetekeskustelussa eduskunnassa kokoomuksen varjobudjetin olleen "Jäätävää luettavaa".

Viime aikoina kokoomuksessa on ollut äänensävyjä, jotka ovat samoja kuin Yhdysvalloissa, missä ihmiset ovat ottaneet hyväntekijän roolin, sillä valtio ei siihen kykene, vaikka verrattuna Suomeen molempien maiden julkiset sektorit ovat yhtä isot suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samalla rahalla suomalaiset saavat ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon ja voivat viedä lapsensa päiväkotiin, kun USA käyttää triljoonansa (tuhat miljardia) sotimiseen ja varustelumenoihin, vaikka samanaikaisesti yli 50 miljoonaa ihmistä elää vailla minkäänlaista mahdollisuutta päästä sairastuessaan hoitoon.

Vaikka hyväntekeväisyydessä liikkuvat summat ovatkin Yhdysvalloissa miljardeja, ne eivät voi millään korvata valtion jättämiä aukkoja. Suomessa ja muualla Euroopassa on käyty sosialidemokraattien syöksykierteen alettua keskustaoikeistolaisten puolueiden, kuten kokoomuksen piirissä koko 2000-luku keskustelua "Suuren yhteiskunnan mahdollisuudesta", jossa valtio ajettaisiin alas ja ihmiset ottaisivat sen tehtävät harteilleen. Tämä kuulostaa vain toiselta tavalta sanoa, että tulevaisuudessa valtiolla ja kunnilla ei ole varaa huolehtia hyvinvointipalveluista, joten yksilöiden on otettava vastuuta itse.

Siinä Lindtman oli oikeassa. Kokoomus on harvinaisen sydämetön aikoessaan maksattaa Suomen ongelmat 1,3 miljoonalla maan köyhimmillä viemällä heiltä 1.5 miljardia, mm. poistamalla ansiosidonnaisen työttömyysturvan eläkettä kartuttavasta vaikutuksesta ja 0,5 miljardia pitkäaikaistyöttömiltä ja alentamalla hyvin toimeentulevien verotusta toitottamalla tarjoavansa tukien sijaan töitä, vaikka eduskunnan oma tietopalvelu on laskenut työllistämisen tulokset kosmeettisiksi, vain 17.000 henkilötyövuotta.

Euroopan oikeistolaisessa liikkeessä Suomen kokoomusta on usein arvosteltu jopa liiasta sosialidemokraattisuudesta - siis aikoinaan, ei ehkä enää. Eurooppalainen oikeisto on vielä oikeistolaisempaa kuin Suomen kokoomus, joka haluaa leikata rikkaiden verotusta ja viedä köyhimmiltä vastaavasti tukia ja palveluksia riisuakseen yhteiskunnan sen ikävästä velvoitteesta yrittää parantaa sen köyhempien elämää edes jollain tavalla. Ajatelkaa jos kotoinen kokoomus olisi vaikkapa Ison-Britannian hurlumhenkisten konservatiivien hengenheimolainen. Onneksi ei sentään.

Kokoomuksen ydinsanoma on tuttua konservatiivista jargonia tasa-arvoa verotuksen tavoin tuottavaa hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan. Kapitalismia ei saanut kahlita liialla sääntelyllä. Rikkaiden piti antaa rikastua rauhassa, jotta he antaisivat parastaan. Se hyödyttäisi heidän mielestään koko yhteiskuntaa, sillä murut rikkaiden pöydistä tippuisivat muillekin. Kokoomuksessakin vilautettu uusliberalismi tavoittelee paluuta 1800-luvun klassiseen talousliberalismiin.

Yksilön vapaudet, yksityinen omistusoikeus ja vapaat markkinat edustavat hyvää, kaikki 1900-luvun kollektivistiset ideat edustavat sen sijaan pahaa. Eriarvoisuus tekisi hyvää taloudelle ja meille kaikille, koska se antaisi pontta yritystoiminnalle ja vauhdittaisi taloudellista kasvua. Totuus on kuitenkin tilastojen mukaan ihan toisenlainen. Uusliberalismin kaudella 30 viime vuoden aikana vaurauden hedelmät ovat menneet pääasiassa suuryrityksille ja rikkaalle sekä harvalukuiselle eliitille niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Tämä on kuitenkin se peruskallio, mihin suurelle yleisölle syötetty kokoomusvalhe nojaa.

Suomessa oikeisto on piiloutunut demokratian valepuvun, ongelmien vähättelyn ja torjunnan taakse. Kyse on siitä - niin kuin kautta historian on ollut - se, jolla on eniten valtaa ja voimaa, on oikeassa. Mutta miksi köyhemmiltä leikattaisiin ja vietäisiin juuri tässä vaiheessa? Siksi, että he ovat helppo maalitaulu eivätkä muutenkaan äänestäisi ylemmän palkkatason puoluetta kokoomusta. Kokoomus on osa hallintoa, eliitin projekteja ja luonteeltaan siksi kuin näkymättömissä rantavedessä vaaniva krokotiili tiukasti valvotussa ja hierarkkisessa järjestelmässä, missä se on aina vahvemman etuja puolustava jähmettynyt voima, vaikka se muuta itsestään muille väittäisi.

Kokoomus tarvitsee ikuista mantraansa "lapsiemme tulevaisuuden turvaamiseksi ilman liian suurta valtionvelkaa" ja "mieluummin työpaikkoja kuin sosiaalitukia" vakuuttaakseen persujen ja kokoomuksen välimaastossa epäröivät potentiaaliset äänestäjänsä - ne vaalit ratakisevat liikkuvat äänestäjät - pitääkseen paalupaikkansa tuleviin eduskuntavaaleihin. Perustelen tarkemmin kokoomuspuheiden taustalla vaikuttavia "oikeistonihlistisiä piiloideologisia vaikuttimia" sekä hämäävää retoriikkaa myöhemmin julkaistavassa "KOKOOMUSESSEET" (Kulttuuriklubi 2020) -kirjassani, joka keskittyy etupäässä kokoomusretoriikkaan, mutta myös Niinistön ja Mustan internationaalin oveliin "työväenpuolue"-mainoskikkoihin.

Totuus siitä, miten asiat ovat, löytyy vain tarkkaan tutkimalla sitä, mistä aktiivisesti kirjoja kirjoittelevat ja muistelevat kokoomusvaikuttajat visusti vaikenevat. Parhaillaan käyn läpi valtavaa lähdeaineistoa kokoomuksen politiikan sisällöstä ja kokoomuksessa vaikuttaneiden poliitikkojen ajatuksia ja muisteluja siitä, miten temppu oikein tehtiin. Se ei ole kaunista luettavaa eikä sovi herkkähermoisille tai lapsille mutta kirjaksi siitä on.

Kokoomuksen ykkösongelmana on aina se miltä se näyttää ei ideologia tai sen puute. Jos kokoomus näyttäisi siltä, mitä se oikeasti on esimerkiksi eduskunnan talousvaliokunnan- ja sosiaalivaliokunnan päätöksiä seuraamalla, se näyttäisi poliittisesti lähellä äärioikeistoa olevalta työnantajien käsikassaralta, missä määräykset lakien muuttamisesta tulevat suoraan elinkeinoelämän edustajilta eikä demokraattisesti valituilta edustajilta. Uutiset kokoomuksen joskus jopa lähes rikollisista kulissein takaisista otteista ovat huolestuttavia.

Kumma ettei näistä kukaan puhu eikä varmasti puhu, sillä nämä tiedot ovat salaisia ja sitä politiikan kovaa ydintä, mistä ei puhuta, kun ei tiedetä eikä haluta tietää. Esimerkiksi vuonna 2011 kokoomus yritti heikentää vakuusturvaa vakuutusfirmojen eduksi Finanssialan, silloisen finanssialan keskusliiton ehdotuksesta. Ehdotus oli kuitenkin niin härski ja törkeä, että sitä vastustivat talousvaliokunnassa jopa kokoomuslaiset varsinkin, kun tuli tieto, että ehdotus oli tullut kokoomusministerille suoraan Finanssialan eräästä sähköpostista ja se esiteltiin ministerin ehdotuksena valiokunnalle sellaisenaan. Kyseessä saattoi olla jopa perustuslain rikkominen.

Miten kaikki tämä on mahdollista demokratian mallimaana itseään pitävässä Suomessa? Siitä saa hyvän käsityksen, kun lukee kokoomuslaisen lobbarin, Anders Blomin kirjaa Veljeskunta - lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä (Gummerus 2018). Myös itse kirja on Lindtmania lainaten "Jäätävää luettavaa" poliittisesta korruptiosta, jota lobbauksen nimissä ovat ylläpitäneet demareiden johdolla SAK ja kokoomuksen johdolla työantajaleiri. Blom "suuren pummaamisen" ja "poliittisen ketkuilun ammattilaisena" tunnustaa heti kirjansa alauksi politiikan tarvitsevan rahaa ja rahan politiikkaa.

Siitä kirja kertoo ja miten homma pelaa, samoin kun niistä laittomuuksista, joita tämä itsetyytyväisten ja hyvin suojeltujen valtioelättien armeija on valmis tekemään, myyden vaikka mummonsa saadakseen varastaa, huijata ja johtaa tavallisia mattimeikäläisiä harhaan. Kirjaa kuva hyvin karmaisevalla tavalla Blomin lausunto tuntemistaan roistokapitalisteista Venäjälle:

"Opettavaisinta oli se, miten entiset neuvostokansalaiset sopeutuivat raakaan voitontavoitteluun. He oppivat sen muutamassa viikossa. kaikki siihen asti näkemäni kapitalismi oli ollut tavalla tai toisella "sivistynyttä" ja säädeltyä. Venäjän kokemukset opettivat, että ihmiset voivat rikastuessaan kadottaa horisonttinsa ja muuttua saalistajiksi, joilla on vain yksi arvo- "minä" eli oma etu."

Mistä muusta kokoomuksen varjobudjetti kertoo kuin tästä samasta yhteiskuntia mädättävästä itsekkyydestä, jossa toisen onni on toiselta pois? Kokoomuksella on rahaa ja sen edustajat edustavat hyvin toimeentulevaa ja koulutettua yhteiskunnan kermaa. Puolue on vuodesta 1987 lähtien toiminut kuin Anders Blomin kirjassaan kuvaamat "veljeskunnan jäsenet" lobatessaan rikkaiden ja suuryritysten etujen mukaista yhteiskuntaa, jossa rikkaiden rikastumiselle ja köyhien köyhtymiselle ei laiteta valtion puolesta rajoja.

Kokoomukselle tärkeintä on se, ettei sen todellinen luonne koskaan paljastu sille väestölle, jota se lobbaa "maltillisena keskustaoikeistolaisena modernina oikeistopuolueena". Että näiden sanojen takan on sittenkin jotain vanhaa ja tuttua, että siellähän se ahnas peto vaanii heti nurkan takana, kun se on päästetty vapaaksi riehumaan. Siksi Kokoomukselle on tärkeintä se, miltä se näyttää kulloinkin valitsijoiden silmissä, ei muu, sillä kokoomusaate ei varsinaisesti ole ideologia vaan sekoitus konservatismin eri muotoja.

Kokoomus on olemukseltaan olemukseton. Se on kuin ovela mutta tappava alligaattori kesäkuumalla joessa vaanimassa viattomia janoisia uhrejaan, jotka ovat hetkeksi herpaantuneet ja hurmaantuneet raikkaasta vedestä. Juuri tätä tekee kokoomuksen ammattitaitoiset lobbarit päätyökseen yrittäessään romuttaa suomalaista hyvinvointivaltiota ja kansalaisten uskoa verorahoin tuettuihin palveluihin.

Se iskee silloin kun kukaan ei usko sen tekevän niin. Ensin se on hurmannut kansan puhuen välillä "mahdollisuuksien tasa-arvosta (mitähän se on käytännössä?), välillä "sarisairaanhoitajien palkankorotuksien" tai "hoitajamitoituksen puolesta". Pointtihan on samalla se, että sen kannattajia eivät nämä asiat koske.

Kyse on silmänkääntätempusta, sillä todellisuudessa kokoomus tekee lobbareidensa kautta kaikkensa vaikeuttaakseen tavallisen ihmisen elämää kaikin mahdollisin tavoin. Lue lisää ensi syksynä ilmestyvästä Kokoomusesseet-kirjastani sekä maistipaloina:

-https://www.digivallila.com/l/mita-kokoomus-ei-itsestaan-halua-kertoa-ja-miksi/