Jääväsikö Matti Vanhanen itsensä Sitran yliasiamiehen valinnassa?

Teksti Harald Olausen

Ylen muutama vuosi sitten eroamaan poliittisen taustaryhmänsä (nyk. kääpiö-kepu kukas muukaan, kun kyse on suhmuroinnista ja poliittisesta korruptiosta) härskin suojelemisen paljastettua, Ylestä eromaan pakotettu Atte Jääskeläinen valittiin tänään Sitran uudeksi ylijohtajaksi entisen pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) jälkeen ilman että kukaan poliitikko kyseenalaisti Jääskeläisen sopivuutta ja pätevyyttä virkaan, mikä vaikutti oudolta, sillä kyseessä on jälleen sen menneen ajan vanhan korruption tuulahdus, josta kansalaiset haluaisivat vihdoin päästä eroon.

Kun Jääskeläinen erosi tai joutui eromaan Ylestä silloisen puoluetoverinsa, kepupääministeri Matti Vanhaksen korruptioepäilyjen peittelyn takia, olisi normaalin ihmisjärjen ja kansalaisten oikeustajun mukaan hänen uransa julkisissa viroissa pitänyt olla samalla ohitse. Jääskeläinen oli niin vahvasti epäilty, että hänen nimensä olisi pitänyt laittaa virkakieltolistalle. Suomessa asia ei kuitenkaan monista muista sivistysmaista ole näin, koska meillä ei käytännössä ole vielä toimivaa korruptionvastaista ohjelmaa, vaikka sellaisesta on puhuttu. Ehkä asia korjaantuu, kun korruption vastustamiseen nihkeän ympäripyöreästi suhtautunut kepu hävisi vaalit ja joutui oppositioon.

Antti Rinteen hallitus teki maan ensimmäisen korruptionvastaisen strategian vuosille 2021–2023, mikä on lajissaan yhtä tyhjän kanssa, vaikka on parempi kuin ei mitään. Paperia lukemalla huomaa ohjelman olevan lähinnä tyhjää puhetta ja hurskasta selittelyä täynnä vailla aitoja tavoitteita. Toimenpiteet näyttävät paperilla hienoilta mutta käytännössä ne eivät ole muuta kuin tyhjiä sanoja, sillä korruptio on muualla ja muunlaista vaikuttamista kuin hallinnon sisällä tapahtuvaa, kuten ohjelmassa annetaan tahallaan väärin ymmärtää. Tämä paljastuu viimeistään siitä, ettei toimenpideohjelman täytäntöönpanolle ei ole osoitettu erillistä rahoitusta mikä myös on kummallista.

Jos meillä olisi ollut voimassa länsimainen korruptionvastainen ohjelma, Jääskeläinen ei olisi edes päässyt ehdokkaaksi noinkin merkittävään virkaan, jossa hän voi taas poliittisen suojakertoimen turvin suojella oman puolueensa kuviteltuja nautintaoikeuksia. Sitran yliasiamiehen rooli on näkyvä ja siksi se on myös poliittisesti kiinnostava. Jääskeläisen edeltäjä Jyrki Katainen (kok.) oli pääministeri ja eu-komissaari. Myös Esko Aho valitutti itsensä yliasiamieheksi siirtymäajaksi hävittyään eduskuntavaalit.

Myönteistä tämän päivän nimitysuutisessa on se, että Sitran hallintoneuvosto ei ollut onneksi valinnassaan yksimielinen vaan valitsi Jääskeläisen äänestyksen jälkeen äänin 8–5. Haastatteluun kutsuttiin kaksi hakijaa, joista toinen oli kovassa nosteessa virkaurallaan oleva Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio, jolle virka kaiken järjen mukaan olisi kuulunut hänen osaamisensa ja asenteensa suhteen. Mutta ei. Kepulaiset päättivät turvautua vanhaan poliittisen korruptioon ja varmistaa Jääskeläisen valinnan ohi Laition.

Jääskeläisen nimitys herätti heti tuoreeltaan kritiikkiä. Miksi Jääskeläinen valittiin tähän vaativaan virkaan, kun tarjolla olisi ollut muitakin yhtä päteviä ellei pätevämpiä, aidosti eteenpäin katsovia ja osaaviksi tiedettyjä huippuhakijoita kuten mm. THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, ajatuspaja Demoksen perustajiin kuuluva tohtori Aleksi Neuvonen ja valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen sekä professori Roope Uusitalo? Kaikki hakijoita osaaviksi tunnustettuja ja silti hävisivät Jääskeläiselle.

Jo se, että Jääskeläinen nimitettiin vuonna 2020 opetusministeriön tiede- ja korkeakouluosaston määräaikaiseksi ylijohtajaksi aiheutti hämmennystä miehen osaamisen ja asenteen suhteen. Häntä ei pidetty parhaana miehenä hommaan, eivätkä tulokset ole kuulemma muuttaneet käsitystä hänen osaamisestaan parempaan. Toinen asia on hänen korkea ikänsä. Jääskeläinen on jo muutaman vuoden päästä eläkeiässä. Mikä on hänen erityislaatunsa, että hän kelpaa Sitralle johtajaksi?

Jääskeläisellä on yksi ylitse muiden ominaisuus, johon esimerkiksi hallintoneuvoston kepupoliitikot yli puoluerajojen ovat kiinnittäneet huomion, ja erityisesti entinen kepupääministeri ja Jääskeläisen vanha ystävä Matti Vanhanen, jonka Jääskeläinen pelasti ns. "lautatarhajutussa". Jääskeläinen tulee siitä osasta puoluepoliittisesti nimitetystä eliitistä, joka on lojaali sille kenen leipää syö eikä paljasta ystäviään.

Jääskeläisen näytöt ovat tässä muita parempia, ja hän kelpaa Sitraan siinä missä aiemmin entiset poliitikot kuten Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä (kesk.) ja yhteissaunaideaa Sitrassa isolla palkalla pohtinut ja eduskunnasta tipahtanut Jouni Backman (sdp.) sekä omaa yritystoimintaansa Sitrassa ideoinut sekä alulle pannut eduskuntaan viime vaaleissa palanut Oras Tynkkynen (vihr.).

Jääskeläinen edustaa nimityksellään juuri sitä vanhaa ja kadonneeksi jo luultua korsimolaista siltarumpupolitiikkaa, mikä on mädättänyt kepun sisältä jo yli seitsemänkymmenen vuoden ajan, ja josta on vaikea päästä eroon, kun kukaan ei oikeasti valvo ketään ja tee siksi juurikaan mitään, ja jos valvookin, on se valvoja juuri se, joka korruptiota itse harrastaa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään väittäen julkisuudessa ihan muuta kuin kissa hiiren vartijana.

Kiinnostavaa ei ole tässä tapauksessa lopultakaan se, kuka äänesti ja miten, sillä se oli jo etukäteen hyvin tiedossa. Kiinnostavaa on sen sijaan se, jääväsikö entinen valtakunnan ykköskepupoliitikko (jos oli paikalla valitsemassa yliasiamiestä) itsensä äänestäessään kiitollisena omaa puoluetoveriaan palkkioksi oman maineensa pelastamisessa? Sekä se, puuttuivatko muut hallintoneuvoston jäsenet tähän ongelmaan, jos edes ongelmaksi sen havaitsivat, sillä niin elimellinen osa poliittinen korruptio on suomalaista yhteiskuntaa, ettei sitä aina edes mielletä rikokseksi?

Ja jos Vanhanen kuitenkin huolimatta ilmiselvästä jääviydestään äänesti, voidaanko oikeustermein silloin katsoa tapahtuneen rikos?  Entä jos muut jäsenet katsoivat lammasmaisesti muualle puuttumatta ilmiselvään rikokseen, mikä on heidän oikeustajunsa ja kykynsä suojella yleistä intressiä Vanhas-Jääskeläisen yksityistä (kepu)intressiä vastaan? Entä jos he tietävät tehneensä silloin itsekin väärin?

Pitäisikö Vanhasen mahdollisen jääviyden takia äänestys mitätöidä ja suorittaa uusi? Varmasti pitäisi, jos näin on mutta niin ei tehdä. Miksi? Koska kepu on onnistunut jarruttamaan maamme korruptionvastaista toimintaa tähän saakkaa kulisseissa niin menestyksellisesti, ettei meillä ole vielä tarvittavaa lainsäädäntöä ja riittäviä työvälineitä puuttua tällaiseen (kepu)korruptioon.

Saa nähdä saadaanko uudenkaan hallituksen toimesta mitään radikaalia aikaan, vai jääkö kuten maan ensimmäinen korruptionvastainen ohjelma vailla valvontaa ja rahoitusta sekä mahdollisuuksia rangaista korruptioon syylliseksi todettuja, kuten aikoinaan olisi pitänyt tehdä Atte Jääskeläiselle, joka olisi pitänyt laittaa julkisten virkojen kieltolistalle jo pelkän epäilyn takia, mutta joka tänään päinvastoin palkittiin ylempien ystäviensä poliittisesta suojelusta hyvällä eläkeviralla samalla, kun häntä ilmeisen paljon pätevämmät ja osaavammat jäivät ilman mahdollisuuksia.