Jevtusenkon runollinen irvokkuus tänään!
Teksti Harald Olausen
Kohta vuosi olemme saaneet seurata itkuisin silmin kaikkea sitä raakaa väkivaltaa ja viattomien sivullisten verisiä murhia, joihin Venäjän päättymätön aggressio Ukrainan urheasti taistelevaa kansaa kohtaan on valitettavasti johtanut, kuten Ylen Teemalta tuleva tutkivan journalismin alaan kuuluva Putinin sotarikokset (USA FRONTLINE 2022) ohjelmakin kertoo.
Ohjelmassa muistutetaan, että Putinia pitäisi syyttää Nurnbergin sotarikosasteikolla laittoman hyökkäyssodan aloittamisesta ja rikoksesta ihmisyyttä vastaan, kansanmurhasta eli yhden ryhmän hävittämisyrityksestä sekä rikoksesta rauhaa vastaan. Maailma on ollut sekä sinisilmäinen että voimaton ja tahdoton. Putin olisi pitänyt asettaa viimeistään vastuuseen jo Syyrian pommituksista ja Krimin valtauksesta.
Venäjän brutaali hyökkäyssota Ukrainaan on sekä romuttanut lopullisesti maailmanlaajuisen ymmärryksen Venäjää kohtaan, että myös vienyt oikeutuksen nyky-Venäjän yhden suurimman myytin eli Suureksi Isänmaalliseksi sodaksi (1939-1945) kutsutun puolustustaistelun Saksaa vastaan alta synnyttäneen kuvitelman maasta, joka EI KOSKAAN hyökkää vaan aina puolustaa ja uhrautuu epäitsekkäästi muun maailman puolesta.
Samalla myytistä on unohtunut se tosiasia, että ilman massiivisia saattueita Muurmanskiin (samanniminen Alistair MacLean (1923-1987)-menestyskirja ja siitä sotavuosina 1943 tehty elokuva) ja USAn asetoimituksia venäläiset olisivat hävinneet natsi-Saksalle mennen tullen 6-0.
Ukrainan sota asettaa myös uuteen valoon venäläisrunoilija Jevgeni Jevtusenkon (1932-2017) kuuluisan runon, josta tehtiin myös tunnettu laulu Haluavatko venäläiset sotaa? sanat: "Ei kärsinyt se armeija vain oman maansa puolesta vaan, jotta koko maailma nukkuisi yönsä rauhassa. Kun painaa päänsä pieluksiin New York, Pariisi ja Wien unensa kertoo rauhallaan..."
Laadukas ja syvämietteinen dissidenttirunoilija Joseph Brodsky (1940-1996) piti aiheesta Jevtusenkoa maksettuna kehnonlaisena sovjettimarakattina, joka lauloi kernaasti suuresta rahasta niin koti- kuin ulkomaillakin sen lauluja, jonka leipää söi. Jevtusenkon kuuluisan runon loppu kuulostaa Venäjän ensimmäisen sotavuoden aattona Ukrainaa vastaan tänään irvokkaalta:
"Osaamme kyllä taistella mutt' emme anna toistua sen painajaisen uudestaan, kun VERI PEITTI KAIKEN MAAN. Te äitejänne kuunnelkaa, voi vaimoni sen todistaa. He teidät saavat uskomaan, ei sotaa toivoa, ei sotaa toivoa voi venäläiset milloinkaan."