John Stuart Mill: Sosialismin hyödyt ja haitat
Teksti Harald Olausen
"Mill ei keskeneräiseksi jääneessä kirjoituksessaan julistaudu sosialismin kannattajaksi. Sen sijaan filosofi-taloustieteilijä analysoi terävästi sosialistien esittämiä uusia näkemyksiä ja vaatimuksia. Mill suhtautui kriittisesti sosialisteihin. He liioittelevat vallalla olevan järjestelmän huonoja puolia, eivätkä tunnusta siinä jo tehtyjä parannuksia tai halua nähdä siihen sisältyviä mahdollisuuksia." Kirja Millin mielipiteistä on tänään kiinnostavaa luettavaa, kun vasemmisto ei tunnu löytävän oikeaa säveltä.
https://vastapaino.fi/sivu/tuote/sosialismin-hyodyt-ja-haitat/5346417
Vapaudesta-kirja, on ihan erilainen kuin tämä opus ja yllättävä, sillä se näyttää meille toisenlaisen Millin. Tässä kirjassa modernin liberalismin klassikkoajattelija vaikuttaa enemmän sosialistilta kuin liberaalilta, ja hänen myönteinen suhtautumisensa sosialismiin vaikuttaa selvemmältä. Millin mukaan sosialismi saattaa olla parempi vaihtoehto kuin yksityisomaisuuteen perustuva kapitalismi.
Millin tulevaisuudenvisiot kumpusivat ranskan vuoden 1848 helmikuun vallankumouksesta ja sen alkuvaiheesta, jolloin työläiset taistelivat porvariston rinnalla monarkiaa vastaan ja tasavallan puolesta. Vallankumous kukistettiin ja sen pettymyksistä huolimatta Mill alkoi uskoa työläisten osuuskuntiin, joiden voittokulkuun Mill uskoi. Lopulta vain heikoimmat jäisivät kapitalisteille.
Kapitalismin III-osassa Mark kirjoitti, että osuustoiminnallisia liikeyrityksiä voi tarkastella "siirtymämuotoina kapitalistisesta tuotantotavasta yhteenliittymiseen perustuvaan tuotantotapaan. Noista ajoista lähtien porvarit ovat pelänneet työläisten muodostamia osuuskuntia ja varoitelleet tällaisessa työläisdemokratiassa olevasta "piilososialismista".
Sosialismi oli suuri älyllinen haaste John Stuart Millille. Hän uskoi sosialismin asettaman haasteen hengessä, että kaikki perusopit, joita aiemmat sukupolvet pitivät kiistattomina, on arvioitava uudelleen. Sosialismin hyödyt ja haitat-kirja (Vastapaino, 2025) on vastaus tähän haasteeseen. Sen painavin osa on lähes puolet kirjasta täyttävä Mikko Lehtisen kirjoitus Mill ja sosialismin haaste.
Ihmiskunta on piakkoin sen edessä, ettei se voi antaa yksityisen edun riistävän maapalloa lunastuskuntoon vain siksi, että rikkailla on valta ja keinot ylläpitää omia suunnattomia etuoikeuksiaan. Silloin on opettava Marx kaapista ja sanalle sosialismi keskittävä uudenlainen termi, joka ei pelota tavallisia ihmisiä. Vain yhteinen etu, yhteiset intressit ja yhdessä toimiminen sekä suunnittelu sekä valvominen ovat todellisen vapauden ehtoja ja tie uudistuksiin. Tai näin ainakin pitäisi olla (jossain määrin...).
Tulevaisuus on tehtävä mutta ei nähtävissä. Sosialismi ei ollutkaan (eivätkä sosialistit) sittenkään ihmiskunnan rappiolta pelastava muutosliike sen hitauden. Ihmisten yhdenvertaisuus voi toteutua vain pitkän, vaativan ja epävarman sivistysprosessin myötä. Kapitalisesta itsekkyydestä ja "yksityisen edun kannustimista" ei ole mahdollista irtaantua ihan heti- valitettavasti. Siksi kirja, ja erityisesti Mikko Lehtisen pohdinnat asiasta ovat, kuin laittaisi rahaa muutoksen pankkiin mutta taas vain nasevia sanoja.
Mill esittää sosialististen oppien kritiikkiä. Niissä kun useimmiten liioitellaan olemassa olevan järjestelmän huonoja puolia, väitetään sen joka suhteessa kehittyvän työväenluokkien kannalta huonoon suuntaan, eikä tunnusteta siinä jo tehtyjä parannuksia tai haluta nähdä siihen sisältyviä kehityksen mahdollisuuksia. Kapitalismia on voinut korjailla, sosialismia ei. Huomio on hyvä ja kiperä nykyvasemmistolle, jonka talouspolitiikka on melko onnetonta poikkelehtimista jossain tässä välissä.