Jotain rajaa! Jussi Halla-Aho politikoi Ukrainan-kriisillä huolestuttavalla tavalla

Teksti Harald Olausen

Politiikassa on väliä kuka sanoo ja  mitä. Tänään toimittaja Seija Vaaherkummun Ylen tv:sessä Ykkösaamussa vieraana ollut persupoliitikko Jussi Halla-Aho ei yllättänyt jyrkissä ja saarnaavissa lausunnoissaan. Ihan ensiksi pitää sanoa, että olen huolissani Jussi Halla-Ahon nimittämisestä tärkeän ja vaikutusvaltaisen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajaksi siksi, ettei mies hallitse kunnolla politiikan peruskäytöstä eikä edes säällisen diplomatian alkeita. Halla-Aho puhui ikävään sävyyn Leninin lanseeraamasta käsitteestä Troihan hevosia hyödyttämässä vihollista eli hyödyllisistä idiooteista, vaikuttaen itse kuuluvansa luokkaan: sellaiset fiksuja leikkivät idiootit, jotka omaksi harmikseen eivät tiedä olevansa idiootteja.

Oli kiusallista huomata, miten Halla-Aho on selkeästi vastaan Suomen virallista ulkopolitiikkaa ja harjoittamaa diplomatiaa, mikä on saanut tunnustusta aina suurvaltoja myöten siksi, ettemme pyri Kekkosen sanoin olemaan tuomareita, vaan enemmänkin lääkäreitä maailmanpolitiikassa, ja olemme siksi onnistuneet pysyttelemään suurten konfliktien ulkopuolella jatkosodan jälkeen. Toiseksi: olipa kamala katsella miten ylimielisesti, kierrellen ja kaarrellen toista sanoen kuin tarkoittaen, Halla-Aho puhui persujen Suomessa tutuksi tekemää "muunneltua totuutta" kun kysymyksessä on se mitä tosissaan sanotaan ja mitä tarkoitetaan.

Suomi on ollut maailman mittakaavassa sekä ainutlaatuisessa erityisasemassa nukkuvan karhun naapurina sekä asukasmäärältään, että vaikutusvallaltaan, erityisen pieni maa maailman suurvaltojen puristuksessa. Siksi meillä on ollut erityisen taitava politiikkoja Kustaa Mauri Armfeltista lähtien tasapainoilemaan suurvaltion poukkoilevan politiikan turbulenssissa osaamalla maltilla mainostaa naapurijohtajille Suomen olevan puolueeton. Täällä kalistella sapeleita naapureita vastaan. Vaan ei taida olla enää, kun Jussi Halla-Aho nostettiin maan ulkopoliittiseen eliittiin päättämään Suomen suunnasta ja suhteista ulkomaihin.

Suomalaiset poliitikot ja diplomaatit saivat aikoinaan jopa kiitosta sovittelukyvystään ja maltistaan. Nyt sekin kortti taitaa olla lopullisesti unohdettu, huolimatta maan johtavien politiikkojen, ja erityisesti presidentti Niinistön, ponnisteluista huolimatta, sillä Jussi Halla-Aho aikoo tehdä vuoden 1956 presidentinvaalien "kekkoset" (ohittamalla istuvan presidentin arvovallan) puhumalla uudessa näkyvässä roolissaan koko ajan sen verran vihamielisesti, sekä maan muuta ulkopoliittista johtoa vastaan, että aivan erityisesti kuin täsmäpuheena, lisätä maassa koko ajan nousevaa venäjävihaa, mikä saattaa vaikeuttaa Suomen asemaa tulevaisuudessa.

Jussi Halla-Ahon nostaminen uav:n johtoon oli samalla persujen presidenttikisan avaus, kuten hän paljasti "ehkä"-vastauksellaan toimittajalle Ylen lauantaina ulos suorana tulleessa Ykkösaamussa. Tätä miestä pitää pelätä ja varoa, sillä hän ei osaa vieläkään kokemattomuuttaan ja hurmahenkisyyttään tajuta, että jokainen sana on myös teko, kuin mitä huolimattomasti heiteltyjen sanojen rivien välissä oleva merkitys on. Maailma on huomannea sitä, mistä ja miten tänään puhumme. Ohjelmassa oli yksi kiinnostava kohta, kun Halla-Aho joutui pahaan pinteeseen muutamaan kertaan oikein kunnolla. Hyvä Seija Vaaherkummun tiukat kysymykset maahanmuutosta ja ihmisoikeuksista. Ne pistivät Halla-Ahon paljastamaan omat umpimieliset korttinsa.

Halla-Ahon vastaukset paljastivat ainakin sen, ettei hän ole sopiva mies ulkoasianvaliokunnan johtoon. Saa nähdä mitä tästä taas seuraa. Äänessä oli taas tutuksi tullut länteen vahvasti nojaava taantumuksellinen oikeistopoliitikko, jonka vastauksien rivien välistä pursusi vihaa ja raivoa. Halla-Ahon kiusaantumisen huomaa aina siitä, kun hän alkaa nieleskellä ja tuijottaa vihaisesti eteensä tyhjyyteen. Silloin alkavat akateemiset jorinat "Eksplisiittisesti tai Implisiittisesti", sama hapuilun merkki myös Riikka Purralla, kun paljastavat kysymykset tulevat liian lähelle ihoa, hiki alkaa nousta otsalle ja alkaa änkytys, josta on olemassa jo selkokielinen täsmäuutinen ja kutsu barrikaadeille heiluttamaan suomenlippua puolueen oman uutiskanavan, Suomen Uutisten sivuilla.

Hyvä Vaaherkumpu. Taas osuma ja uppoaminen. Ja lisää sikrushuveja Halla-Ahon grillaamisessa. "Yleisö" kysyy, pitäisikö suomalaisten auttaa Ukrainasta pakenevia? Halla-Aho on hetken kiusaantuneen näköisenä hiljaa ja miettii. Aiemmin hän on puhunut isänmaallisessa hengessä ukrainalaisten auttamisesta, mikä tuntuu hieman hätävarjelun liioittelulta vielä tässä vaiheessa, kun ei ole mitään sotaa. Halla-Aho yrittää vielä kertoa miksi ei. Mutta Vaaherkummulle se ei käy. Tunnetusti tiukka toimittaja inttää niin kauan, kunnes Halla-Aho hermostuu ja vastaa kysymykseen valheensa paljastaen toimittajan hymyillessä voittajana. Halla-Ahon lyhyt pinna kertoo myös hänen soveltamattomuudestaan tähän korkeaan tehtävään, mutta myös jotain hälyttävää hänen persoonastaan: onko hän ihan terve? Kun tarkalla korvalla häntä kuuntelee, ei hän tautofonisessa maniassaan vaikuta kovin järkevältäkään.

Myös hänen tapansa vastata toimittajan kysymykseen on omituinen; hän saarnaa opettaen kuin puhuen yleisölleen, ei toimittajalle. Halla-Ahon yksinkertaistukset ja päättelyt ovat lievästi sanottuna omituisia. Persupuheiden logiikka on erilainen kuin muut puheet. Halla-Ahon puhuessa hänen taustallaan aistii selvästi IKL:n ja sen traagisen johtajan, Vihtori Kosolan, huumorintajuton sieluttomuus. Esimerkiksi tästä hieman aiemmin Halla-Aho taktikoi palaamalla aikaa, mm. vetoamalla listaan historiallisia faktoja, miten 1930-luvulla vaaralliset kriisit kehittyivät. Se vaikutti varmasti keskivertopersun silmissä fiksulta, mutta ei muiden. Mutta hän viittasikin asiaan, joka on arka persuille; miten valtaan noussutta vaarallista äärioikeistoa ruokittiin sallimalla valheisiin perustunut propaganda ja tappamiseen yllyttänyt vihapuhe.

Juuri se sama ronski toisten syyttely, joka on hänenkin paras työkalunsa, ja jota hän tässäkin haastattelussa yritti jatkuvasti käyttää, ja olisi onnistunutkin, ellei toimittaja olisi ollut valpas ja puhaltanut Halla-Ahon vilkunkipelin poikki jo heti alussa. On hyvin harvoja Suomen television ohjelmia, joita katson. Ykkösaamu toimittajanaan Seija Vaaherkumpu on yksi niistä, koska silloin tietää ettei haastateltava pääse vähällä.