Kuinka häpeämättömästi valtakunnallinen (koulu)-kiusaaja kehuukaan taas itseään!
Teksti Harald Olausen
"Teoksessa avataan aikanaan piiloon jätetyt syyt siihen, miksi Halla-aho luopui tavoittelemasta perussuomalaisen puolueen puheenjohtajuutta vuonna 2021, vaikka olisi tullut suurella varmuudella valituksi. Kohutun tiedotteen sisältö julkaistaan tässä kirjassa, kuusi vuotta etuajassa." -https://www.readme.fi/kirja/jussi-halla-aho-elamakerta-kovakantinen-kirja/Tässä sanat - usein totuuden kustannuksella - jotka puhemies Jussi Halla-aho lausui hetki sitten päättyneessä toimittaja Markku Heikkilän toimittaman kirjan, Jussi Halla-aho Elämäkerta (Readme, 2025), julkistamistilaisuudessa. Totuuden kustannuksella pyörii koko puolue, kuten omiensa keskuudessa jumalaisen aseman saanut maahanmuuttovastainen ja äärioikeistolainen Jussi Halla-ahokin.
Ällöttävä, vastenmielinen!
Valheellinen, kiusaava!
Kirjan sisältö on makrotason (koulu)-kiusaajan typerää elvistelyä sekä pullistelua täynnä ja kelpaa lähinnä vain jätetunkiolle.
En suosittele tämän kirjan lukemista kenellekään enkä aio itsekään sitä lukea. Olen ihan varma, ettei kirjan henki ole ylevä tai kerrotut tarinat empaattisia. Tunnen syvää vastenmielisyyttä Jussi Halla-ahoa kohtaan hänen ääriajattelunsa ja ilkeiden julkisuuspuheidensa takia. Julkistamistilaisuudessa tuli täysin selväksi, että itse henkilökin on yhtä kiinnostamaton kuin tämä mitätön paperipinokin; Hämtä ei varmasti moni valitsisi mukaan autiolle saarelle, sillä hän ja hänen hengenheimolaisensa ovat vaarallisen huumorintajuttomia, ja täynnä vihaa olevia ja totuutta vääristeleviä häiriköitä sekä marmattajia. Blaise Pascal sanoi, että ihmiset, jotka puhuvat jatkuvasti pahaa toisistaan, ovat pahoja ihmisiä. Olen samaa mieltä Halla-ahon kohdallla. Paska jätkä!
Harmillinen, syyttelevä!
Huono, alkeellinen!
Jos Halla-aho olisi kerrankin rehellinen, kirjan nimeksi olisi laitettu: Kuinka häpeämättömästi (koulu)-kiusaaja taas kehuu itseään!
Tässä yksi syy, miksi persuihin on jo laajasti kyllästytty – ei siis suinkaan vain siksi, että he ovat päässeet valtaan valheella, kun päivää ennen vaaleja Purra valehteli medioissa, ettei köyhiltä leikata! Jatkuva vihapuheen viljely ja muiden syyttely yhteisistä ongelmista, ja kyvyttömyys rakentavaan ajatteluun sekä keskusteluun, ovat syitä nykyisin laajasti leviävään persuinhoon. Kirjassa vaikuttaa olevan ideana jatkaa persujen piirissä tavaksi tullutta sankarimyytin kiillottamista, Halla-aho kun on tyyliltään ja tavoiltaan erikoinen poliittinen henkilö, jota älymystöön kuuluvana ei heti yhdistäisi pääosin tavallisista ihmisistä koostuvaan kannattajakuntaansa - häntä voisi kutsua perussuomalaisten omaksi Mauno Koivistoksi "ilman hiuksia ja jatkuvaa nieleskelyä".
Ruma, vastenmielinen!
Tekopyhä, julistava!
Miksi kirjassa ei ole niiden ihmisten todistuksia, jotka ovat joutuneet Jussi Halla-ahon sairaiden unelmien maksumiehiksi?
Tuntuu kummalliselta kuulla nuo sanat tässä - usein totuuden kustannuksella - tämän massamurhaaja Anders Breivikiä ihailleen henkilön suusta todistuksena "totuus", mikä on Halla-ahollekin itsensä joulukuusen tavoin omaa loistoaan ajatellen pukeutunut hämäämismielessä kysymykseen: Kenen totuus -kenen kunnia? Mutta missä on se näkymätön ja ikävän kiusallinen raja, jossa on pakosta luovuttava hyväntahtoisuudesta ja kohteliaisuudesta sekä havahduttava siihen, että on oikeasti sanottava lopullinen totuus? Vallanpitäjien myötäily on matelijoiden elämäntapa, mutta se myös siksi helpottaa ja oikeuttaa heidän pahoja tekojaan. Halla-ahokin on tahallisesti puheissaan unohtanut, ettei kieli ole ajattelun ainoa horisontti, ja että totuus ei ole universaalia.
Epä-älyllinen, huono!
Rikollinen (?), eksyttävä!
Miksi meidän pitäisi juhlia ja kumartaa poliittista psykopaattia, jonka tunteettomuus ja ronskius tarjoavat vain kylmää kyytiä?
Albert Camus sanoi aikoinaan, että ihmisen sydämellä oli rasittava taipumus leimata kohtaloksi vain sellainen, mikä murskaa sen. Pyrkiikö Jussi Halla-aho olemaan tämän ajan Herakleitos, joka nuorena ilmoitti, ettei tiennyt mitään? Mutta kasvettuaan aikuiseksi hän muuttui ja ilmoitti tietävänsä kaiken, ja tiesi kaiken tämän tapahtuvan siksi, että kohtalo niin määräsi ettei tulisi koskaan näkemään kaikkea: "Vaikka kulkisit kaikki polut, et voi löytää sielun rajoja: niin syvä on sen mitta." Ei on vastaus, kun kuuntelee hänen puheitaan, ja jatkuvaa oman puolueensa sekä seuraajansa kehua, ja näkee sielunsa silmin kuin naulana päähän "kirjan takapirun", työmies Putki-Matin, kuolaavan ja hermostuneesti rutistelevan norttiaskia hikisissä makkarasormissaan.
Selittelevä, pitkäveteinen!
Unohtelevainen, suurenteleva!
Jussi Halla-ahosta on tullut harhaileva merkki maailmassa, ja nyt hänestä on vielä (puoli)-tahtomattaan tullut myös kirja.
Kirjan motto voisi olla Zacharias Topeliuksen sanoin; mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu, mitä vaarallisempi taistelu, sitä loistavampi voitto! Halla-aho on suomalaisen politiikan eräänlainen Don Quijote-hahmo. Foucaultin Don Quijote-tarussa kielestä ei tullutkaan täysin voimatonta, sillä olisi vain tästä lähin itselleen ominaista valtaa kun romaanin toisessa osassa Don Quijote tapaa henkilöitä, jotka ovat lukeneet tarinan ensimmäisen osan ja tunnistavat hänet, todellisen miehen, kirjansa sankariksi. Don Quijoten on oltava uskollinen kirjalle, joka hänestä on todella tullut: hänen on suojeltava sitä virheiltä, väärennöksiltä ja epäaidoilta jatko-osilta. Hänen on lisättävä poisjääneet yksityiskohdat, vaalittava sen totuutta. Don Quijote ei ole kuitenkaan itse lukenut tätä kirjaa.
Satuilu, kiroilu!
Hämmentäminen, vääristely!
Jos vain persut ovat kunnon ihmisiä, ja vain heillä on oikeus työhön ja elämään, yhteiskuntakiusaaminen on vakavanlaatuista.