Juttutupa takaisin ”duunariomistukseen”

Teksti Harald Olausen

"Helsingin Työväenyhdistys (lyh. HTY) on vuonna 1883 perustettu Suomen ensimmäinen työväenyhdistys. Siihen kuuluu noin 50 jäsenjärjestöä, kuten ammattiosastoja, kuoroja, orkestereita sekä urheiluseuroja. Itse HTY:n tehtävänä on nykyään lähinnä ylläpitää Hakaniemen kaupunginosassa sijaitsevan Helsingin työväentalon eli Paasitornin toimintaa. https://fi.wikipedia)." Kun Helsingin demarijärjestöjen hallinnoima HTY alkoi uudistaa 90-luvulla konseptiaan pois järjestöjen talosta kongressitaloksi, se heitti kohulla ensimmäisenä ulos kellarisaan majailleet urhelijärjestöt, jotka olivat olleet aikoinaan yhdistystä perustamassa. Sitten vuorossa olivat muut demarijärjestöt. Vain suuri kokoussali säilyi demarikousten pitopaikkana mutta pian sekin loppui, kun HTY alkoi hinnoilla sen käyttöä markkinahinnoin. Omituisinta tässä on se, että HTY oli ja on yhä vasemmistodemareiden käsissä.

On ollut suorastaan ihme, että keskellä vasemmiston pyhiä alkupaikkoja pitkään palvellut Juttutupa-ravintolakokonaisuus on ollut vuokrattuna yksityiselle, tai että punaisista punaisimmassa vallankumouksen sydämessä, missä sentään bolsevikkien kansallisasiankomissaari Stalin juotti suomalaisia demaritovereita kahden viikon ajan SDP:n ylimääräisessä puoluekokouksessa marraskuussa 1917 tarkoituksenaan saada SDP aloittamaan jo silloin punakapinan venäläisten muutamaa viikkoa aiemmin aloittamaa Lokakuun vallankumousta vahvistamaan, on juotu vuosikymmenet hanoista kepulaisimmista kepulaisimman panimon, Olvin vaaleaa lageria miljoonia litroja siitä huolimatta että aina silloin tällöin asiasta on käyty kovaakin keskustelua.

Juttutuvassa on vieläkin kunniapaikalla toveri Stalinin pyöreä pöytä, jossa hän istui houkuttelemassa ilmaiskaljalla ylhäältä isosta kokoussalista Juttutupaan tauolle valuvia kokousedustajia. Stalin oli valinnut pöytänsä niin huolella, että hän saattoi nähdä samaan aikaan koko ravintolaan kuin myös sen kolmeen sisäänkäyntiinkin. Työväen vallankumous alkoi sillä, että HTY:n torniin vedettiin tammikuun lopulla punainen lyhyt, ja "Punakapina" päättyi siihen (paitsi Kotkassa, jossa pidettiin vielä vappujuhlat 1.5, tosin surulliset ja pienimuotoiset ennen kuin johtajat pakenivat Viipurin kautta Pietariin), että saksalaiset huhtikuussa räjäyttivät tornin. Tänään tornin alla olevassa tilassa toimistoaan pitää presidentti Tarja Halonen ja siellä on myös hieno edustussauna.

Julkisuudessa on tiedotettu "kilpailutuksen jälkeen" Paasitornin ravintolapalvelut (Paasiravintola, Paasin Kellari, Meripaviljonki ja Juttutupa juhlatiloineen) tuottavan ravintolaoperaattorin vaihtuvan 1.7.2025. Uusi operaattori on työväen oma Restelin Food&Events Tapahtumaravintolat. Iso uutinen kuitattiin julkisuudessa hiljaisuudella. Mitähän kulisseissa on oikein tapahtunut? Juttutupa on alueen ravintoloista suurin ja tahkoo miljoonavoittoja vuosittain. Se on koko Kallio-Hakaniemi-Siltasaaren yhteinen olohuone, jossa alueen ihmiset tapaavat toisiaan juomisen ja syömisen merkeissä. Juttutuvan ei tarvitse edes mainostaa. Se myy hyvin, ja on jo käsite: mutta mikä parasta, sillä on koko ajan uudistuva imago myös tulevia ja uusia asiakkaita varten.

Tradekan omistama Restel ja sen Food&Events tapahtumaravintolat-ketju ei ole mikään pieni nakkiputiikki vaan maan yksi johtavista ravintolakokonaisuuksista, jolla on tuottavia ravintoloita Helsingistä Rovaniemelle. Tradeka on selviytynyt pitkästä talouden kriisistä muuttamalla toimintakonseptiaan ja hajoittamalla riskejä sekä realisoimalla aiemmin valtavaa kiinteistömassaansa. Konsernin liikevaihto oli viime vuonna 568,9 milj. euroa, mikä on 2,7 % edellisvuotta enemmän. Liikevoitto oli 14,7 milj. euroa. Tulos parani 1,2 milj. euroa. Konsernin henkilöstömäärä oli kokoaikaiseksi muunnettuna keskimäärin 3 952 (3 857). Restel-konsernin keskimääräinen henkilöstömäärä oli 1 078 (1 117). Tradekan selviytymistarina konkurssin partaalta nykypäivään on hatunnoston arvoista. Siitä kun ei ole kauaa, kun hallituksen piti pelastaa yhtiön edeltäjä ns. Lex-Ekalla.

Mitä todennäköisemmin "kilpailutus" on ollut vain kabinettien salaisten sopimusten peittämää sanhelinää. "Juttaria" ja muita demarikapakoita hoitanut yksityinen yhtiö, joka oli tehnyt valtavan työn kahdessakymmenessä vuodessa uudistaessaan lähes konkurssikunnossa olleet ja demareiden itsensä huonosti hoitamat ja silloin kannattomina pitämät ravintolat, haluttiin pelata ulos ja saada tilalle työväenliikkeen oma ravintolayhtiö. Edellinen satsasi laatuun niin syömä, kuin juoma sekä ohjelmapuolella, ja osaamattomien demarien karkottamat maksavat asiakkaat, ennen kaikkea silloin uudet asiakasryhmät, kuten musiikkia kuuntelevat nuoret ikäryhmät ja taiteilijat sekä Pitkänsillan toisen puolen asiakkaat, palasivat Juttutupaan pitkän tauon jälkeen.

Miksi? Siksi että taloa tosiasiallisesti demarijärjestöjen (HTY) nimissä Paasitornina pyörittävän putiikin johtaja, Osku Pajamäki on Juttutuvan "kilpailutuksen jälkeen saaneen" entisen Eka-konsernin, eli Tradekan johtajan, Perttu Puron parhaita lapsuuden ystäviä, sdp:n entisen taloudenhoitajan, Ville Wallinin ohella. Paasitornilla on ehkä ollut viime aikoina suuria maksuongelmia osin huonosti hoidetun hotelliremontin korvausten maksamisessa, osin kaiketi kysynnän tasaisesti hiipuessa pääkaupunkiseudun jatkuvasti lisäntyneen kongressitarjonnan keskellä, ja koronan sekä Putinin sodan jälkimainingeissa. On ihme että "kilpailutuksesta" ei ole kuultu muita selityksiä eikä sitä ole riitautettu julkisuudessa: todennäköisesti sopimuksen takia.

Osku Pajamäki oli oman aikansa lyhytikäinen poliittinen tähdenlento ja SDP:n nuorisotähti, jolle povattiin loistavaa tulevaisuutta. Toisin kävi ja hänet unohdettiin nopeasti. Mutta kaksikymppisestä kolmikyppiseksi Pajamäki ehti tehdä paljon näkyvää; mm. sdp:n puoluehallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja -hallituksen jäsen, nuorisolautakunnan ja demarinuorten puheenjohtaja sekä moninkertainen puoluekokousedustaja, ja julkinen keskustelija. Kirjoittipa hän kirjankin ärsyttäen demarieläkeläisiä. SDP:n sisäisissä kahinoissa Pakamäki liimautui tiukasti Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen vanaveteen, mikä sinetöi hänen kohtalonsa lopulta häviäjänä. Huhuttiin että Pajamäen vetäytymiseen politiikassa vaikutti salainen sopimus, jonka mukaan Pajamäki ei HTY:n johtajana osallistu politiikkaan. Moni olikin helpottunut kun julkisuuden rakastama Pajamäki siirrettiin sivuun ja hiljaa unohdettiin.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, ja Helsingin aiemmin riitaiset sekä kovin kaunaiset demarit viisastuneet (tarkoittaa: ovat kuolleet tai eläköityneet), ja alkaneet puhaltaa pikku pakosta (kannatus laski lähelle 15 prosenttia) yhteen hiileen kuunnellen myös omia äänestäjiään (se näkyy mm. uudessa pormestarisopimuksesta, jossa on sdp:lle tärkeitä asioita priorisoitu listan kärkeen mm. kahden viikon raja pääsyssä julkisen puolen lääkärinhoitoon, kun se muualla maassa on porvarihallituksen määräyksellä kolme kuukautta). Demareiden ennustetaan tuplaavan paikat nykyisestä neljästä kahdeksaan. Osku Pajamäellä voisi olla muuttuneessa tilanteessa uuden tulemisen paikka siitä huolimatta, että hän on uinunut pitkään näkyvistä. Hänet tunnettiin asioihin perehtyneenä ja näkyvänä poliitikkona, ja hän voisi varmistaa demareille vaalipiirin tärkeän viimeisen paikan, 

Juttutupa on hyvä ja tunnelmallinen ravintola, joka on ollut aina myös toimittajien sekä julkkisten suuressa suosiossa. Toimittajat jopa "asuivat Juttarissa 80-luvulla" yhdistäen huvin ja hyödyn roikkumalla humalaisten vasemmistopoliitikkojen kannoilla keräämässä lipsahduksina, ja sivu suun puhuttuina totuuksina tiedonmurusia vallan eteiskammareista. Vielä tänäänkin punavihreää eliittiä ja toimittajia paikka viehättää. Luulisi että joku heistä olisi kiinnostunut tapahtumien taustoista. Mutta ei! Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut selvittämään asiaa. Eipä tietojakaan asiasta ole juuri herunut julkisuuteen. Onneksi olkoon Tradeka, joka saa Juttarista arvokkaan lippulaivan ravintolakonsernilleen ja HTY lisärahaa tappiollisten toimintojensa peittämiseksi, mutta mikä tärkeintä; duunari tietää taas pitkästä aikaa ryyppäämisensä Juttarissa hyödyttävän omiaan.

Juttarista alkoi muodostua jo 90-luvun lopulla koko vasemmiston suosittu tapaamispaikka (lisättynä radikaaleilla vasemmistovihreillä). Paikassa viihtyivät mm. vasemmistoliiton nousevat tähdet Suvi-Anne Siimes ja Helsingin suosittuna kulttuuripormestarina jatkava Paavo Arhinmäki, Osku Pajamäen ystävä, joka istuu edelleenkin Tradekan hallintoelimissä puolueensa edustajana. Porvareita paikassa ei ole sanottavasti koskaan viihtynyt joitain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Töölön kalliit kokoomuskapakat ovat turvallisempia heille. Paikalla viihtyivät jossain vaiheessa vielä SDP:n omat porvarit, kokoomusmieliset lipposlaiset oikeistodemarit;  Hakan hämärä ja kovaääninen savolaisexjohtaja Ossi Paukku sekä ylipormestari Ilaskiven likaisten temppujen "osasto", yhteyspäällikkö Matti Väisänen sekä kourallinen muita lipposlaisia hämäriä luikureita.