Käärijän uusi tuleminen ruotsalaishomona!

Teksti Harald Olausen
"Käärijä on legenda. Illan paras. Suoraan finaaliin. Miksi emme lähetä tätä Euroviisuihin? Muun muassa näin Käärijän ja Hoojan esitystä hehkutetaan nyt ruotsalaisen Melodifestivalenin Instagram-tilillä – liekkiemojien ja vihreiden sydänten saattelemana.– Olisivat voittaneet koko Mellon ja varmaan Euroviisutkin, jos olisivat kilpailleet tällä kappaleella, toteaa yksi kommentoija."
Voi herranjestas sentään. Käärijä homona Ruotsissa! Vaikka vitsi oli osuva ja hyvä ruotsalaisten suuntaan, silminnähden tukevoitunut Käärijä (mutta ei sentään vielä onnekseen Sam Smithin lihaisissa kiloluvuissa hyllyvänä vaan body tiukkana) veti alhaisimmat pisteet sitten Euroviisujen kunniakkaan kakkosijan esiintymällä Ruotsin Euroviisu-karsinnoissa uusimmalla kappaleellaan San Francisco Boy yhdessä Ruotsin suosituimpiin yhtyeisiin kuuluvan jällivaaralaisen Hoojan kanssa.
Vai vetikö? Ei lainkaan. Käärijä on oma lukunsa amislaisesta kökköenglantia mattinykäsmäiseen tapaan sieltä-täältä viskelevänä lähiöpoikana, joka on tehnyt yksinkertaisesta yksiniittisyydestä tavaramerkkinsä. Käärijä uudistuneena ruotsalaishomona on yhtä hauska vitsi kuin oli hänen helposti tarttuva renkutuksensa, neuvonvärit ja hauska tanssi sekä pöyristyttävän omaleimaiset esiintymisasut, kuten nyt nähty valkoiset niitein koristellut upeat ja henkeäsalpaavat "henkselienkelihousut" konsanaan.
Ruotsalaiset ovat ovelia ja tarjoavat musiikillista anteeksipyyntöä leikkimielessä Käärijälle hauskan olemisen merkeissä. Käärijä oli Suomen edustaja Euroviisuissa vuonna 2023 ja koki ikävän tappion Ruotsille. Kilpailun voitti Ruotsin Loreen tuomaripelillä. Mutta Käärijän Cha Cha Cha -kappaleesta tuli suosittu hitti ja neonvihreät hihat heiluivat hurjasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sitten tuli yllättäen hiljaista. Käärijä sanoi lepäävänsä ja vetävänsä henkeä uutta varten. Ja nyt se nähtiin tyylikkäästi toteutettuna.
Käärijä oli rento ja hymyili muikeasti. Ei ole vaikea ennustaa, etteikö kappaleesta tulisi Spotifyin suurta hittiä kaikissa Pohjoismaissa, sillä Käärijän virnuileva tyyli ja yksinkertaisen tarttuva huumori ovat valttikortteja nuorelle yleisölle, joka nytkin kansoitti Luulajan karsintakilpailuja. Ei voi muuta kuin nauraen onnitella yhteistyöstä Hoojan Mr Hoojan ja Dj Mårdhundin kanassa. Heistä tosin näkyi vähän, sillä he esiintyivät tunnistamattomina, kasvot maskeilla peitettyinä kuin terroristit.
Esitys oli napakymppi ja itse kappale yllätti tenhollaan. Käärijän laatu on ihailtavan tasaista jumputusta nuoreen makuun tanssittavaksi ja iltasadun yhteydessä soitettavaksi unilauluksi. Ohjelmanumeron
aluksi näytettiin lyhyt video, jossa kolmikko kävelee toisiaan vastaan
lumisessa talvimaisemassa ja kättelee. Kun discokappale San Francisco Boy alkoi
soida, koko Melodifestivalen-yleisö repesi kuuluviin ja innostuneisiin kättentaputuksiin, olihan Käärijä selvästikin yleisön suursuosikki.
Käärijän uusi kappale ja koko mies ovat yhtä ja samaa vitsiä hauskalla tavalla. Hän on kuin tehty olemaan hän vailla minkään muun olemisen ja esittämisen riskiä. On hienoa, että sellaisella maalla kuin Suomi on tällainenkin mutkaton ja vaivaton hauskuuttaja vailla valmiiden muottien ahdistavaa ähkyä olemassa. Musiikissa voi kuulla viitteitä ja kuiskauksia niin Elton Johnin sokeroituihin rimputuksiin, kuin Pet Shopin homorallatuksiin. Kyllä tälläkin kappaleella olisi kisailtu eurovoitosta.
Esitys oli
pehmeä, naisellinen ja kiltti. Käärijän ääni hiljainen ja sanat yhtä
yksinkertaiset kuin itse lyhyt discojumputuskin oli. Silti siinä oli sitä jotain aitoa
paljon enemmin kuin itse tarkkaan tuotetuista ja kireissä kilpailukappaleiden esityksissä, joiden samanlaisuus vuodesta toiseen jaksaa hämmentää metsäsuomalaisia humppaan, Kikkaan ja discojumppaan tottunutta kansaa. Käärijä on superihana ja kieli lähes teletappimaisen yksinkertaista ja selkeää. Eihän elämään muuta vaadita kuin asennetta.