Kabulin kirjakauppias

Teksti Harald Olausen

Tänään ajankohtaisempi kuin aikoihin, on lukea norjalaistoimittaja Åsne Seierstadin kirja "Kabulin kirjakauppias" (WSOY 2003). Luin sen ruotsiksi ruotsinkielisen Arbiksen kirjastosta lainattuna. Kirja aiheutti heti ilmestyessään suuren kohun, koska se kuvasi kabulilaisen kirjakauppiaan perheen elämää sotien ja konfliktien runtelemassa Kabulissa. Kabulin kirjakauppias kertoi kirjassa, miten kolme Afganistanin eri hallintoa suhtautuivat kaikki kirjoihin vihamielisesti; kommunistit eivät sietäneet muunlaista kuin kommunistista maailmankuvaa esittäviä kirjoja. Sisällissodan aikainen mujahedien hallinto hävitti koko kirjakaupan. Sen jälkeen talibanit polttivat kirjat. Entä nyt? Mitä siellä on odotettavissa? Vieläkö Kabulin kirjakauppias on hengissä? Entä tuleeko kirjalle nyt kirjalle "pakosta" jatkoa? Kun kirja ilmestyi ja Afganistanin olot hieman rauhoittuvat muutama vuosi sen jälkeen, kun länsi murskasi talibanien silloisen hallinnon, joka pakeni vuorille jatkamaan sissisotaansa sieltä, monet kirjan lukeneet huokaisivat helpotuksesta luullen Kabulin ongelmien olevan sillä kertaa ohi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. On sydäntäraastavaa nähdä kansainvälisten uutistoimistojen välittämistä videopätkistä, miten ahdistuneet kabulilaiset pakenevat henkensä edestä kaupunkia valtaavia talibaneja. Eräällä CNN:n Afganistanian kriisiä selostavalla sivulla joku tavallinen amerikkalainen typisti osuvalla tavalla amarikkalaisten tuntemukset mutta samalla myös suuren hämmennyksen yllättäen eskaloituneesta kriisistä: "This isnt Biden's fault. It's no particular fault. This was going to happen no matter who pulled the troops out because the Afghan government and military have no desire to fight for their country. We left them everything they needed to defend their country and they won't. Our troops can't stay there forever and lose brave American military people just to keep the peace."

Eilen sunnuntaina Kabul heräsi tyrmistyneenä siihen, että koko maan vallanneet talibansissit kolkuttelivat kaupungin portteja. Yleinen mielipide oli sitä mieltä, että heidät oli petetty. On ollut tänään pitkin päivää järkyttävää seurata facebookin videoklipeistä, miten kauhistuneet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan henkensä edestä tavarankuljetukseen tarkoitettuihin lentokoneisiin ilman mitään omaisuutta tyhjin käsin. Miten kaikki tämä on voinut tapahtu ilman, että länsi olisi osannut varautua tapahtumiin edeltäkäsin hyvissä ajoin? Afganistan on jäänyt yksin ja se on virhe lännen näkökulmasta. Teleban synnyttää äärisilamistista terrorismia ja voi radikalisoida lännessä asuvia muslimeja Osama Bin Ladenin hengessä. On selvää, että Afganistanin tilanne ei ole ollut kenenkään hallinnassa sen jälkeen, kun yllättäen vuonna 1979 Neuvostoliitto valtasi maan ja asetti sen johtoon oman nukkehallitsijansa. Kansainvälinen yhteisö ja erityisesti Yhdysvallat ovat tehneet maassa suuria virheitä eikä esimerkiksi oopiuminviljelyä tai sen salakuljettamista vaikeita vuoristoreittejä Pakistaniin ole saatu ehkä siksi kuriin, että se on yksi maailman kannattavimmista bisneksistä kaikille osapuolille, myös tuleville hallitsijoille talibaneille. Länsimaat ovat kaataneet roppakaupalla rahaa maan auttamiseksi. Tukea on aiemminkin kritisoitu mutta sille ei ole ollut olemassa todellisia vaihtoehtoja. Lännen oli tehtävä jotain yrittäessään pitää vallassa inhimillisempi puoli maasta. Tai niin asiaa julkisuudessa perusteltiin Tänään se tuntuu yhtä hölmöltä, kuin se kun hölmöläiset kantoivat säkillä valoa pimeään tupaan.

Suomellakin on ollut maassa naisten koulutukseen liittyviä kehitysyhteistyöprojekteja. Suomalaiset rauhanturvaajatkin poistuivat maasta vasta kesällä. Tunnelma Kabulissa on sietämätön ja kuoleman haju leijaili kaikkialla. Talibanit pysähtyivät tarkoituksella piirittämänsä pääkaupungin edustalle kuin nälkäinen susi, joka ruokahaluaan parantaakseen herkuttelee ajatuksella kohta alkavasta saalistuksesta. Ulkoministeri Haavisto puhui talebanien hirmuhallinnosta tänään järjestetyssä lehdistötilaisuudessaan ja kyseli epäuskoisena toistuuko lähes kahdenkymmenenvuoden takainen talibanien verinen hallinto uudelleen. Siitä ei ole mitään tietoa. Eilen BBC:n videossa telebanien tiedottajaksi esittäytynyt mies lupaili rauhallista vallanvaihtoa. Kabulin hätä on järkyttävä ja koskee meitä kaikkia, erityisesti maassamme asuvia afgaanipakolaisia, jotka ovat joutuneet jättämään maan edellisen talibanhallinnon mielivaltaisuuksien takia. Eilisistä videopätkistä paistoi läpi kabulilaisten valtava järkytys ja tyrmistys siihen, ettei kukaan osannut ennustaa asioiden saavan niin nopeasti ikävän käänteen. Tänään videoista näkyy ihmisten epätoivon lisäksi pelko ja kauhu, jotka loistavat kabulilaisten kasvoilta, sillä he tietävät talibanien teloittavan sattumalta kaikki, joita edes epäillään yhteistyöstä edellisen hallituksen ja länsimaisten kanssa. Kirjoitin jo eilen perussuomalaisten uutta puheenjohtajaa käsitelleessä artikkelissani siitä, miten kuin sattumalta heti Purran linjapuheen jälkeen Tv 1:ssä alkoi erikoislähetys Afganistanin kriisin äkillisestä käänteestä pahempaan päin. Ylen ulkomaantoimittaja sanoi järkyttyneenä, etteivät mitkään merkit viittaa, että siellä olisi mitään hyvää tapahtumassa. Tänään kun katsoo kansainvälisten uutistoimistojen videopätkiä Kabulin lentokentän paniikista, missä ihmiset yrittävät puskea läpi väkijoukon itsensä odottaviin lentokoneisiin samalla kun kentältä kuuluu laukauksia ja konekiväärin sarjatulta, alkaa hirvittää. Tunnelmat ovat järkyttäviä ja olosuhteet vaarallisia ja ne vain pahenevat, sillä emme tiedä nyt mitä siellä parhaillaan tapahtuu. Vaikuttaa siltä, että keinot ihmisten auttamiseksi ja ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi on menetetty. Maailman katseet ovat kääntyneet kohti Afganistania. Täällä Suomessa ajattelemme myös niitä kanssaihmisiä, jotka ovat itse afgaanitaustaisia. Ikävintä on se, että joudumme heidän kanssaan katsomaan tilanteen kehittymistä voimattomina vailla mahdollisuutta puuttua itse tapahtumien ikävään kulkuun.

Eilen uusi persujohtaja Riikka Purra toisti persujen vaatimuksen nollasta turvapaikanhakijasta. Edes humanitaarinen pakolaisapua ei heille käy. Ulkoministeri Pekka Haavisto vaikutti aidosti järkyttyneeltä vedotessaan televisiossa medioita antamaan työrauhan yrittäessään kotiuttaa pikaisella aikataululla sekä suurlähetystönsä henkilökunnan, että myös mahdollisesti ne EU:ta ja Suomea auttanutta 50 henkilöä sekä heidän perheenjäsenensä yhteensä 130 henkilöä, jotka Suomen hallitus oli luvannut päästää aiemmin sunnuntaina tehdyn päätöksen jälkeen maahan. Ulkoministeri Haavisto kertoi lehdistötilaisuudessa 18 suomalaisen lähetystövirkailijan lähteneen Yhdysvaltojen armeijan kuljetuskoneella kohti Dohania, josta he lentävät myöhemmin Suomeen. Mutta mitä tekevät persut? He kääntävät selkeänsä suomalaisia auttaneille afgaaneille eivätkä haluaisi antaa näille 130 hengelle mahdollisuutta paeta Suomeen. Mitä jos talvisodan aikaan muu maailma olisi tehnyt Suomelle samoin? Mikä on suomalaisia auttaneiden afgaanien kohtalo, joita lasketaan perheenjäsenineen olevan yli tuhat jo huomenna talibanien käsissä yhdeksi teurastamoiksi muuttuvassa maassa? Valitettavasti sama kuin tuhansien muidenkin talibanien vihollisiksi kokemien eli raaka teloitus. Hallitus lisäsi eilen myöhemmin vielä 40 henkeä listoilleen kun tilanne alkoi näyttää siltä, mikä se todellisuudessa on: katastrofilta. Hallitus toimii niinkuin pitää. Siitä ei ole vieläkään pitkä aika, kun Suomi itse oli ylivoimaisen vihollisen löylyttämä ja ilman kansainvälistä henkistä ja materiaalista apua olisi musertunut vahvemman nyrkin alle. Silloin jokainen pienikin ele maailmalta oli tervetullut ja auttoi jaksamaan. Kyllä Suomenkin on siksi osallistuttava tämän kriisin selvittämiseen ja ihmisten auttamiseen.