Kaikki on nyt aika epävarmaa

Teksti Harald Olausen

Näin sanoi keskustan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Annika Saarikko Ylen tv:n ykköskanavan Ykkösaamussa toimittaja Seija Vaaherkummun vieraana heti keskustelun aluksi. Sanoi hän paljon muutakin ja jätti myös paljon sanomatta. Mutta mistä hän oikein puhui ja mitä tarkoitti puhuessaan "kompensaatiotason muutoksista" Veikkauksen muuttuneen rahoituksen yhteydessä? Se jäi epäselväksi. Ehkä niin oli tarkoituskin. Kun tätä 40 minuutin tv-ohjelmaa Ylen Areenasta katsoi, tuntui välillä kuin Saarikko olisi tätimäisesti lässyttänyt pikkulapsille.

Siitä huolimatta Saarikko on sekä osaava että kiinnostava poliitikko, jonka puheissa on jopa järkeä ja särmää ollakseen hieman yksiniittisten ja kaikenlaisia muutoksia vastustavien maalaissuomalaisten edustaman puolueen puheenjohtaja. Olen monta kertaa aikaisemminkin sanonut, että jos joskus käy toteen sellainen ihme, että kepu nousee nykyisesti keskisuuresta 13 % puolueesta takaisin mestaruusluokkaan lähelle 25 % (mikä toivottavasti ei käy toteen), toivoisin kepun puheenjohtajan ja tulevan pääministerin olevan silloin kohtuullisen selväjärkiseltä kepulaiseksi vaikuttava Annika Saarikko, vaikka hän jos kuka osaa kepuloinnin ikävät kierrokset uhitella, kiristää ja syyttää muita omista virheistään.

Kaikki on nyt aika epävarmaa Saarikon suusta kuultuna. Ihan kuin se ei olisi ollut näin koskaan aiemmin tai tulisi koskaan myöhemmin olemaan. Saarikko on lyhyen tähtäimen poliitikko. Hän puhuu huomisesta kuin eilisestä. Kovin epä-älyllistä mutta hän puhuukin omilleen enemmän kuin muille. Tällä Saarikko tarkoitti koronaan mukanaan tuomaa epävarmuuden aikaa taloudessa mutta antoi myös rivien välistä vihjeen sen tarkoittavan ihan yhtä hyvin epävarmuutta hallituspolitiikassa. Kepu on alkanut "politikoida" vanhaan tuttuun 70-lukulaiseen tapaan hallituksessa demareiden kiusaksi sellaisella vauhdilla, ettei kenellekään tule yllätyksenä se, että kepu on vaihtamassa leiriä kokoomusjohtoiseen vaalien jälkeiseen hallitukseen persujen seurassa kahden suurimman puolueen apupuolueeksi, kunhan vain hyvistä (kepu)ehdoista sovitaan.

Siksi kepu rimpuilee näyttävästi irti "vasemmistohallituksen" liekanaruista, että on vähemmän seliteltävää, kun kyseenalaistetaan vaalien jälkeen sitä, miksi kepu, joka sai hallitusneuvotteluissa itselleen tärkeät asiat ohjelmassa läpi. vaihtaa lennosta suuntaa. Selitys on tässä: kepu taistelee verissäpäin maaseututaajamissa kannatuksesta persujen kanssa ja on siksi päättänyt koentaa otteitaan ulkomaalaisuhkaa vastaan ja korostaa vanhoillis-kristillistä isänmaallisuuslinjaansa äänestäjien muistutukseksi, kuka on se tämän maan todellinen oikean laidan kulkija ja vanhoillisuuden äänitorvi, kun ihan tarkkoja ollaan sinivalkoisissa väreissä - ja lipuissa kansallispukuineen ja tuohivirsukulttuureineen.

Se on tietysti vanhan maalaisliiton perillinen kepu, päältä kuin wc-raikastava, yhtä keinotekoinen mutta sisältä täynnä sitä itteänsä eli pöntön täytettä, kun vessan jättää persjalkaisten isäntien tapaan tahallisesti vetämättä tietäen hyvin, että kaikki on nyt aika epävarmaa, kun niin halutaan asioiden olevan, jotta äänestäjät saataisiin peloteltua epävarman ja tuntemattoman tulevaisuuden edessä äänestämään lain, isänmaan ja tutun turvallisen lintukodon vankinta tukijaa eli kepua ainakin juuri näissä persujen valtaamissa vanhoissa kepulinnakkeissa, taantuvissa maaseututaajamissa.

Vaaherkummun haastatteluja seuraa aina yhtä suurella mielenkiinnolla, sillä hän osaa keskittyä oleelliseen esittämällä kiperiä kysymyksiä ja jättämällä kaiken turhan pois. Kun Saarikko yrittää väistellä Vaaherkummun kysymystä ja jankkaa epäoleellisuuksia pelatessaan aikaa, mikä on helppoa suorassa lähetyksessä, kokenut Vaaherkumpu puhaltaa heti Saarikon pelin poikki ja vaati vastauksia esittämiinsä kysymyksiin eikä Saarikon omajehulle haisevaa puolustuspuhetta siitä, mitä kepu on tehnyt oikein ja missä onnistunut. Valistunutta katsojaa tietenkin naurattaa, sillä hän tietää sen, ettei lähes tuuliajolla kriisitunnelmasta toiseen purjehtiva epäonninen kepu ole tehnyt vuosiin mitään oikein.

Veikkaus-sekoilu paljasti kepun nykyjohdon poliittisen pelisilmän olevan vähintäänkin sen keskivertokannattajien, 80+-ikäpolven tapaan kaihileikkauksen tarpeessa. Saarikon sanoman peruskauraa on se, että Suomen ja suomalaisten etu on se, että löydettäisiin sopu ja asioista voitaisiin oman maan sisällä sopia ilman suurempia harmeja. Tällä hän viittaa valtiovarainministerinä huoleen inflaation karkaamisesta käsistä tulevien palkkaneuvottelujen aattona mainiten nimeltä tunnetusti ahneen ja aina SAK:n vaikutusvaltaisimpana liittona kermat kakusta kuorivaa vanhojen ay-jäärien edustamaa etupäässä omaan napaansa tuijottavaa Teollisuusliittoa.

Seija Vaaherkumpu osaa olla pirullinen ja kepun kohdalla hän on sitä tieten tahtoen sillä Saarikko ja kepu yrittivät kaivaa maata pääministeri Marinin alta mustamaalaamalla häntä edelleenkin Veikkaus-kohun jälkimainingeissa, mikä on ihan hyvä juttu, marin joutaisi jo kilometritehtaalle tai EU-parlamenttiin presidentiksi mielivän entisen sdp:n puheenjohtajana, Eero Heinäluoman paikalle suureksi äänimagneetiksi. Saarikon tapauksen Veikkaus-kohussa tekee kiinnostavaksi se, että hän on itse entinen tiede- ja kulttuuriministeri, jonka kontolle Veikkaus kuului.

Kun Vaaherkumpu kysyy Saarikolta, millainen kulttuuripuolue kepu oikein on, Saarikko äityy valehtelemaan sujuvasti kepulaispoliitikon helmasyntiin langenneena puolueen kulttuuripolitiikan kahdeksi peruspilariksi kulttuurin kuulumisen kaikille ja alueellinen saavutettavuus, mikä tarkoittaa sitä että tämän nimissä keskinkertaisen paskan, mikä (lainaten kirjailija Jari Tervon kuuluisaa häväistyskirjoitusta surkeasta ja ikävästä kirjallisuudentutkijasta Matti Mäkelästä (kepu), joka esitti lahjakkaasti kirjailijaa) loukkaa paskaa, esittäminen valtion rahoilla entisissä keputaajamissa, nykyisessä Persulandian haja-asutus-Suomessa, on edelleenkin mahdollista (vrt. lahden kaupunginteatterin sydäntä riistävä järkytys- ).

Kepu uhkailee jatkuvasti hallituksesta lähtemisestä, mutta ei ole tehnyt elettäkään lähteäkseen. Tätä samaa kysyi Vaaherkumpukin. Saarikon vastaus ontuu. Emme lähteneet siksi ja siksi. Oli kuulemma monta syytä puolustaa vapautta. Saarikon mukaan hän ei enää kestä kevään tapaista sekoilua. Vaaherkumpu kysyy heti, onko tämä viides uhkaus. On mutta sitä Saarikko ei tunnusta. Hallitus on riitaisa. olisiko siksi että viisikko koostuu (tasa-arvolain hengen vastaisesti?) vain naisista, joiden tapa nokitella toisiaan on julmaa ja turhaa työpaikkakiusaamista.

Suomalainen poliittinen historia tuntee kovat taistelut Sorsan II-hallituksen kahden sosiaaliministerin - kepun Katri-Helena Eskelisen ja sdp:n Vappu Taipaleen välillä mm. kotihoidon tuesta ja päivähoidosta. Saarikon puheista tulee selväksi ainakin se, että kepu on saanut tarpeeksi nykyhallituksesta ja yrittää koko ajan kuumeisesti etsi syytä lähteä hallituksesta juuri sillä hetkellä, kun se sopii heille parhaiten ja tuo kotiin mahdollisimman parhaat propagandapisteet ovella kolkuttavia eduskuntavaaleja ja uutta oikeistohallitusta kok+persut+kepu silmällä pitäen. Lopuksi Vaaherkumpua naurattaa Saarikon puhdasveriselle vaalipuheelle.

Saarikko on erinomainen poliittinen pelaaja ja hyvä puhuja, kun vertaa häntä siihen edelliseen tönkkösuolattuun huonompaan pohjoisen uhittelevaan versioon Paavo Väyrysestä (R:I:P PV:n poliittinen ruumis. Olen syypää siihen, että hän lähti kepun ja muun ei-kepulaisen Suomen kiusaksi "Lohi nousee vastavirtaan" presidenttiehdokkaaksi, sillä vaikka minua varoiteltiin ja suoranaisesti kiellettiin kysymystä lentäessäni haastattelemaan häntä eräänä syksynä Keminmaahan hänen kotitilalleen mitään presidenttiydestä, kysyin koska mitään järkevää mistään, hän ei ilmeisen tahallisesti tätä kysymystä odottaen sanonut.

Katsoikin tahallisen hämäävästi kahdella silmällä samanaikaisesti kahteen eri paikkaan ja siksi kysyin, lähteekö hän presidenttikilpaan. vastaus oli heti (muka) ei, mutta viikon päästä hän ilmoittautui presidenttikisaan, sillä seurauksella että kiellosta huolimatta kysyessäni tätä sain myöhemmin syylliseksi todistettuna porttikiellon Pressiklubille).