Kenen itsenäisyyttä oikein huomenna juhlimme?

Teksti Harald Olausen

Kävin tänään Itäkeskuksen kauppakeskuksessa. Minut vei sinne kotoani taksiauto, jonka tumma kuski ei osannut suomea, vaikka oli omien sanojensa mukaan ollut maassa jo 15 vuotta. Ei ole tarvinnut oppia, hän sanoi matkan päätyttyä. "Ei kukaan kavereistakaan osaa suomea kunnolla!" Kun kysyin häneltä, mitä Suomi merkitsee hänelle, hän oli ensin hiljaa ja sanoi sitten tekevänsä tyytyväisenä kymmentuntisia ajopäiviä (ala 8 euroa) elättääkseen sillä kahdeksanhenkisen perheensä. Mies elätti suurperhettä yksin. Suomen perheen elättämisen lisäksi vanhemmat kotimassa saavat kuukausittain ison rahalähetyksen. 

Aloin miettiä, mikä on se itsenäisyyden ydin, jota haluamme kumartaa kuin kuningasta ja rakentaa sen ympärille maaginen turvatyyny, mikä vaientaa maailman myrskyt ja karkottaa painajaisunet Finlandiahymnin ajan tapaan tahdon ja sinnikkyyden voimalla – se entinen SISU! No, kävin Itiksen apteekissa yrittämässä palauttaa myyjän minulle eilen myymää väärää tuotetta. Pyysin ummetuksen lääkettä ja sain ripuliin. Niiden nimet ovat lähellä toisiaan. Myyjä oli venäläinen. Kun pyysin hyvitystä, myyjä kieltäytyi vedoten Fimean sääntöihin. Tyyli oli tyly. Ei hymyä, ei anteeksipyytelyä. Käytös oli aggressiivista ja epäsuomalaista. 

Sen sijaan että olisi ratkaissut kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ongelman ja saanut pidettyä minut asiakkaanaan, myyjä marssitti esiin toisen venäläisen myyjän, mikä oli ollut todistamassa kauppaa. Kenenköhän puolella hän oli? Tällainen on nyky-Suomi. Annoin periksi ja jätin ripulilääkkeen ulkopuolella olevan roskakorin päälle. Meni varmasti parempiin suihin. Kun sitten kävelin läpi Itiksen kauppakeskuksen, huomasin että puheet Itiksen muuttumisesta maahanmuuttajien basaariksi eivät olleet liioiteltua. Päinvastoin. Mustiin pukeutuneista vastaantulevista vain joka kahdeksas ei ollut musta tai tummahipiäinen.

Tunnettu tosiasiaa on, että suomalaiset vihaavat ulkomaalaisia ja ulkomaalaiset suomalaisia. Ennen niin vihattuja kotihurrejakin siedetään vain siksi, että voidaan yhdessä hallituksessa vihata rauhassa maahanmuuttajia, joiden elämä on tehty niin vaikeaksi, että on ihme jos pysyvät maassa ja loput muutamat jäljelle jäävät lannistu. Vihata suomalaiset osaavatkin, ja muuttua katkeriksi jurputtajiksi. Tulin taksilla takaisin kotiin viettämään "perinteistä itsenäisyyspäiväjuhlaa" eli tuijottamaan telkusta presidentinlinnan kättelyä, niistä kun selviää ketkä ovat kansakunnan kiinnostavimmat henkilöt istuvan presidenttiparin mielestä.

Kun kysyin – taas tummaihoiselta ja suomea huonosti puhuvalta - taksikuskilta, mitä Suomen itsenäisyys hänelle merkitsi, hän vastasi ettei oikein tiedä mitään mitä se on. Somaliassa se on elokuun ensimmäisellä viikolla, ja silti siellä on kaikki kuin ei-itsenäisessä valtiossa, hän vastasi. Viha on se minkä ulkomaalaiset maahanmuuttajat muistavat Suomesta, ja sen syksyn kylmästä ja pimeästä itsenäisyyspäivän vietosta. Viha on kääritty sinivalkoiseksi kostoksi. Finlandiahymnin sanoin, maa näyttää sortajalleen ja selviää vainoojastaan. Viha on uhoa ja voimannäyttöä muistelujen ja aseiden kera tai on ollut ainakin aiemmin.

Kerronpa vielä muutaman esimerkin siitä suomalaisten turvallisuutta ja kotoisasti omassa maassa asumisesta heikentävästä ilmapiiristä, joka on levinnyt ulkomaalaisten myötä kaikkialla. Suomi on maailman vaikeimpia kieliä. Miten voisimme odottaa, että kouluttamttomat ja köyhät  maahanmuutajat sen oppisivat. Virheitä sattuu koko ajan. Tilasin Itiksessä vietnamilaisesta ravintolasta riisiä katkaravuilla ja sain kanaa nuudeleilla. Puhelinkaupassa somali raivosi myyjälle uusista ehdoista, yhtäkkiä ulkomaanpuhelut kallistuivat. Monen selittelynkään jälkeen somalimies ei ymmärtänyt miksi tai mitään, mitä myyjä hänelle sanoi.

Kokonaan toinen asia on maahamuuttokeskustelun uudet juonet. Persut eivät sittenkään ole olleet kaikissa asioissa väärässä ja idealistiset punavihreät oikeassa. Ketkä muut kuin työnantajat (Ja Sak on ollut taas hampaaton) tarvitsevat maahanmuuttoa, on tänään ajankohtainen kysymys. Se tuo mukanaan rikollisuutta, kielitaidottomia matalapalkka-alan työntekijöitä, ja ihmisryhmän, joka ei sopeudu koskaan kunnolla uuteen kotimaahansa. Mutta ennen kaikkea se maksaa paljon ja heikentää palvelujen laatua. Suomalaisillakin pitää olla oikeus puolustaa omaa kieltään ja maataan. Rajalaki oli siitä hyvä esimerkki. Paljon on muuttunut.

Enää ei olla niin sinisilmäisiä eikä maahanmuuton huonoihin puoliin kriittisesti suhtautuvia pidetä rasisteina tai natseina. On ollut lapsellaista kuvitella, että esimerkiksi tänne isoin joukoin tulleet somalit ja arabit, joita on toimeentulotuen saajina lähes puolet, olisivat tulleet tänne välitöntä apua tarvitsevina pakolaisina. On hyvä että Suomi on maltillinen demokratia, joka osaa keskustella asiat puhki. Meneiden aikojen mustavlkoisesta asenteesta on jotain opittu ja vedetty rajaa sille mitä kansakunnan pitää sietää.

Mutta myös maahanmuuttajien sietämä viha on häpeällistä. Se on muistutus siitä, ettei kelpaa joidenkin mielestä siitä huolimatta että he ovat tulleet tänne jäädäkseen. Viha muuttuu suomalaiskansalliseen tapaan kostoksi ajan myötä muutaman sukupolven selvittyä jotenkuten. Vuonna 2060 itsenäisyyspäivänä ei ehkä enää juhlita talvisodan hengessä venäläisistä selviytymistä ja lauleta yhdessä posket punaisina Finlandiaa. Ehkei itsenäisyyttä juhlita lainkaan, tai sen ajankohta on jokin muu. Silloin saattaa olla jopa niin, ettei maa ole enää itsenäinen, vaan kiinalaiset ovat ostaneet maat ja mannut konkurssipesältä.