Kepun skitsofreninen pattitilanne

Teksti Harald Olausen

"Suomalaisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on murenemassa. Siis niihin palveluihin, joita valtaosa pitää meistä tärkeimpänä mittarina yhteiskunnan toimivuudelle ja oikeudenmukaisuudelle. Kovan oikeiston politiikassa tämä hyvinvointiyhteiskunnan ydin on romutettavien asioiden listalla."

-Keskustan väistyvä puheenjohtaja Annika Saarikko Jyväskylän puoluekokouksessa

https://keskusta.fi/puoluekokous-2024/

Jotain kepun ja kokoomuksen erosta kertoo kokoomuksen hyväksi kepun Jyväskylän 2024 puoluekokouksessa soitettu turkulaisten Matin ja Tepon kappaleen Portia Boysin coverbiisin Tunnen kuinka vauhti kiihtyy soittaminen "nuorekkaan imagon tavoittelemiseksi", mikä kertoo puolueen käsityksestä nuorekkuudesta omaa karua kieltään ja siitä, kuinka pihalla kepu on.

Kepulla ei mene hyvin, ei ole mennyt pitkään aikaan, ei millään sektorilla. Jos kepun poliittista mielentilaa pitäisi analysoida, voisi sitä kutsua skitsofreeniseksi. Mikään mitä kepu on kokeillut, ei ole ollut sille hyvästä vaan on heikentänyt puoluetta. On kokeiltu oikeistolaista politiikkaa yhdessä kokoomuksen kanssa Sipilän hallituksessa, ja on kokeiltu vasemmiston kanssa yhteistyötä punavihreässä hallituksessa. Ei onnistunut alkuunkaan. Äänestäjät kaikkosivat ja puolue kriisiintyi lisää konkurssin partaalle.

Mutta juuri valittu uusi ja politiikassa kokenut puheenjohtaja, Antti Kaikkonen, tietää hyvin syyn kepun tappiokierteeseen piilevän muualla, mutta ei halua ymmärrettävästi puhua siitä julkisesti, koska kyseessä on kannatuspohjan rapautuminen. Pelkkä persujen rynnistykset vuoden 2011 Jytkystä lähtien ei ole ainoa syy. Kepun poliittista skitsofreniaa vain pahentavat liikkuvat äänestäjät, maaseudun tyhjentyminen ja ikääntymisen lisäksi kepun maine äkillisenä takinkääntäjänä ja lupausten pettäjänä.

Kepulaiset haluavat uskoa poliittisen elämänsä jatkumiseen. Umpitylsän presidenttiehdokkaan, Olli Rehnin, yllätysmenestys 15 prosenttia, antoi uskoa auringonlaskun puolueeksi ennustetulle puolueelle. Se ei muuta sitä, että kepun aika alkaa olla ohitse. Eurovaaleissakin tuli takkia. Mutta mikä nöyryyttävintä, puolue jäi pienemmäksi kuin Li Anderssonin henkilökohtainen kannatus.

Silti kepulla tulee olemaan tärkeä rooli suomalaisessa politiikassa vasemmiston ja oikeiston välissä. Tässä on Kaikkosenkin mahdollisuus ja siihen hän on valmis. Kaikkonen mainosti puheenjohtajakampanjassaan olevansa vain tavallinen jantteri. Se oli suoraan viesti persujen miesäänestäjille. Puoluekokouspuheissa häntä kehuttiin sovittelevana ja osaavana voimana.

Matin ja Tepon modernimman version fanittaminen ei tee Kaikkosesta itsestään uusien äänestäjien silmissä vetovoimaista. Kepussa vallallla edelleenkin olevasta vanhakantaisesta maalaisretoriikasta kertoo edelleenkin varapuheenjohtaja Hilkka Kempin vertauskuvalliset puheet "vahvimmastakaan hevosesta, joka ei nouse raipalla, jos kaurat on loppu". Kempillä lipsahti puheessaan myös yksi kepulaisten hellimä ajatusvirhe suomalaisten tulevaisuususkon alentumisesta, kun olisi pitänyt puhua kepulaisten tulvaisuususkon palauttamisen vaikeudesta. kepulaisilla on itsetunto-ongelmia vaikka muille jakaa ja se paistoi puheista läpi.

Kovin vakuuttavalta uudistumiselta, tai edes voimakkaalta uudistumisenhalulta puoluekokous, ja sen puheet eivät vaikuttaneet. Kaikkosen puheenjohtajuus oli itsestäänselvyys. Suuren yleisön silmissä melko tuntemattomat varapuheenjohtajat vaikuttivat puheiden perusteella keskinkertaisilta, joten puolueen tuleva menestys tulee lepäämään Antti Kaikkosen harteilla. Kaikkonen vakuutteli IS:n tentissä politiikan kehäketulta, joka ei heti tyrmännyt yhteistyötä muun oikeiston kanssa. Tämä on kiinnostava asia, sillä vuoden päästä suomalainen poliittinen tilanne saattaa muuttua radikaalisti ja kriisiytyä, jos persut häviävät vaalit taas.