Kiitos Platonista Holger Thesleff

Teksti Harald Olausen

Lokakuussa viime vuoden puolella kuollut antiikin, ja erityisesti Platon, tuntijaa ja tukijaa, Holger Thesleffiä, pitää suomalaisten kiittää hänen hienosta elämäntyöstään sekä Platonin arvoitus (Gaudeamus, 2011) - kirjasta. Sen tuoreeltaan arvostelin kotkalaiseen Viikko-Eteenpäin-lehteen. Yli kymmenessä vuodessakaan kirja ei ole vanhentunut osin siksi, että se Thesleffin Platon-kuva oli uutta ja poikkesi monin tavoin silloin muista vastaavista. Tämä oli erityisesti kädenojennus suomalaisille, sillä Suomessa Platon on edelleenkin aika tuntematon ja vähän tutkittu.

Oliko enteellistä se Platonin tarinoissa se, että hän oli nähnyt kerran unen itsestään joutsenena, joka aina välttyi tavoittelijoiltaan, vai vihjaisiko hän näin vain omien sanojensa arvoituksellisuuteen, ja siihen vanhaan kreikkalaiseen totuuteen, ettei ihminen koskaan voi oppia tuntemaan itseään? Ehkä niin jopa tarkoituksellisesti, sillä Thesleffin mukaan kirjallisesti moniselitteisten, väliin jopa loistokkaiden, asiasisällöllään ärsyttävien proosadialogien ja myyttisten visioiden kirjoittajana hän jättää lukijansa ymmälle ja osin ristiriitaisten tietojen takia, hämmentyneenä punnitsemaan asioita.

"Vaikka filosofinen ajattelu tuntuu olevan hänellä olevan aina tärkeää, dialogien moniulotteisuus, taiteellisuus ja joskus yllättävä leikillisyys tuottavat lukijoille päänvaivaa. Milloin hänet tuulee ottaa todesta?" Platon on siis hyvinkin tärkeä sekä ajattelulle että kulttuurille. Platonin merkitystä lisää se, että hän on ensimmäinen kreikkalaisfilosofi, jonka kirjallinen tuotanto on säilynyt kokonaisina teksteinä. Hän kokosi vanhoja ajatuksia ja loi uusia polkuja ajattelulle sekä päättelylle. Moni Platonia tutkinut on sitä mieltä, ettei historiallisella pohjalla ole merkitystä.

Thesleff on tässä jyrkästi eri mieltä, sillä dialogeihin kutoutuu hänen mielestään "valtava vyyhti". Thesleff kysyykin, mitä Platon halusi sanoa ja kenelle? Siinä on yksi vieläkin ratkaisematon Platonin arvoitus: "Vasta sitten kun tähän ollaan saatu tyydyttävä vastaus, voidaan ehkä dialogien kirjallista asua yrittää arvostaa ja arvostella paremmin." Thesleffin kirjan kunnianhimoinen tarkoitus on tarjota uusia eväitä Platonin tutkimiseen. Ja hyvin tässä tehtävässä hän onnistuukin lukijansa onneksi. Kirja on selkeä kuin oppikirja ja sopii myös tausta-aineistoksi laajan hakemistonsa ansiosta.

Myös kirjan viimeinen luku 14. Platon ja jälkimaailma on hyvä opas platonilaisen maailmaan myös niille lukijoille, jotka ovat vasta-alkajia. Muista filosofeista poiketen, Platon ei halua selvittää sen hetkistä filosofista positiotansa lukijoilleen ja siitä on syntynyt paljon väärinymmärrystä. Thesleffin mukaan dialogit heijastavat niiden takana käytyä suullista keskustelua epäsuorasti ja vain osittain: "Toinen harvoin oivallettu perusongelma on se, ovatko dialogit aitoa etsimistä vaiko ainoastaan heijastavat kysymyksenasetteluja, joita Platon halusi valaista sillä hetkellä."

Vastaus on Thesleffin mielestä käytännössä "sekä -että" (Platon ei siis ollut "joko-tai"-mies), vaikka hänestä on syytä tähdentää, että Platon yleensä "tiesi" enemmän kuin sanoi tai kirjoitti. Kolmas ongelma oli näennäisen villisti rehottanut käsitysten ja asenteiden moninaisuus. Ja on ongelmia lisääkin mutta ne on tarkoitettu jokaisen Platonista kiinnostuneen itsensä löydettäviksi ja mietittäviksi. Voimmeko kirjan luettuamme sittenkään päätellä, mitä Platon halusi ja mitä ei? En ole ihan varma eikö ole kirjoittajakaan, eihän muuten kyseessä olisi arvoitus.