Koirien onni- ruumiillisen mielen filosofiaa!
Teksti Harald Olausen
"Ajattelen antiikin Kreikan filosofin Sokrateen olleen oikeassa väittäessään, että koirat ovat filosofeja luonnostaan. Mutta jos koira pystyisi kirjoittamaan filosofisen kirjan, miltä kirja näyttäisi?" – Mark Rowlands.
Aina kun koirista kirjoitetaan, on hyvä muistaa että ihminen näkee koiran ihmisen silmin ja siten inhimillistää kohteensa. Taas on n&n-kustantamo julkaissut yhden mainion kirjan viime vuonna - kiitos siitä heille, Mark Rowlandsin Koirien onni – miksi elämä ilman tutkiskelua on eniten elämisen arvoista (2025). Kirjan suomentajana on häärinyt tuttu nimi aiemmista lukuisista suomennoksistaan, Tapani Kilpeläinen. Mutta missä viipyvät palkinnot ja kunnianosoitukset? Tällainen koko maailman sisältävän pienoiskirja on lajissaan aarre. Kirja on sekä hauska että opettavinen älyllinen välipala, mikä sopii vaikka työmatkalaisille hyvin.
Kirjoittava on varma, että koirat voivat opettaa meille yhtä ja toista siitä, mikä elämässä on tärkeää ja miten sitä eletään: "Filosofit ajattelevat näitä kysymyksiä ankarasti ja tekevät parhaansa vastatakseen niihin rajallisella menestyksellä. Koirat taas vastaavat niihin ponnistuksetta." Ero on vain kirjoittajan mukaan se, että ihmisfilosofit ajattelevat näitä kysymyksiä. Koirat puolestaan elävät ne. Juuri elämällään ne välittävät filosofisia opetuksia, vaikka niillä ei ole aavistustakaan, mitä filosofia on. Ja täyttä tottahan tämä on. Katsokaa koiran nauttimista elämästä. Siksikö koiran katse on niin viisas ja lämpimän ymmärtävä?
Markilla on tärkeä huomio koiransa verrattomasta elämänilosta silloinkin, kun se tietää, ettei pääse autosta ulos leikkimään muiden koirien kanssa. Silti se odottaa tätäkin hetkeä aina yhtä suurella innolla ja kuin se olisi ensimmäinen ja ainutkertainen kerta (kuten ne ovatkin eräässä mielessä). Ihminen ei osaa nauttia samalla tavalla hetkien kauniista (ja oikukkaasta) ohikiitävyyttä, mutta tällaisen onnen löytäminen kaikkein pienimmistä asioista näyttää kirjoittajan mukaan olevan upea riemuvoitto julmuudesta ja epätoivosta, viime kädessä riemuvoitto myös itse elämästä, mikä on täynnä huolia ja kärsimyksiä.
Oikeastaan kysymys on myös vapaudesta ja luovuudesta. Koirat ovat luovia ja hassuja naurettavuuteen saakka. Ihminenkin on to, mutta alkaa vanhetessa kangistua myös henkisesti kauas pois lapsuuden ilakoivista kokeiluista. Rakkaus on kirjoittajan mukaan kaiken koirafilosofian kulmakivi: rakkaus ja sen sukulaiset, kuten onni ja omistautuminen. Kyllä on ihmisillä opittavaa parhaista kavereistaan, jotka tuntevat kaiken. Olen aina ihmetellyt koiran antaumuksellista uskollisuutta, rakkautta ja kunnioitusta ihmistä kohtaan versus kissan itsenäisyys ja töykeys toisia olentoja kohtaan, paitsi niitä joita se metsästää ja syö.