Kolumni jota en halunnut kirjoittaa
Teksti professori Timo Airaksinen
Ennen vanhaan lehdissä oli pakinoitsijoita, jotka kirjoittivat lystikkäitä kolumneja. Origo oli suosikkini. Kun deodorantit tulivat muotiin, Origo otsikoi "Dranttaile oikein" ja Mikko Alatalo lauloi suihketta kainaloon. Olin 1980-luvulla professori Risto Hilpisen assistentti Turussa, kun hän sai ison apurahan, ja Origo vitsaili tutkimusaiheen omituisuudesta. Olin huvittunut.
Kepeää oli meno, mutta entä nyt, kun pitää kirjoittaa vakavista ja vaativista aiheista, sellaisista kuin raamatuntulkintojen häpäisevyyden mahdollisuus Suomen valtion oikeuslaitoksen eri asteissa. Aihe on niin vaikea ja omituinen, ettei siitä ota pirukaan selvää, ja silti pitää kirjoittaa, kun on kerran kolumnisti ja aihe mitä ihmeteltävin.
Olen seikkaillut teologian parissa pitkään ja hartaasti, kun kaikki omituinen minua kovasti kiinnostaa. Tapaus Päivi Räsänen menee silti yli ymmärrykseni horisontin, sen vaan sanon. Hän sanoi ilkeästi homoista, ja sitten vaadittiin päätä vadille. Räsänen USA:n Valkoisessa talossa ja Kongressissa, ja oli kuulemma rukoillut yhdessä Maga Miken kanssa. Siinä saavutus, josta Presidentti Stubbkin voisi ylpeillä.
Sanoin joskus jollekin teologian dosentille Helsingissä, että kirkko voisi kyllä ottaa Raamatun opit vähän kirjaimellisemmin. Dosentti vastasi näin: Ei kai me teologit itseämme löysään hirteen vedetä. Taas nauratti minua, kun vastaus oli naulan kantaan. Sitten Räsänen otti Ison Kirjan käteensä, ja ilmoitti, mitä siinä sanotaan homoista. Kaikkihan sen tietävät: miesten homous on jumalan mielestä ihan väärin. Mutta orjuus on sallittua ja monivaimoisuus sekä muut laittomuudet. Luterilainen kirkkomme on jo kauan sitten tajunnut, että Raamattu on niin kuin luetaan—ja luennat vaihtelevat ajan mukana.
Ja sitten mennään käräjille, siis leivättömän pöydän ääreen ja ryhdytään pohtimaan loukkaamisen, häpäisemisen, vihapuheen ynnä kiihottamisen käsitteiden suhdetta sananvapauteen—mahdoton tehtävä. Etiikan professorina ja retoriikan tiedettä harrastaneena vannon kautta kiven ja kannon, etteivät tuollaiset käsitteet ole yksimerkityksisiä tai tarkkarajaisia. Häpäisemisen käsitteestä pitäisi kirjoittaa kirja, eikä silti syntyisi yksimielisyyttä. Juristit katsovat lakipykäliään, joiden tulkinta on henkimaailman asia, mutta yritettävä silti on, ja kristillisten Rambo Räsänen kulkee voitosta voittoon. Kuka siinä sitten enää muistaisi homoja?
Monet lait ovat kelvottomasti kirjoitettuja, ja sanavapauspykälät taitavat mennä siihen koriin. Miksi ihmeessä riitaisa, julkisuushakuinen ja karismaattinen Räsänen piti päästää valloilleen? Nyt hän saa kaiken julkisuuden itselleen ja asialleen Amerikkaa myöten. Raamatun homokiellot ovat aikansa eläneet. Myönnetään ja vähän naureskellaan päälle, ja siinä se. Nyt löysään hirteen menevät väärät kaulat. Vaikka turha juristeja on sääliä, oma vika.