Kosto

Teksti Harald Olausen

Korealaisen elokuvaohjaaja Lee Won-taen The Gangster, The cop, The Devil (2019) elokuva käsittelee pahuutta ja kostoa ihmisen elämään oleellisesti liittyvinä ilmiöinä. Elokuva pyörii kolmen eri ihmisen vastuun ja syyllisyyden teeman ympärillä kysyen, voiko hyvä ihminen tehdä pahaa, jos sillä on hyvä tarkoitus? Elokuvasta paistaa läpi sama mahdoton tehtävä kuin kristinuskolla yrittää pitää pahuus erossa hyvyydestä.

Gangsteri, Kyttä ja Paholainen elävät kukin omissa itse luomissaan maailmoissa toteuttaen omaa itseään täyspainoisesti välittämättä muista tai yleisistä totuuksista ja säännöistä, koska elämällä ei ole mitään muuta merkitystä, kuin että elämme siinä, kuten elokuvan paholainen puolustuksekseen sanoo. Paholainen on tavallaan oikeassa. Moraali perustuu siihen, että ajattelemme aina olevan parasta toimia oikein.

Paholaisen ajattelun takana on epäilys siitä, ettei tuomitseminen kehitä ketään, vaan taistelu, joka ei edellytä tuomiota. Mutta entä kun moraali ja turvallisuus joutuvat ristiriitaan kumpi voittaa? Näin kysyy professori Timo Airaksinen aiemmin digivallila.comissa 6.8.2020 olleessa Filosofiaa raakana I-osan kirjoituksessaan - https://www.digivallila.com/l/filosofiaa-raakana-osa-ii-pieni-sarja-pahuudesta-i-turvallisuuden-vaarat/

Teorian mukaan moraali voittaa, niinkö hän kysyy? Asia ei ole kuitenkaan Airaksisesta näin yksinkertainen: "Oletetaan, että lapsesi on kamalan sairas ja kuoleman partaalla ja tarvitsee heti lääkettä. Menet apteekkiin, jossa on pitkä jono; etuiletko jonossa joko kohteliaasti tai väkivalloin; varastaisiko lääkkeen; ryöstäisitkö lääkkeen väkivalloin? Moni meistä vastaisi myönteisesti, koska lapsen henki on tärkeämpi kuin joku satunnainen moraaliperiaatteen loukkaus."

Airaksinen jatkaa, että jos tätä ei myönnä, omaksuu fetisistisen käsityksen moraalista; moraali on silloin kuin joku kumma taikakalu ihmeitä tekevine voimineen: "Periaate "pelasta lapsi" on tärkeämpi kuin yksityinen moraalin loukkaaminen. Ehkä pelastaminen ei ole moraalitonta, vaan teko lankeaa moraalisen arvioinnin piirin ulkopuolelle? Näin voi sanoa, ei siinä mitään. Turvallisuuden arvo on siis joskus moraalin yläpuolella."

The Cop, The Gangster, The Devil- elokuvan Paholainen osuu juuri tähän rakoon horjuttaen turvallisuudentunnettamme Epiktetoksen (n.50-120) stoalaisen sankarin tavoin odottaen tyynesti kostajiensa tuomiota ivan hymy huulilla saaden meidät tuntemaan samoin kuin se lihakaupassa oleva, joka ihmetteli ettei itse roikkunut koukuissa. Kumpi on siis tärkeämpää, toimia oikein tai ajatella toimivansa?

Vastauksena siihen, mikä on tärkeää, on tietenkin ikuinen väittely hyvyydestä, pahuudesta ja moraalista. Moraali on arvoista ensimmäinen, toisin sanoen moraalisen arvo pitäisi olla muihin arvoihin nähden voimakkain. Eli jos on valittava useiden arvojen välillä, on aina valittava moraalinen vaihtoehto. Mutta ei asia ole näin yksinkertainen. Paholainen on oikeassa, ihminen elää omassa maailmassaan omien lakiensa keskellä.

Ongelma tässä on nimittäin ihminen ja se sama, mistä Marcel Proustkin oli huolissaan sanoessaan meidän tuntevan yhdessä maailmassa, mutta ajattelevan toisessa; me tajuamme näiden kahden väliset samankaltaisuudet, mutta emme voi pyyhkiä pois välimatkaa. Charles Baudelair puhui suurista persoonista, jotka harjoittaen puhtaasti ja vapaasti tahtoaan, pääsivät tilaan, jossa olivat samalla kertaa sekä syy että seuraus, subjekti ja objekti.

Elokuvan keskeinen teema on kosto. Niin poliisi, gangsteri kuin paholainenkin kostavat muille omia epäonnistumisiaan ja olosuhteita, jotka ovat tehneet heistä mitä ovat. Nyrkit puhuvat, kun sanat eivät enää riitä todellisuudessa, missä itämaalaiseen tapaan kieli hoitaa ajattelusta ison osan. Yhteisymmärrystä on vain vaikea synnyttää, kun sekä todellisuus että säännöt niiden ympärillä ovat niin erilaiset.