Koteloitunut trauma - Ihmisiä historian hirmumyrskyssä!
Teksti Harald Olausen
Kansallisteatterin uusi näytelmä, Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama hieno Muistopäivä kertoo niistä suomalaisista, jotka paremman elämän toivossa loikkasivat Neuvostoliittoon tietämättä, mikä heitä maassa odotti. Aihetta on käsitelty aiemmin valitettavasti vain vähän julkisuudessa. Millaista aikoinaan pelätyssä Punaisen tähden maassa poliittisesti oli, kirjoitti tyhjentävästi Arvo Poika Tuominen kirjoissaan. Millaista maassa oli Stalinin terrori suomalaisten silmin, kirjoitti viimeksi koskettavasti Antti Tuuri kirjassaan Ikitie, josta on tehty myös vaikuttava elokuva, joka on yksi parhaimmista Tuurin kirjoista tehdyistä elokuvista: millaista aika ja pako Neuvostoliittoon oli tavallisten ihmisten mielissä, käsitellään tunnetasolla perinpohjaisesti vasta tässä näytelmässä.
Tyyli on haikea. Aiheesta on kirjoitettu talteen muistoja ja dokumentteja. Muistopäivä-näytelmä rakentuu tekijöiden mukaan juuri näihin tutkimuksessa käytetyihin dokumentaarisiin materiaaleihin. Metodi on tullut tutuksi aiemmin suomalaisilta naiskirjailijoilta. Näin yhteiset muistomme saavat uuden elämän pitkän unohduksen jäljiltä, erityisesti sen vaietut kipukohdat. "Teksti on syntynyt todellisten ihmisten jälkeensä jättämien kirjeiden, päiväkirjojen, muistelmien, haastatteluiden, kuulustelupöytäkirjojen ja etsivän keskuspoliisin henkilömappien avulla. Fiktiivinen näytelmä pyrkii luomaan moniäänistä muistia ja kertomaan tarinan ihmisistä, jotka olivat olemassa, ja jotka ansaitsevat tulla muistetuksi." Mutta miksi vasta nyt? Ehkä aika oli nyt vasta oikea.
Muistopäivä näytelmän on traaginen, mutta samalla myös koskettavan kaunis kuvaus epätoivosta ja eksymisestä maailmanlaidalla, jossa on vain edessä huonoja vaihtoehtoja. Se on tekijöiden mukaan enemmän kuin perinteinen juonellinen draama; se on kauniista ja ilmavasta kielestä, aikalaiskuvista ja musiikista muodostuva kokonaisuus, joka jää syvästi mieleen." Mutta se on muutakin. Esitys nousee kahden esittäjänsä, Miikka Toiviaisen ja Pirjo Longan, siivittämänä yli tavallisen näytelmän yhteiseksi uneksi yksilön kohtalosta ja suruista. Toiviainen on KOMin kautta jalostunut surullisen mutta myös optimistisen maailman hahmottaja ja Pirjo Lonka on demonisena tulkitsijana lähes maaginen. Esitys on siksi kauden antoisinta teatteria.
Tästä ei esitys enää parane. Menkää katsomaan:"Joulukuussa 1931 juuri ennen Suomenlahden jäätymistä lähtee Tervasaaresta joukko suomalaisia salakuljettajan veneellä kohti Neuvostoliittoa. Lahden takana kajastaa idän ihmemaa, työläisten johtama yhteiskunta, joka lupaa työtä, leipää ja parempaa tulevaisuutta kaikille. Perillä siirtolaisia odottaa kuitenkin toisenlainen todellisuus. Tavalliset ihmiset joutuvat unelmineen ja elämineen historian hirmumyrskyn armoille. Muistopäivä on järisyttävä teatteriesitys äärimmäisistä kohtaloista. Se kertoo ihmisistä, jotka yrittävät elää arkea ja luoda elinmahdollisuuksia itselleen ja lapsilleen ‒ väkivallasta, sorrosta ja mielipuolisesta julmuudesta huolimatta. Vaikka tilanne on lohduton ja pilkkopimeä, ihmiset eivät suostu luopumaan toivosta, rakkaudesta ja ihmisyydestä. Muistopäivä on kertomus menneestä ja tästä hetkestä."
Muistopäivä tekee komeaa kunniaa traagisille ajoille, ja tavallisen ihmisen kokemuksille samalla, kun se näyttää miten vähän me tavalliset ihmiset saamme tosiasiallisesti tietää siitä, mikä meitä koskettaa ja sitoo tämän olevaisen maailman valheisiin, joilla meitä ja kohtaloitamme ohjaillaan meistä itsestämme välittämättä. Muistopäivä kertoo myös ajasta, jossa tieto ei ole kaikkien omaisuutta ja demokratian heikkoudesta antautua vahvojen johtajien manipuloitavaksi. Esitys on pelottavan ajankohtainen tänäänkin ja tärkeää katsottavaa kaikille huolestuneille myös siksi, että se näyttää meille sen mitä voimme oppia, kun demokratia on uhattuna. Muistopäivä on myös suomalaista hienoa teatteria, josta voi lausua myös Kansallisteatterille kiitokset. Tuntuu kuin teatteri olisi tämän näytelmän myötä palannut odysseialtaan takaisin perustehtävänsä pariin. Hienoa teatteria.