Kulissien takainen homo-Hollywood

Teksti: Harald Olausen

Uusimman Filmihullun (3/2022) numerossa teemana on Tuntematon Hollywood (II). Päätoimittaja Lauri Timosen sanoin värit ovat toisin kirkkaita, katseet teräviä ja jopa Gregory Peck saadaan vihdoin kunnialla ulos kaapista. Minä paljastan artikkelissani Kulissien takainen homo-Hollywood, miksi näin on. Mutta en paljasta liikoja. Piilohomo-Hollywoodin rautaiset lait jylläävät vielä, suut ovat supussa ja monista asioista yhä vaietaan. Yksi syy on, ja oli se, että Yhdysvalloissa oli alkanyt Hollywoodin kultaisella kaudella kova homojahti. Kaikki ne homot, jotka olivat olleet kaapissa ja eläneet kaksoiselämää, joko studioiden pakottamina tai omasta halustaan, pitivät loppuun saakka kunnon hajurakoa itsesyrjinnällä homompaan osaan homo-Hollywoodia piilottaakseen julkisuudessa itsensä. Homo-Hollywoodin menestysresepti oli nimenomaan pitää kaikkein kuummimmat homonimet visusti kaapissa poissa ilkeiltä juoruilta ja mahdollisilta potkuilta ja muilta ikäviltä seurauksilta. Vieläkään emme tiedä ihan tarkkaan, kuinka moni heterona koko ikänsä esiintynyt "homohollywoodilainen" teki näin. Luku on suuri, ja huomattavasti suurempi kuin ne, jotka myöhemmin paljastettiin tai joista ikävästi juoruiltiin. Homo-Hollywood vihjaa eikä paljasta koko sisintään koskaan. Homo-Hollywood kertoaa ajasta, jolloin oli kirjaimellisesti tappavaa olla homo, kuten Uhattu-elokuva. Pääosassa Dirk Bogarde sekä Sylvia Sims ja Dennis Price. Ohjaus: Basil Dearden (Victim, Iso-Britannia 1961). Elokuva kuvaa kokonaista homofoobista aikaa ja kulttuuria Isossa-Britanniassa ennen kuin homous poistettiin rikosnimikkeistä. Uhattu on pelottava ikkuna siihen pelon ja kiristyksen maailmaan, minkä silloin laittomaksi julistetut homot kokivat kaikkialla maailmassa. Homo-Hollywood oli silloin maailmassa Pariisin ja Berliinin ohella ainoita keitaita homoille elää ja olla omina itsenään. Briteissä se tuntui omituiselta jo siksikin, että homous, ja sen erilaiset muunnelmat, olivat kuuluneet aina oleellisena, joskin vaiettuna osana brittiläistä kulttuuria. Homoutta siedettiin ja josta tiedettiin, mutta mistä ei puhuttu julkisuudessa. Uhatussa homoudesta puhutaan ensimmäisiä kertoja avoimesti kuin hätähuutona viattomien puolesta ihmisoikeuskysymyksenä homoille, jotka olivat pakotettu kaappiin puritaanisen moraalikäsityksen takia. Siksi elokuva on katsomisen arvoinen. Ja myös siksi, että se on kuvattu "homokivikautena vuonna 1961", milloin kaikki mitä miesten välisissä kahdenkeskisissä suhteissa tapahtui jo tapahtui, tapahtui näkymättömissä rangaistuksen ja paljastumisen pelossa. Juuri tätä tunnelmaa Uhattu välittää tarkasti katsojalleen. Uhattu on hyvä ajankuva myös siitä, miksi rapakon takana Yhdysvalloissa vaiettiin yhtä visusti homoudesta. Homo-Hollywoodissa ilma oli vapaampaa hengittää ja siitä on alkanut viimeisten vuosikymmenten aikana ilmestyä paljastuskirjoja. Lue Filmihullun numerosta 3/2022 artikkelistani Kulissien takainen homo-Hollywood lisää.