Kulissien takainen homo-Hollywood

Teksti: Harald Olausen
Uusimman Filmihullun (3/2022)
numerossa teemana on Tuntematon Hollywood (II). Päätoimittaja Lauri
Timosen sanoin värit ovat
toisin kirkkaita, katseet teräviä ja jopa Gregory
Peck saadaan vihdoin
kunnialla ulos kaapista. Minä
paljastan artikkelissani Kulissien takainen homo-Hollywood, miksi
näin on. Mutta en paljasta liikoja. Piilohomo-Hollywoodin rautaiset
lait jylläävät vielä, suut ovat supussa ja monista asioista yhä vaietaan. Yksi syy on, ja oli se, että Yhdysvalloissa oli alkanyt Hollywoodin
kultaisella kaudella kova homojahti. Kaikki ne homot, jotka olivat
olleet kaapissa ja eläneet kaksoiselämää, joko studioiden
pakottamina tai omasta halustaan, pitivät loppuun saakka kunnon hajurakoa itsesyrjinnällä
homompaan osaan homo-Hollywoodia piilottaakseen julkisuudessa itsensä.
Homo-Hollywoodin menestysresepti oli nimenomaan pitää kaikkein
kuummimmat homonimet visusti kaapissa poissa ilkeiltä juoruilta ja
mahdollisilta potkuilta ja muilta ikäviltä seurauksilta. Vieläkään
emme tiedä ihan tarkkaan, kuinka moni heterona koko ikänsä
esiintynyt "homohollywoodilainen" teki näin. Luku on
suuri, ja huomattavasti suurempi kuin ne, jotka myöhemmin
paljastettiin tai joista ikävästi juoruiltiin. Homo-Hollywood
vihjaa eikä paljasta koko sisintään koskaan. Homo-Hollywood kertoaa ajasta, jolloin oli kirjaimellisesti
tappavaa olla homo, kuten Uhattu-elokuva. Pääosassa Dirk Bogarde sekä Sylvia Sims ja Dennis
Price. Ohjaus: Basil Dearden (Victim, Iso-Britannia 1961). Elokuva kuvaa
kokonaista homofoobista aikaa ja kulttuuria Isossa-Britanniassa ennen
kuin homous poistettiin rikosnimikkeistä. Uhattu on pelottava ikkuna siihen pelon ja
kiristyksen maailmaan, minkä silloin laittomaksi julistetut homot
kokivat kaikkialla maailmassa. Homo-Hollywood oli silloin maailmassa Pariisin ja Berliinin ohella ainoita keitaita homoille elää ja olla omina itsenään. Briteissä se tuntui omituiselta jo
siksikin, että homous, ja sen erilaiset muunnelmat, olivat kuuluneet
aina oleellisena, joskin vaiettuna osana brittiläistä kulttuuria.
Homoutta siedettiin ja josta tiedettiin, mutta mistä ei puhuttu
julkisuudessa. Uhatussa homoudesta puhutaan ensimmäisiä kertoja
avoimesti kuin hätähuutona viattomien puolesta
ihmisoikeuskysymyksenä homoille, jotka olivat pakotettu kaappiin puritaanisen moraalikäsityksen
takia. Siksi elokuva on katsomisen arvoinen. Ja myös siksi, että se
on kuvattu "homokivikautena vuonna 1961", milloin kaikki
mitä miesten välisissä kahdenkeskisissä suhteissa tapahtui jo tapahtui,
tapahtui näkymättömissä rangaistuksen ja paljastumisen pelossa.
Juuri tätä tunnelmaa Uhattu välittää tarkasti katsojalleen. Uhattu on hyvä ajankuva myös siitä, miksi rapakon takana Yhdysvalloissa vaiettiin yhtä visusti homoudesta. Homo-Hollywoodissa ilma oli vapaampaa hengittää ja siitä on alkanut viimeisten vuosikymmenten aikana ilmestyä paljastuskirjoja. Lue Filmihullun numerosta 3/2022 artikkelistani Kulissien takainen homo-Hollywood lisää.