Mika Niikon tohelointi ja Arne Treholtin vakoojatapaus

Teksti Harald Olausen
"Ranskan presidentin pitäisi sanoa suoraan, ettei Ukraina liity Natoon".
-kohta entinen eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, tunnetusti korruptoitunut persukansanedustaja Mika Niikko
Jo Horatius sanoi aikoinaan, että ihminen ei koskaan voi olla varma mitä asioita olisi paras jättää tekemättä. Horatiuksen sanat koskettavat erityisesti niitä, jotka tunkevat eturiviin huolimatta siitä, ettei siihen olisi henkisiä edellytyksiä tai varsinaisesti kykyjä, kuten Mika Niikon tapauksessa huomaamme olevan. Demokratiassa kuka tahansa talipää voi nousta tärkeille paikoille, vaikka häneltä puuttuisi korkean tehtävänsä edellyttämä moraalinen ja järjellinen pohja.
On kumma, että vasta nyt persukansanedustaja Mika Niikon, taustaltaan herätyskristillinen umpikonservatiivi, sanomisiin kiinnitetään huomiota. Aihetta olisi ollut jo aiemmin, sillä Niikko on aiemmin osoittanut persujen edeltäjän, SMP:n (Sirkka, Minä ja Pekka-puolue) perustajan, Veikko Vennamon, tunnetun lauseen mukaisesti "seteliselkärankainen" Kiinan suhteen edistäessään eduskunnassa Kiinan diktatuurin asioiden näkyvyyttä taloudellista korvausta vastaan. Nyt vain termi vaihtuu. Erotessaan Niikko kutsuu perseennuolentaansa huolimattomuudeksi.
On aina huolestuttavaa kun joku politiikan eri rappusilla oleva ostetaan lobbareiden toimesta omaksi mieheksi selittämään jonkun ulkopuolisen puolesta, miksi heidän kanssaan pitää toimia ja heidän kantojaan ymmärtää, vaikka he tekevät räikeitä ihmisrikkomuksia ylläpitämissään diktatuureissa, ja Kiinan tapauksessa, yrittävät ostaa rahalla sekä ystävyyttä että liittolaisia osana pyrkimystään päässä Venäjän ja Yhdysvaltojen väliin maailman kolmanneksi suurimmaksi mahdiksi Intian kanssa määrittelemään tulevia maailmanmarkkinoita mm. ostamalla Afrikasta halvalla vaikutusvaltaa. Niikosta tulee mieleen Enso Gutzeitin entisen korruptoituneen johtajan, Olavi J. Mattilan vakoojaksi osoittautunut poika.
90-luvun alussa tein kuusiviikkoisen, kummallisen ja ikimuistoisen matkan Venetzuelaan, missä tapasin kanistereita, eli kummallisuuksia, ja ministereitä, eli huijareita laidasta laitaan, seurasin kansainvälistä lastenteatterifestivaalia ja kuuntelin oopperoita, lensin tuhat kilometriä Venetzuelan "Manseen" eli kakkoskaupunki Maracaiboon samaa reittiä, jossa oli juuri aiemmin lentokone täydessä lastissa mm. paikallinen jalkapallojoukkue lentänyt sumussa vuorenseinään, tapasin suomalaisen vakoojadiplomaatin ja lensin ulos Suomen suurlähettilään residenssistä, olin samassa katolisessa messussa kuin Göbbelsin siskon tytär perheineen ja lensin yhdessä katumustyötä tekevän saman luterilaisen seurakunnan saksalaisen papin kanssa, jonka natsi -isä oli ollut erään eteläamerikkalaisen valtion nukkehallituksen opetusministeri, syvälle viidakkoon auttamaan rikkaan perheen ilkeän pojan murhaamaksi tulleen pojan perhettä.
Jo matka Pariisin De Gaullen kentältä Caracasiin Air Francen isoimmalla mahdollisella jumbojetillä, oli elämys, matkatovereina Quitoon Kolumbian pääkaupunkiin lentäviä perulaisia transvestiitteja, jotka työskentelivät päivisin partureina ja öisin huorina Pariisin pahamaineisissa kortteleissa. Suomen suurlähetystössä työskenteli silloin lähetystösihteerinä Kekkosen läheisenä tuttavana tiedetyn ja sekä valtio-omisteisten Enso Gutzeitin että Valmetin hallitusten puheenjohtajan paikalta taloudellisten väärinkäytösten ja korruption takia potkut saaneen Olavi J. Mattilan poika, joka muutaman vuoden päästä siirtyi Moskovan suurlähetystöön II-lähetyssihteeriksi, ja jäi melkein heti verekseltään kiinni vakoilusta venäläisten hyväksi.
Mattilan pojalla ei ollut mitään tekemistä Caracasissa ja siksi hän juorusi minulle kaiken mahdollisen Caracasin parhaimmissa ravintoloissa. Suurlähettiläänä oli entisen ulkoministeri Kalevi Sorsan alkoholisoitunut ja turhautunut luottomies, jolle oli salaisen sopimuksen mukaan kuulemma luvannut nimityksen Belgian suurlähettilääksi, koska hänellä oli belgialainen vaimo, palkkioksi SDP:lle tekemistä palveluksista, mutta siirryttyään eduskunnan puhemieheksi ei muistanut hiiskua asiasta seuraajalleen ulkoministerinä, Pertti Paasiolle, joka nimitti paikalle oman miehensä (olin eräänä iltana hänen residenssissään iltaa viettämässä ja otin asian esille sillä seurauksella, että suurlähettiläs suuttui minulle ja heitti kesken illallisten ulos 20 km päässä Caracasista vuorilla suljetussa diplomaattikaupungissa sijainneesta residenssistään).
Mattila kertoi juurta jaksaen, miten hän oli päässyt isänsä suhteiden avulla ensin ulkoministeriöön töihin ja sitten liittynyt siellä kepun henkilökuntakerhoon, ja miten "isän isot ja vaikutusvaltaiset ystävät - entisen mahtipuolueen kepun kekkoslaiset" talossa olivat sitten auttaneet häntä, ja miten hänen piti vastapalvelukseksi vakoilla suurlähettilästään ja raportoida kaikesta mitä tämä teki, puhui ja kirjoitti. Kaikki tämä tapahtui tietenkin vahvassa humalatilassa Suomen valtion laskuun. Mattila nauroi omille jutuilleen, näppäryydelleen ja tärkeälle tehtävälleen. Olin hämmentynyt. Hän ei kokenut olevansa diplomaatti vaan vakooja, miksi hän myöhemmin paljastuikin Moskovassa. Harvinaisen tylsä ja tyhmä mies hän oli jopa suomalaisdiplomaatiksi, ja se oli paljon se, kun kyseessä oli sentään pikkumaisista ja turhantärkeistä virkamiehistä tunnetun ulkoministeriön virkamies.
Sen ymmärtää, että Mattilan poika kasvoi suomettuneessa maassa entisen mahtipuolueen suojissa häikäilemättömäksi perseennuolijaksi. Suomettuminen on taas se termi, mikä korruptoituneen Niikon sanomisista on levinnyt maailmalla juuri kun sen historiallisesti raskaasta painolastista on oltu pääsemässä eroon. Asiasta puhui eilen A-studiossa painavia sanoja UPI:n (Ulkopoliittinen instituutti) johtava tutkia Charles Salonius-Pasternak. On hyvä että keskustelua Niikon moraalittomuudesta ja sen vahingollisuudesta käydään laajasti julkisuudessa ja että Niikko joutuu eroamaan paikaltaan, sillä samalla se on viesti sille, ettei perseennuolentapolitiikkaa voida eikä haluta hyväksyä, sillä sen vaara on sama kuin vakooja-mattilan tapauksessa huomasimme olevan.
Mutta kenen asialla Niikko kokee olevansa? Hän on vahvasti mukana erään kristillisen herätysliikkeen toimissa. Miten voi olla mahdollista, että hän ei ymmärrä toimivansa väärin? Niikko on samalla tavalla vakooja, mies, johoin ei voi luottaa, politiikan Troijan hevonen, joka on valmiina maksua vastaan toimimaan omaa asiaansa, uskoaan ja idelogiaansa vastaan. Miten tälläisiä politiikkoja voi edes olla olemassa tänä päivänä? On hyvä että hän paljastui nyt eikä esimerkiksi silloin, kun hän jostain kumman syystä olisi päässyt ministeriksi maksettuna ulkomaiden suurvaltojen mainoksena tekemään tuhojaan vallan ytimessä.

Niikosta ei tullut vielä Mattilan pojan tapaista varoittavaa esimerkkiä. Suomessa ei puhuta vakoojista ehkä siksi, että se on niin kipeä kysymys. Mutta Norjassa kylläkin. Hyvänä esimerkkinä tästä on norjalaisen poliitikon ja toimittaja Arne Treholtin (1942-) tapaus Wikipedian mukaan:
"Treholt tapasi ensimmäistä kertaa KGB-agentti Jevgeni Beljajevin vuonna 1967 cocktail-tilaisuudessa ja seuraavana vuonna miehet tapasivat vähintään kahdeksan kertaa. Beljajev esitteli Treholtin toiselle KGB-virkailijalle, Gennadi Titoville, vuonna 1971. Miehet ystävystyivät ja heidän ystävyytensä kerrotaan jatkuvan edelleen. Vuonna 1979 Norjan poliisin turvallisuuspalvelu (Politiets sikkerhetstjeneste), joka oli siihen asti tyytynyt seuraamaan Treholtin KGB-yhteyksiä, kytki FBI:n mukaan tutkimuksiinsa. Samana vuonna Treholt solmi yhteydet KGB-agentti Vladimir Šišiniin, joka toimi niin ikään YK:ssa ja josta tuli Treholtin yhteyshenkilö New Yorkissa. Vuonna 1981 FBI asetti agenttejaan Treholtin naapurihuoneistoon. Poliisin tietojen mukaan Treholt otti vastaan KGB:lta huomattavia rahasummia. Norjan poliisin turvallisuuspalvelu asetti omia agenttejaan Treholtin naapurihuoneistoon Norjassa 1983. He tutkivat hänen asuntonsa 17. toukokuuta ja löysivät ratkaisevia todisteita Treholtia vastaan. Lisäksi kolme päivää aiemmin Treholtin oli nähty tavanneen Titovin Helsingissä ravintola Mestaritallissa ja luovuttaneen tälle papereita. Norjan poliisi tutki Treholtin asunnon uudelleen 22. elokuuta. Treholt pidätettiin Fornebun lentoasemalla Oslossa 20. tammikuuta 1984 hänen ollessaan matkalla Wieniin tapaamaan Titovia. Arne Treholt tuomittiin kahdenkymmenen vuoden vankeusrangaistukseen 20. kesäkuuta 1985 mutta vapautettiin terveydellisten syiden takia vuonna 1992. Nykyisin 79-vuotias Treholt muutti armahduksensa jälkeen Venäjälle ja asuu nykytietojen mukaan osan ajastaan Venäjällä ja osan Kyproksella. Hän on toiminut liikemiehenä, muun muassa liikekumppanina aiempien KGB-yhteyksiensä kanssa."
Treholtin tapaus on vain yksi sadoista yli vuosisadan kestäneessä norjalais-venäläisissä vakoojahistoriassa ja harvinainen lajissaan siksi, että se paljastui, sillä suurin osa jää joko paljastumatta tai niistä ei julkisuuteen hiiskuta sanaakaan. Osoituksena tästä vielä tänä päivänäkin Norja ja Venäjä vaihtavat säännöllisesti vakoojiksi ottamiaan tai sellaisiksi väittämiään vankeja keskenään. On hyvä että Niikko paljastettiin jo tässä vaiheessa. valitettavasti kansanedustajilla on suoja ja he eivät joudu eroamaan paljastuttuaan moraalittomiksi paskiaisiksi, sillä silloinhan eduskuntaan jäisi kovin vähän kansanedustajia. Politiikka lähenee synonyyyminä huijausta, mutta jotain periaatteita sitä sentään on muiden asioista päättävällä ihmisellä oltavan. Niikon kohdalla etulasi on vahvasti hämärtänyt puolihimmeitä totuuksia vastoin järkeä tarjoilevan herätyskristillisyyden sekoittaessa hänen päässään toden ja tarun, moraalin ja moraalittomuuden. Michel de Montaignen Esseiden II-osan suomennoksen sivulla 245, Montaigne varoittaa siitä, ettei kukaan pane pahakseen, jos verrataan Jumalaan, mutta kylläkin, jos hänet alennetaan eläinten tasolle: niin paljon mustasukkaisemmin me Montaignesta huolehdimme omista kuin Luojamme eduista: "Mutta meidän on poljettava maahan tämä typerä itserakkaus, ravisteltava rohkeasti ja voimakkaasti niitä naurettavia perustuksia, joille nämä harhaluulot rakentuvat. Niin kauan kuin ihminen kuvittelee, että hänellä on kykyjä ja voimia omasta takaa, hän ei koskaan tule tunnustamaan, mitä hän on Herralleen velkaa: hän tulee aina "tekemään munista kanoja", kuten sanonta kuuluu. Hänet on riisuttava paljaaksi paitaa myöten."