Kun Roger Moore ei ole Roger Moore!
Teksti Harald Olausen
Ylen Areenasta tulee kummallinen dokumentti James Bondina maailmankuuluisuudeksi tulleesta Roger Mooresta, joka ei ollut hääppöinen näyttelijä mutta sitäkin suurempi tähti elokuvataiteen turhien julkkisten taivaalla. Moore eli oikeassa ajassa ja paikassa ja onnistui komean ulkomuotonsa takia valloittaa katsojat. My Life As Roger Moore on ruokottoman huono ja pinnallinen huitaisu näyttelijän elämään sillä tarina kerrotaan "silmäkulmaa hieman nostaen" vitsin varjolla, mutta se ei pelasta dokumenttia eikä anna armoa sille ikävälle tosiasialle, että dokumentti on siloteltu ja poliittisesti korrekti sekä täysin valheellinen. Mutta mitä muuta se voisi ollakaan kuin oman itsensä tyhjyyden ontto kuvaus maailmasta, jota ei ole olemassakaan.
Myös jo ensi hetkistä lähtien katsoja huomaa sen olevan vain huono vitsi, ja sekä James Bond-instituutiota että Mooren keskimääräistä katsojakuntaa (7-27 vuotiaat pojat ja miehenalut) innostamaan tarkoitettu markkinamiesten isolla rahalla loihtima pyhäinkuva, jossa hymyilevä, komea ja aina yhtä onnekas James Bond pelastaa kylmän sodan maailmaa pahoja neukkukommunisteja vastaan Kuningattaren puolesta, ja luvalla tappaa sekä tuhota vihollisekseen luokittelemia maailmanluokan konnia. Ylmielinen ja yläluokkainen James Bond oli aksenttia myöten Roger Mooren oma luomus. Dokumentti on varmasti myyty isolla rahalla lapsenmieliseen machomaailmaan johon tällainen Bond kuuluu yhä edelleenkin oleellisesti.
Dokumentti on pilkottu kahteen osaan varmasti rahastamismielessä. Kuuluisa englantilainen näyttelijä esittää Roger Moorea, joka kommentoi omaa elämäänsä ennennäkemättömien kotivideoiden saattelemana hengettömänä ja jäykkänä. Moore rakasti kauniita naisia, vauhtia, seuraelämää ja itseään sen verran paljon, että hän sopi kuin nakutettuna siihen aikaan ennen, Daniel Greigia, sovinistisen ja yläluokkaiseksi kuvitellun satuhahmon rooliin. Halpiksissa etupäässä näytelleen Mooren näyttelijänura ei oikein onnistunut eikä ollut loistokas, vaikka hän näyttelikin liki kuudessakymmenessä elokuvassa- ja televisiosarjassa. Dokumentin huvittavinta katseltavaa on Roger Mooren uran huippuna lastenelokuvissa esiintymiset ja Pyhimys-seikkailut.
Jos dokumentiksi väitetty markkinatekele olisi uskaltanut kurottaa hieman mieheen ja myytin taakse, olisi se varmasti löytänyt paljonkin syitä "pilke silmäkulmassa" Mooren elämänsattumuksiin, ja mitä ne toivat mukanaan hänen hahmoonsa ja elämäänsä. Moore hurmasi nuorena viihdebisneksessä mukana olleita vanhoja homoja. Milliaisia vastapalveluksia hän joutui tarjoamaan? Entä mitä hän olisi muistanut köyhän lapsuutensa selvitymiskeinoista? Nyt hän vain katsoo meitä kotivideoilla, hymyilee aina samaa hymyä ja esittää James Bondia kotona kuin filmausten tauolla perheensä keskellä. Mitään muuta emme saa hänestä kakistettua ulos kuin sen, että Bondit tuottivat sen verran tarpeeksi, että tähti sai keskittyä elämään loistokkaasti elämäänsä.
Aineksia Mooren piilotetussa elämässä ja dokumentissa olisi toki ollut "vakavampaankin soppaan", jos halua ja kykyä olisi ollut hieman kaivella, kysellä ja ennen kaikkea: kyseenalaistaa, tonkia ja irrottaa limanen itsekehu itse hahmosta. Mooren henkilöhahmo on niin tuotteistettu ja perheen valvoma, ettei hänestä saada totuutta puristetuksi ulos pihdeilläkään. Se olisi kuitenkin edellyttänyt muutakin kuin vain hymistelyä ja esittämistä. Dokumentissa Roger Mooren näköinen hahmo esittää Roger Moorea sellaisena ihmisenä, kuin hänet on tarinoissa mieliimme luotu – ei siis todellisena – kuvitteellinen Sir Roger Moore on. Mutta täytyy sanoa, että hyvin hän kantaa harteillaan sen Roger Mooren, joka ei ole Roger Moore. Se on elävämpi kuin mallinsa.
Otsikko "rakkaudella" viittaa jo dokumentin luonteeseen. Se kuitenkin kohottaa Mooren ylös pilviin irti jalat maasta juuri sellaiseksi, mitä hän ei koskaan ollut ilmeisesti edes omastakaan mielestään. Se on valitettavaa. Jotain muuta katsoja odotti. Rahojakaan ei voi pyytää takaisin. Dokumentti tulee vain televisiosta. Mooresta on dokumentissa tehty tarkoituksella patsas, joka on yhtä kuollut ja hiljainen omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, kuin menneiden aikojen gloria, kun suurelle yleisölle tarjottiin viihdykkeenä tähtien ohella kuviteltuja unelmia loistokkaan elämän kulisseista. Juuri tätä tähtikulttia vahvistamaan dokumenttikin selvästi pyrkii. Se on siksi enemmän kunnianosoitus Mooren esittämälle Bondille kuin itse Sir Roger Moorelle.
Ei mikään ihme, että lopulta Mooreen Bondina kyllästyttiin. Voi jopa sanoa, että yhden ilmeen agentin aika ajoi ohitse samaan aikaan kun kylmä sota loppui 1990-luvun alussa ja maailmalla alkoivat puhaltaa taas uteliaammat ja suvaitsevammat tuulet myös mieskuvan kohdalla. Bond oli häpeilemättä mitä oli eikä Moorea saatu enää kunnolla mahtumaan roolivaatteisiinsa. Sekä yleisö että sankari itse alkoivat väsyä sekä paikoilalan junnaaviin köykäisiin tarinoihin että itseään laiskasti näytelleeseen ja turvonneeseen Mooreen. Bondissa oli meneillään silloin jo uuden etsimisen vahdinvaihto kulisseissa kun biseksuaalisesta Daniel Graigista tuli pelastajana Bond, ja liikenneonnettomuudessa Skotlannissa kuolleen Q:n korvasi avoin homo, Ben Wishaw.