Kurissa ja herran nuhteessa saksanmaalla

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Kun Finnairin lennot taas alkoivat, eläkeläiset vaimo ja minä livistimme Hampurin kauniiseen ja lehtevään kaupunkiin. Tämä on metka paikka: parhaat osat Hampuria säilyivät sodan terroripommituksissa suurin piirtein ehjinä, joten tunnelma ja talot ovat kuin sata vuotta sitten, paitsi mitä nyt uudet autot pilaavat fiiliksen. Hienoa fasadia riittää, kun tietää mistä etsiä. Pommitukset suunnattiin satamaan ja työläiskortteleihin, ymmärrettävistä syistä. Hienoimmat osat kaupunkia siis säilyivät.

Näin se aina menee. Köyhät ja työn raskauttamat pannaan ensin kyykkyyn. Ajatellaan vaikka tämän korona-ajan pörssiä. Kun korona alkoi, tuli kaamea rysähdys kursseihin, paniikissa myytiin kaikki pois. Sitten elvytettiin miljardeilla, ja kas kummaa, pörssi piristyi ja on pian taas ennallaan. Mikään muu ei sitten ollutkaan ennallaan, vappusatastakaan ei tullut.

Mutta takaisin Hampuriin. Maskipakko on tiukka, ruokakaupan ovella on vartija, joka jo moitti minua, kun ei ollut sieraimet kunnolla peitossa. Täällä joku on ollut tietävinään, että maski on hyväksi. Suomessa tiede ei vielä ole onnistunut selvittämään asiaa. Keskikokoisissa kaupoissa pitää ottaa ostoskori, koska niiden avulla lasketaan sisällä olevien asiakkaiden määrä. Kauppojen ovella on jonoja. Apteekin lattialla on viivat jonottajia varten. Jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa asiakas täyttää osoite- ja henkilötietokaavakkeen. Metro on päivisin ihan tyhjä, joten sitä on hyvä käyttää.

Valvonta pelaa ja ihmiset tottelevat. Maskipakko on siis voimassa, mutta sitä sanotaan myös kaikkien velvollisuudeksi. Pakko ja moraalinen velvollisuus ovat kaksi eri asiaa. Pakosta voi luistella, mutta moraali sitoo aina ja kaikkia samalla tavalla. Amerikka on toista maata: rynnäkkökiväärein aseistetut kansalaiset vaativat yksilönvapauden nimissä rajoitusten purkua. Kyllä ne voi purkaa, ei siinä mitään, mutta sitten aletaan kuolla. Ei rynnäri virusta torju. Moni Amerikassa pitää virusta poliittisena salajuonena.

Hampuri on siitäkin hyvä paikka piileskellä, ettei täällä juurikaan ole ulkomaisia turisteja, ei ollut edes ennen koronaa. Nyt näkee jonkun kotimaan matkailijan keskustassa, mutta Alsterin järven rannalla kulkee kyllä vain paikallisia ja paikallisia koiria. Hyvä että on edes järvi, jonka ympäri saa kävellä. Näin helsinkiläisestä vain näyttää hassulta, kun niin pienellä kaupungin sisällä olevalla järvellä on niin monta pursiseuraa ja hirveän monta venettä vesillä - jotakin melkein epätoivoista tuossa purjehdusinnossa on. Joku jopa yrittää kalastaa järven rannalla. Kaikkitietävä netti kertoo, että Alsterissa on 22 kalalajia, haukiakin. Pitäisi kai joku aikainen aamu mennä heittämään uistinta ja kuvitella olevansa merellä saaristossa, aivan kuin ennen Vaasassa