Liikkumavara ja millaista on kun saa melkein kaiken minkä haluaakin!
Teksti Harald Olausen
"Liikkumavara kuvaa poliittista päätöksentekoa ja yhden lain syntyä Suomen eduskunnassa. Kamera pääsee ensi kertaa valiokunnan ja eduskuntaryhmien suljettujen ovien taakse. Se näyttää suorat sanat ja käytäväkeskustelut sekä kuiskinnat, punoitukset ja puhuvat katseet. Ohjaus Annika Grof. Tuotanto Illume Oy (2009)." Tämän dokkarin pitäisi jokaisen velasta huolestuneen katsoa ja ottaa opiksi. Oikeiston metkut ovat nimittäin aina samat: ei ole varaa julkisesti rahoitettuihin palveluihin.
Jokaisen politiikkaa inhoavan pitäisi nähdä Ylen Areenassa esitetty dokumentti Liikkumavara, sillä silloin jos milloin avautuisivat monet silmät politiikan raadollisuudesta ja politiikkojen valheellisuudesta sekä mädännäisyydestä ja ongelmien poliittisesta vääristämisestä. Viime aikoina on alettu politiikassa – kiitos Trumpin häikäilemättömien ja demokratianvastaisten temppujen - puhua suoraan sen suurimmasta ongelmasta eli äänestäjien tahdonvastaisesta huijaamisesta. Se on suomalainenkin helmasynti.
Politiikassa on tultu lähelle sitä pintaa - tai niin luulisi, minkä lävitse äänestäjät näkevät koko touhun naurattavuuden. Demokratia voi nostaa esiin ystävällisesti hymyileviä vaarallisia hulluja, joiden ainoa tehtävä on heikentää demokratia. Ei voi olla oikein, että ison rahan ehdokkaat pääsevät ajamaan omia asioitaan vastaan yhteistä hyvää. Sir Winston Churchill sanoi jo aikoinaan, että kun on puhunut viisi minuuttia äänestäjän kanssa, huomaa miksi demokratia ei toimi. Ja sama ongelma on yhä ratkaisematta.
Yksi mikä pistää heti aluksi ohjelmassa silmiin, on kokoomuslaisten naispoliitikkojen ylimielinen "hällä väliä"-asenne ja köyhyyden sekä politiikan aiheuttaman pahan olon ja rasitusten vähättely, silloin kun kyseessä on oman hallituksen päätökset. Tätä samaa näytelmää käydään yhä uudelleen. Dokumentissa esiintyvä superrikas plastiikkakirurgi ja Asko-konsernin omistajasukuun kuuluva Sirpa Asko-Seljavaaran kommentit, ja hävytön asenne paljastavat sen, miksi hän on oikeasti politiikassa mukana.
No arvatkaa itse: estämässä etteivät köyhät verota suurrikkaita vaatimalla itselleen lisää verorahoilla tuotettuja palveluja. Kamala akka. Näyttää enemmän verenhimoiselta hyypiöltä kuin normaalilta ihmiseltä. Asko-Seljavaara onkin armoton. Hänellä ei ole esittää mitään hyvää köyhiä kohtaan, miten voisi ollakaan, kun on upporikas eikä hän ymmärrä miksi köyhät kitisevät muutaman euron hinnankorotuksista - tai "kuinka monesta prosentista on kysymys" (hän puhuu kolmesta, kun oikeasti se on kahdeksan).
Kamera oikein nuolee Asko-Seljavaraan kärsimättömän olemuksen kylmyyttä. Hän on kireä kuin viulunkieli, eikä hänessä ole empatiaa tai lämpöä edes sentin vertaa. Muiden tunteista tai mielipiteistä hän ei välitä. Jostain pitää säästää ja paljon, ja se jokin on tietenkin aina hiljaa olevat köyhät ja sairaat. Toinen hyypiö on keskustan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula – myöhempi sosiaali- ja terveysministeri, joka kielsi lastenkotilapsilta korvaukset mutta (kepulaisomisteisilta) hevosilta ei.
Röyhkeä Rehula uhkailee ja käyttäytyy aggressiivisesti valiokuntansa demarinaisedustajia vastaan, koska he eivät hyväksi epäinhimillistävää ja huijaavaa terveyspalvelujen asiakasmaksujen nostoehdotusta. Molempia tuntuu ärsyttävän erityisesti demarinaisten usein viljelemä sana oikeudenmukaisuus. Asko-Seljavaara ei viitsi edes kameroiden edessä näytellä pokerinaamaa, vaan näyttää suuttumuksensa avoimen halveksivasti, tai jopa julman aggressiivisesti "tyhmemmilleen".
Kamalaa katsottavaa mutta käy hyvin oppitunnista siitä, miksi kukaan tervejärkinen ei halua olla mukana politiikassa. Mutta ovat demarinaisetkin pimeitä ja antavat itsestään typerän kuvan ulkopuolisille. Uhoavat ja ärsyttävät tahallaan kuumakallena tunnettua Rehulaa, joka on kaikkea muuta kuin leppoisa ja mukava isähahmo – enemminkin öykkäri. Ajatella, että ensin hänestä tuli ministeri, sitten kepukorruption siivin järjestyi suojatyöpaikka Hollolan kunnanjohtajana, kun hän tipahti eduskunnasta.
Pitää muistaa, että kyseessä on poliittinen dokusoap, ja sen myös kaikki elokuvassa mukana olevat tietävät. Asetelma ei ole uskottava mutta kuvaus oppositio vastaan hallitus on todenmakuinen leikkaus siihen todellisuuteen, mikä eduskunnassa vallitsee ryhmien välillä kauhun tasapainona. Liikkumavara-otsikko kuvaa sitä liekanarua, millä hallitukset pysyvät pystyssä. Budjettilait ovat tiukkoja ja liikkumavaraa muuttaa asioita ei juuri ole. Vain jotain pieniä pilkunviivaamisia - se on linja ja laki.
Hieman irralliselta vaikuttaa edesmenneen vasemmistokansanedustaja Pentti Tiusasen (1949-2018) omituiset yksinpuhelut, mitkä eivät juurikaan liity mihinkään itse ohjelmassa. Vai liittyvtkö? Niljakas Tiusanen oli poliittinen kylähullu Kotkasta ja kuoli (itsemurha?) "hämärissä olosuhteissa". Liikkumavara nollassa kuvattiin myös ärhäkkää demarinaiskansanedustaja Marjaana Koskista, joka on tullut tunnetuksi siitä, että on nauttinut parikymmentä vuotta eduskunnan avokätistä "siirtymäajan" korvausta.
Ehkä ohjelmassa kuvattiinkin poliittista hulluutta, mitä on rasittavuuteen asti maassa monenlaista; Asko-Seljavaaran töykeys, Rehulan röyhkeys ja Tiusasen maanisuus sekä demarinaisten viaton tyhmyys. Aivan erityisesti silmään pisti Asko-Seljavaaran epäinhimillisyys, joka kumpuaa hyvän itsetunnon, ja aina oikeassa olevan ihmisen sisältä vahvemmin kuin oikeudenmukaisuus. Eikä ihme: Asko-Seljavaara on vuorineuvos Asko-Avoniuksen tyttärenä tottunut saamaan "melkein kaiken minkä halusikin".