Maailman kaikenpuolinen pahuus

Teksti professori Timo Airaksinen

Perehtyäkseni hauen (esoxs lucius) sielunelämään, luin biologista tietoutta. Hauki on kannibaali, joka syö pienempiään, mikä on haitallista haukikannan kehitykselle. Luonto on ratkaissut asian siten, että ison hauen kidusten koko suhteessa ruumiin massaan on pieni, joten kala tarvitsee happirikasta kylmää vettä pysyäkseen aktiivisena. Pienen hauen kidusten koko on suhteessa suurempi, ja näin ne sietävät lämpimämpää vettä. Isot eivät pääse syömään pieniä liian helposti. Luonto on nerokas.

Omituista, että ihmiskunta toimii heikommin kuin haukipopulaatio, mikä tulee ilmi ulkopolitiikan kriisiytyessä. Suuret mahtinsa tunnossa nielevät pienempiään ja näin vahvistuvat edelleen. Tässä on vaaransa. Kun pienet on nielty, mahtivaltiot joutuvat selvittämään suhteensa keskenään, mikä merkitsee maailmansotaa ja globaalia tuhoa.

Mutta tämä aika on vielä kaukana. Nyt, kuten 1930-luvulla, isot kamppailevat toisiaan vastaan pienten kustannuksella. Silloin vastakkain olivat ideologiat, nyt on vain ahneus ja vallanhalu. Suomi on pieni ja vähävoimainen maa, joka kyllä ostaa itselleen pommeja, mutta nuorten poikien ja tyttöjen tapattaminen rintamasodassa onkin eri asia.

Pienillä on turvastrategiansa, kuten hauella ikään, nimittäin liittoutuminen ja vetoaminen arvoihin ynnä moraaliin. Molemmat toimivat, mutta heikosti ja arvaamattomasti. Liityttiin Natoon, mutta nyt Nato saattaa olla tiensä päässä, kun yksi suuri nielaisisi Grönlannin jääaavikot. Se siitä liittoumasta.

Moraaliin pitää vedota ja kansainväliseen oikeuteen. Sanomme, ettei Suomea saa niellä, koska se olisi vastoin kansanvälistä oikeutta. Kansainvälisessä oikeudessa on vahvinta se paperi, jolle lait on kirjoitettu. Silti kannattaa vedota lakiin ja oikeuteen, onpa jotakin johon vedota hädän hetkellä.

Pienen maan keinoina ovat juonittelu, nöyristely, lupaukset ja petokset. Tämä on machiavellismia (Niccolò Machiavelli, 1469–1527), joka opettaa, kuinka pieni kaupunkivaltio Firenze säilyisi itsenäisenä isoja vastaan. Teoria on yksinkertainen: kaikkinainen juonittelu ja rikokset ovat sallittuja oman maan puolustamiseksi. Kyseessä ei ole isojen mahtien toimien oikeuttaminen. Olen varma, että presidentti Stubb lukee uudelleen Machiavelliaan nyt.

Suomen historiasta opimme, että presidentti Ryti lupasi vuonna 1944 Suomen taistelevan loppuun saakka, kunhan saa aseita Saksalta. Sai sitten pomminsa ja erosi virasta, ja Suomi erosi Saksasta. Suomi toimi moraalittomasti pettäessään sanansa ja rikkoessaan sopimuksensa, mutta juuri näin sen pitikin tehdä. Saksa tuhoutui, Suomi ei. Huomaamme, että petoksessa moraalilla ja sopimuksilla oli keskeinen osa. Ensin luvattiin, sitten petettiin ja hyvä tuli. Moraali ja oikeus ovat oivia pelimerkkejä.