Maailman muuttuu, paremmaksiko?
Teksti professori Timo Airaksinen
On aikoja ja kulttuureita, jotka eivät muutu vuosisatoihin. Australian alkuperäisasukkaat ovat eläneet samalla tavalla tuhansia vuosia. Euroopassa tekniikan ja elämäntavan muutokset olivat hitaita aina 1800-luvulle saakka, kunnes pohjoisen Euroopan teollistaminen muutti kaiken. Ja viimeksi tuli elektroniikan ja tietotekniikan vallankumous, johon Nokiakin osallistui.
Sodankäynnissä yritetään koko ajan saada yliote vihulaisesta. Silti kivääri ja luoti ovat edelleen käytössä kuten tykki ammuksineen. Kiväärejä oli jo 1500-luvun alussa ja on edelleen, sen luoti kun tappaa oikein tyydyttävästi. Tykit juhlivat Ukrainassa, kunhan vain kranaatteja riittää.
Polkupyörä nykymuodossaan on 1800-luvun keksintö ja toimii niin hyvin, että Suomessa kaupungit rakentavat pyöräteitä sen kun ehtivät. Kuka niitä talven lumessa ja pakkasessa käyttää? Talvipyöräilijöitä ovat nuorekkaat ja urheilulliset tyypit, joilla on tarve kiduttaa itseään mahdollisimman moninaisesti.
Silmälasit tulivat Eurooppaan Italian kautta jo 1200-luvulla, siellä kun lasinteon taito kehittyi ensin. Keksintö oli mullistava, kun ihmisten näkökyky parani. Sitten kaukoputki ja mikroskooppi toivat tieteeseen uusia näkymiä: pienet asiat lähellä ja isot kaukana näkyivät nyt tieteilijöille. Aika monella on lasit silmillään tai sitten piilolasit, mutta idea on aina sama: linssi taittaa valoa optiikan lakien mukaisesti ja selventää näköhavaintoa.
Ajauduin tällaisten ikikysymysten äärelle, kun kirjoitin uutta kirjaani "Millaista oli: Filosofin oppivuodet". Muistelin millaista kirjoittaminen oli 1970-luvun alussa. Moni käytti kynää, joka on vanha mutta edelleen pätevä keksintö, ja kirjoitti sitten puhtaaksi—tai kirjoitutti, jos rahaa piisasi. Minä kirjoitin matkakirjoituskoneella, jonka merkki oli Olivetti ja lempinimi Lyyti—tulee sanonnasta, "Nyt alko Lyyti kirjottamaan ", nimittäin kotoa Suomesta miehelleen Amerikkaan.
Mutta pahinta oli kun piti tehdä kolme kopiota. Laitettiin kalkeeripaperit väliin, ja kun löi kovaa, tuli merkki kaikkeen kolmeen paperiin. Entä kun löi väärin. Silloin otettiin esiin raapekynä ja raavittiin merkki pois joka paperista erikseen. Kun kirjoitti 150 sivuisen tutkielman puhtaaksi, piti ottaa yötkin avuksi. Joku itki, toinen raivosi ja sitten taas kirjoitti.
Siunattu on läppäri kielentarkastusohjelmineen. Aina niin hankalan englanninkin saa hyvään kuosiin suit sait. Ja sitten vain printteri laulamaan. Tutkielman lähteet ovat netissä, joten enää ei tarvitse lähteä koluamaan pölyisiä kirjastoja. Olemme aivan kohta tilanteessa, jossa tekoäly kirjoittaa koko tutkielman. Pyysin konetta kirjoittamaan esitelmän J.-P. Sartren autonomian käsitteestä, ja muutamassa sekunnissa ruudulla oli teksti, joka oli melkein kuin hyvä. Pian se on tarpeeksi hyvä, entä mitä sitten?