Marilyn Monroen ”unohdettu testamentti” – Mitä maailman piinatuin filmitähti olisi halunnut todella sanoa meille?

Teksti Harald Olausen

"Marilyn olisi halunnut kertoa suurelle yleisölle jotain muutakin omasta itsestään. Suurta yleisöä olisi kiinnostanut, mitä tapahtui Norma Jeanielle? Elämänsä loppuvaiheista saamiemme uusien tietojen mukaan Marilyn olisi halunnut "uuden alun elämälleen" ja puhua suunsa puhtaaksi. Juuri siksi hänet vaiennettiin. Televisiodokumentissa Marilyn Monroe unelmatyttö - Dream Girl (2022) kuvaillaan sitä ja miten hän jäi historiaan pyörimään mieliimme ikuiseksi arvoitukseksi kuin tähtisumuna."

Uusin Filmihullun numero 2/2023 on pitkän odottelun jälkeen ilmestynyt onneksi taas luettavaksi, sillä elo ilman Filmihullun tyrmäävän älyllisiä pohdintoja on kuin Aku Ankka tulevan pääministeri Petteri Orpon (kok.) valmiiksi reikäisissä taskuissa (tahtoo sanoa, että rahat valuvat sieltä jonnekin. Mutta mihin? Sitä emme tiedä emmekä saa tietää, se on porvariston tappavan ahneuden salaisuus, mikä paljastuu meille aina kerran neljässä vuodessa demokratiassa pidettävien vaalien alla kun porvarit kerjäävät tukea köyhiltä valheillaan valheilleen. Myös ns. nykyvasemmistolla on oma vahva PUNAPORVARIPORUKKANSA, joka kokoontuu taas kohta 1.5 vappuna kehumaan omaa erinomaisuuttaan toisilleen hienoilla titteleillä palkittuina skumppalasi toisessa kädessä, toinen käsi siinä taskussa, missä ennen luki TOIVO! ja nyt lukee toivonsa menettäneet...).

Tekijöiden mukaan tuplateemainen, kolmipäinen yksikkömme jakautuu tällä kertaa elokuvan äärilaitoihin: valtavirtaviihteen ikonisimpaan tähteen Marilyn Monroe'en (1926–1962) ja kahteen kassaluukkuja kroonisesti karttaneeseen arthouse-marginaalin murjottajaan, työ- ja aviopari Jean-Marie Straubiin (1933–2022) ja Danièle Huillet'iin (1936–2006). "Oikealla taiteella on kyky tehdä meidät hermostuneiksi", totesi Susan Sontag ja viime mainittu, narratiivinsa staattisuudesta tunnettu dynaaminen duo ajaa katsojan nervit tehtaan takuulla kaltevalle pinnalle, syvälle siilatun syntaksin ja mutistujen mytologioiden syvyyksiin.

Marilynista artikkelit ovat lehteen mm. seuraavat henkilöt kirjoittaneet:

Marilyn lukee Odysseusta
by Markku Koski

"Ei riitä, että kuolee: on kuoltava ajoissa" – Marilyn Monroe ja hänen elokuvansa

by Joonas Nykänen

Marilyn ja miehet

by Topi E. Timonen

The Death of a Drug Addict – Häpeämättömän henkilökohtaisia mietteitä Marilynistä

by Raila Leppäkoski

Marilyn Monroen "unohdettu testamentti" – Mitä maailman piinatuin filmitähti olisi halunnut todella sanoa meille?

by Harald Olausen

Mitä maailman piinatuin filmitähti olisi halunnut todella sanoa meille?

"Olen usein miettinyt Marilynin arvoitusta, mutta mitä siitä jää käteen? Jotakin tosi yksinkertaista ja banaalia: täysin ainutlaatuinen ihminen joka suhteessa, vaikka ei ollenkaan kykenevä käsittelemään julkistettua ainutlaatuisuuttaan ja sen myyntiä. Traagisesti ironinen kohtalo."

-Professori Timo Airaksinen

Professori Timo Airaksinen osuu tarkasti lähelle Marilynin Monroen (1926-1962) arvoitusta. Hänestä Marilyn on traagisesti ironinen hahmo, koska ei kykene käsittelemään ja tuotteistamaan julkistettua ainutlaatuisuuttaan, ikään kuin kadottaen sen salaperäisyyden samalla, kun on juuri saamaisillaan siitä kiinni matkalla kohti abstrahoivaa itsensä jalostamista sokraattiselta perustalta.

Professori Airaksinen sanoo, että on turha luulla, että Marilynistä olisi olemassa jokin totuus. Hän ei ollut vain traaginen ihminen vaan pilattu aihe, kuin kaluttu luu. Hänen lopullinen tragediansa on Airaksisen mielestä siinä, ettei hänen anneta olla rauhassa, ei edes kuolemansa jälkeen: "Kaikki omivat kilvan itselleen jotakin sellaista, joka heille ei kuulu, ostavat ja myyvät loputtomiin. Elvis ei uskaltanut mennä ulos peläten tulevansa revityksi kappaleiksi, muistoiksi. Tätä ne tekevät Marilynille edelleen."

Amerikan hauskimmaksi komediaksi nimetyn Billy Wilderin (1906-2002) Piukat paikat (1959) -elokuvan lapsenkasvoinen seksipommi, jolla riitti sisua ja temperamenttia tarvittaessa, ja joka keikutti takalistoon viehkeästi kävellessään toiselta puolelta toiselle ja puhui hiljaa ja hengästyneenä, oli kaikkea muuta kuin todellinen Marilyn. Hän oli halunnut tulla lapsena seksikkääksi elokuvatähdeksi ja muuttunut uhraamalla kaiken tälle unelmalleen pikkuhiljaa samalla sisältä tyhjäksi lahjapaketiksi, missä kaikki oli vain pintaa.

Marilyn Monroe on pula-ajan myytti köyhästä orpotytöstä rikkaaksi ja kuuluisaksi vaaleaveriköksi silinteriherrojen syleilyyn. Marilyn, joka on yksi kautta aikojen kulttuurimme tunnetuimmista ikoneista ja siksi jatkuvan kiinnostuksen sekä juoruilevien tutkimusten kohde - varsinkin kun hän oli haavoittunut sielu ja julkisuudessa itsensä karikatyyri, ei saa olla oma itsensä, koska Marilynin surkeus myy yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin aikoinaan hänen eläessään hankkimansa kirurginen kauneuskin, kuten Netflixistä tullut ja kovin (ilmeisen syystäkin) haukuttu pinnallinen ja tympeä Blonde(2022) – elokuvassa.

Mutta tämä ei ole koko totuus jumpperitytön vetovoiman omanneesta Marilynistä, joka lapsena haaveili olevansa Glark Gablen (1901-1960) tytär. Hänessä on paljon muutakin, mikä paljastuu pohdittaessa, millaisia unia hän näki, mikä oli hänen sisäinen maailmansa ja mitä hän olisi halunnut todella sanoa meille, jos olisi uskaltanut ja saanut? Tai mitkä hänen lukuisista elokuvistaan olivat hänelle sellaisia, jossa hän oli lähellä omaa itseään?

...Lue jutun loppu joko ostamalla irtonumero tai tilaamalla mainio ja aina yhtä raikas sekä tuhti lukupaketti Filmihullu itsesi ja ystäviesi (tai vihamiehiesi, sillä mitä omillaan toimeentuleva sekä älykäs ihminen nyt aikaa vievillä ja turhilla ystävillä tekisi?) iloksi!