Markiisi de Saden elämä: osa 20- Yhteiskuntasopimuksen ivaelma

Teksti professori Timo Airaksinen

DigiVallilassa käsitellään professori Timo Airaksisen suosittuja kirjoituksia Markiisi de Sadesta kerran viikossa. Markiisi de Saden vahva vaikutus näkyy edelleenkin koko ajan vapautuvassa ilmapiirissä yhä voimakkaampana, mitä seksuaalisuudesta puhumiseen ja sillä itsensä ilmentämiseen tulee, yhtä hyvin ja selkeästi se näkyy myös Friedrich Nietzschen viimeisessä kirjassa Ecce Homo, jonka kirjoittaja ja esittämä kaikki sen ajan arvot kunnolla kyseenalaistanut ihminen olivat sata vuotta aikaansa edellä aikalaistensa suureksi kauhuksi ja järkytykseksi.

Esipuheensa aluksi filosofi muistuttaa, ettei ole mikään pelottava kummajainen tai moraalihirviö, vaan luonnostaan täysi vastakohta sellaisille ihmisille, joita siihen asti oli kunnioitettu hyveellisinä: "Näin meidän kesken, minusta näyttää siltä, että juuri tämä on yksi ylpeydenaiheistani. Olen filosofi Dionysoksen opetuslapsi, mieluummin olisin satyyri kuin pyhimys." Samanlainen on vapaan erotiikan hullaannuttama Airaksisen markiisi de Sade.

Airaksisen hellimä kirjoitustyyli on pohtivaa ja älyllisesti haastavaa. Markiisi de Sadessa hän puhuu yksilön pahuudesta: "Absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kaunistamiseksi – edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla". De Sade on myös eräänlainen kulttuurimme mittari.

Se kertoo siitä, uskallammeko katsoa itseämme tarkasti sisään. Professori Timo Airaksisen de Sade-tutkielma on edelleenkin tärkeä osa yleissivistystä sekä perusteos pohdittavaksi akselilla ihminen-vapaus-valta-ja kontrolli, sillä de Sadellekin olemassaolon kysymys oli pohjimmiltaan kysymys ihmisen vapaudesta ja siitä, kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikein. Airaksisen tekstit ovat merkittäviä myös siksi, että hän onnistuu valaisemaan Saden kaunokirjallisten teosten filosofista maailmaa ja analysoi niissä esiintyvää etiikkaa, käsitystä vapaudesta ja nautinnosta sekä elämänkatsomusta vertaamalla Saden elämää ja tuotantoa filosofian an historian muiden suurten nimien, kuten mm. Hobbesin ja La Mettrien saavutuksiin.

Luvut ovat seuraavanlaisia; Johdanto, Filosofian kääntöpuoli, Saden filosofia ja sen tausta, Tosiasiat, Aiheet, Optimismin kumoaminen, Perverssiyden määritelmä, Luonto ja tyhjyys, Kaksi käsitystä luonnosta, Luonto ja arvo, Haaskaeläin, Tuuri ja transgressio, Hedonismi psykologiassa, Persoonallinen identiteetti, Naiset, Mielihyvä vai aivot, Kostaja, Paheen etiikkaa, Elämänsuunnitelmat, Inversion parodia, Paheellisuuteen kouluttaminen, Rakkaus, Yhteiskuntasopimuksen ivaelma, Yhteiskuntakritiikki, Utopiassa ja sen tuolla puolen, Tuskan ja nautinnon teatteri, Fallokratian kumoaminen, Kypsä ja vapaa saalistaja, Tyyli ja paheellisuuden moniselitteisyys, Toisto, Väkivallan kielioppi, Lukija, Moniselitteisyys, Metaforat, Hyvän ensisijaisuus, Pintatason hyvä, Syvätason hyvä, Pelastusveneessä, Sade peilin läpi, Likaisten asioiden kanssa askartelu, Hyve ja kontrolli, Narsismin tappio, Perversion merkitys, Moraalisen minän vahingoittuminen, Harkitsematon preferenssinmuodostus, Heikkous ja perverssiyden ydin, Tosiasioita vai kuvitelmia?, Jälkipuhe pokkariversioon 2019: Paha rakkaus, Sade Rakkaus ja väkivalta, Nautinnoista suurin, Luonto, moraali ja luonnon lait: Kant ja Sade, Pitäisikö Sade polttaa?. Miksi lukea Sadea?

Professori Timo Airaksinen: Markiisi de Saden elämä. Alkuperäisteos: The Philosphy of the Marquis de Sade (Routledge, London, 1995). Suomennos Manu J.Vuorio. Markiisi de Saden filosofia (Gaudeamus 1995). Gaudeamuksen luvalla Kulttuuriklubin pokkariversion toimittanut ja tuottanut Harald Olausen sekä kirjoittanut uuden esipuheen (Kulttuuriklubi 2019).

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yhteiskuntasopimuksen ivaelma 

Saden hillittömän egoismin mukaan "kaikki on sen varassa, että tämä järjetön veljeyden käsite romutetaan", ja että "sinun oman itsesi ja jonkun muun itsen välillä ei esiinny minkäänlaista yhteyttä". Tämä kielteinen ajatus on sen juhlallisen uskollisuuden valan vastakohta, jota elostelijat vannovat toisilleen: "Heittäytyen toistensa syliin nämä kaksi ystävystä kokonaisen neljännestunnin tuhlailevat toisilleen vilpittömiä ystävyyden, luottamuksen ja kiintymyksen vakuutuksia.

Varttitunti on pitkä aika syleillä toista. He ovat aitoja ystäviä. Toisaalta on kuitenkin totta, että he eivät koskaan alistaisi omaa hyväänsä toisen hyväksi. Nämä käsitesekaannukset ovat merkkinä siitä, että ystävät hyväksyvät sellaisen yhteiskuntasopimuksen, joka jakaa maailman saalistaviin sankareihin ja passiivisiin uhreihin taaten, että nämä luokat pysyvät erillään. Kun on sovittu arvojen kriteereistä, sankarit voivat itsensä lisäksi identifioida myös uhrinsa, 

Joitakin ihmisiä pidetään kurjina olentoina, jotka eivät ansaitse mitään. Myös irstailijoiden välinen ystävyys tulee näin mahdolliseksi. Yhteiskuntasopimuksen myötä luodaan keinotekoinen maailma. Tällainen artefakti on niin hyvin suunniteltu, että itsensä uhraaminen käy tarpeettomaksi. Se muistuttaa teatterin näyttämöä tai salaseuraa, jossa julmuuden ja pelon täydelliset suunnitelmat voidaan toteuttaa. Kaikki yhteiskunnalliset paheet muuttuvat ystäville nautinnollisiksi. 

Aiemmat Julman elämän epätäydellisyydet voidaan korjata, ironisesti, ylistämällä niitä vapaasti. Sadelainen maailma on Thomas Hobbesin ja Niccolo Machiavellin ehdottaman yhteiskunnan ylösalaisin käännetty versio. Hobbes haluaa uudistaa vanhakantaista yhteiskuntajärjestelmää oikean tieteen avulla siten, että siinä ilmenisivät kaikki lainsäädännön rationaaliset piirteet. Todellista luonnontilaa ei ole kuitenkaan koskaan esiintynyt, koska "sellaista aikakautta ei ole koskaan ollut, jossa jokainen yksilö olisi ollut sodassa kaikkia muita yksilöitä vastaan". 

Mutta historian aikana on esiintynyt useita sen kaltaisia kaoottisia tilanteita, erityisesti sisällissotien aikana ja niiden jälkeen. Sade näyttää myös yhtyvän näkemykseen, jonka mukaan kaoottista luonnontilaa ei ole koskaan esiintynyt. Hän viittaa lukuisiin yhteiskuntajärjestelmiin, sekä historiallisiin että nykyisiin esimerkkeinä, joita Ranskankin tulisi noudattaa. Hän väittää epäsuorasti, että ne kaikki ovat Ranskassa vallitsevaan Järjestelmään verrattuina sivistyneitä. 

Sadelle tämä merkitsee, että ne ovat julmia ja epäoikeudenmukaisia, mutta eivät täydellisesti. Hänen oma yhteiskunnallinen projektinsa tähtää yhteiskuntaan luontaisesti kuuluvan pelon täydellistämiseen. Saden Ranska muistuttaa Hobbesin intiaaniyhteiskuntia. Hobbesin mukaan "Amerikan villitkään eivät ole vailla joitakin kelpo moraalilauseita ... mutta he eivät kuitenkaan ole filosofeja."2 Keitä ovat sadelaiset filosofit, ja millaisina he näkevät yhteiskunnalliset artefaktit?

Keinotekoinen yhteiskuntajärjestys ilmenee Saden teoksissa kahdella eri tasolla. Ensinnäkin, teoksessa Les 120 journées de Sodome hän suunnittelee Sillingin linnassa oman (täsmällisen) utopiansa. Se ilmestyy uudelleen näkyviin teoksessa Justine neljän, kirkkoon kätkeytyneen munkin muodostamassa yhteisössä, ja teoksessa Juliette, mielihyvän sataisessa yhteisössä, Pariisin Veljeskunnassa. Toiseksi, kaikissa teoksissaan hän luonnostelee täydelliseksi kehitettyä (kätkettyä) autoritaarisuuteen, pakottamiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. 

Tämä järjestelmä esiintyy jo Vanhan Hallituksen maailmassa, mutta ei ole identtinen sen kanssa. Ensimmäisen lähestymistavan tulkinta on helpompi kuin jälkimmäisen, joka piileskelee varsin kaoottisen aineiston joukossa Saden teoksissa. Tulen tarkastelemaan kumpaakin, sillä ilman Saden yhteiskuntafilosofiaa mikään kuvaus hänestä ei voi olla riittävä. Käsittelen kuitenkin vain hänen romaanejaan ja jätän syrjään Suuren Vallankumouksen ajan poliittiset pamfletit.