Markiisi de Saden elämä: osa 26 - Fallokratian kumoaminen

Teksti professori Timo Airaksinen

DigiVallilassa käsitellään professori Timo Airaksisen suosittuja kirjoituksia Markiisi de Sadesta kerran viikossa. Markiisi de Saden vahva vaikutus näkyy edelleenkin koko ajan vapautuvassa ilmapiirissä yhä voimakkaampana, mitä seksuaalisuudesta puhumiseen ja sillä itsensä ilmentämiseen tulee, yhtä hyvin ja selkeästi se näkyy myös Friedrich Nietzschen viimeisessä kirjassa Ecce Homo, jonka kirjoittaja ja esittämä kaikki sen ajan arvot kunnolla kyseenalaistanut ihminen olivat sata vuotta aikaansa edellä aikalaistensa suureksi kauhuksi ja järkytykseksi.

Esipuheensa aluksi filosofi muistuttaa, ettei ole mikään pelottava kummajainen tai moraalihirviö, vaan luonnostaan täysi vastakohta sellaisille ihmisille, joita siihen asti oli kunnioitettu hyveellisinä: "Näin meidän kesken, minusta näyttää siltä, että juuri tämä on yksi ylpeydenaiheistani. Olen filosofi Dionysoksen opetuslapsi, mieluummin olisin satyyri kuin pyhimys." Samanlainen on vapaan erotiikan hullaannuttama Airaksisen markiisi de Sade.

Airaksisen hellimä kirjoitustyyli on pohtivaa ja älyllisesti haastavaa. Markiisi de Sadessa hän puhuu yksilön pahuudesta: "Absoluuttisen optimistin mukaan jotkin hyvät asiat osoittautuvat olevan pahoja, mutta vain näennäisesti, ja luonnon kuvat toimivat kuvan kaunistamiseksi – edellyttäen että ne ovat varsinaisia vajavaisuuksia, joiden varjot ovat samanaikaisesti sekä pysyviä että ohimeneviä mitä sopivammalla esteettisellä tavalla". De Sade on myös eräänlainen kulttuurimme mittari.

Se kertoo siitä, uskallammeko katsoa itseämme tarkasti sisään. Professori Timo Airaksisen de Sade-tutkielma on edelleenkin tärkeä osa yleissivistystä sekä perusteos pohdittavaksi akselilla ihminen-vapaus-valta-ja kontrolli, sillä de Sadellekin olemassaolon kysymys oli pohjimmiltaan kysymys ihmisen vapaudesta ja siitä, kenellä on oikeus sanoa, mikä on oikein. Airaksisen tekstit ovat merkittäviä myös siksi, että hän onnistuu valaisemaan Saden kaunokirjallisten teosten filosofista maailmaa ja analysoi niissä esiintyvää etiikkaa, käsitystä vapaudesta ja nautinnosta sekä elämänkatsomusta vertaamalla Saden elämää ja tuotantoa filosofian an historian muiden suurten nimien, kuten mm. Hobbesin ja La Mettrien saavutuksiin.

Luvut ovat seuraavanlaisia; Johdanto, Filosofian kääntöpuoli, Saden filosofia ja sen tausta, Tosiasiat, Aiheet, Optimismin kumoaminen, Perverssiyden määritelmä, Luonto ja tyhjyys, Kaksi käsitystä luonnosta, Luonto ja arvo, Haaskaeläin, Tuuri ja transgressio, Hedonismi psykologiassa, Persoonallinen identiteetti, Naiset, Mielihyvä vai aivot, Kostaja, Paheen etiikkaa, Elämänsuunnitelmat, Inversion parodia, Paheellisuuteen kouluttaminen, Rakkaus, Yhteiskuntasopimuksen ivaelma, Yhteiskuntakritiikki, Utopiassa ja sen tuolla puolen, Tuskan ja nautinnon teatteri, Fallokratian kumoaminen, Kypsä ja vapaa saalistaja, Tyyli ja paheellisuuden moniselitteisyys, Toisto, Väkivallan kielioppi, Lukija, Moniselitteisyys, Metaforat, Hyvän ensisijaisuus, Pintatason hyvä, Syvätason hyvä, Pelastusveneessä, Sade peilin läpi, Likaisten asioiden kanssa askartelu, Hyve ja kontrolli, Narsismin tappio, Perversion merkitys, Moraalisen minän vahingoittuminen, Harkitsematon preferenssinmuodostus, Heikkous ja perverssiyden ydin, Tosiasioita vai kuvitelmia?, Jälkipuhe pokkariversioon 2019: Paha rakkaus, Sade Rakkaus ja väkivalta, Nautinnoista suurin, Luonto, moraali ja luonnon lait: Kant ja Sade, Pitäisikö Sade polttaa?. Miksi lukea Sadea?

Professori Timo Airaksinen: Markiisi de Saden elämä. Alkuperäisteos: The Philosphy of the Marquis de Sade (Routledge, London, 1995). Suomennos Manu J.Vuorio. Markiisi de Saden filosofia (Gaudeamus 1995). Gaudeamuksen luvalla Kulttuuriklubin pokkariversion toimittanut ja tuottanut Harald Olausen sekä kirjoittanut uuden esipuheen (Kulttuuriklubi 2019).

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Fallokratian kumoaminen

Sillingissä vallitseva nautinnon ja julmuuden politiikka korostuu naisten yhteydessä oudolla tavalla. Silling on monimutkainen yhteiskunnallisten keinojen ja päämäärien järjestelmä. Irstailevat ystävykset perustavat keinotekoisen yhteiskuntansa aivan tiettyä päämäärää varten. He rakentavat teatterin, koska siellä he voivat tanssia tarinankertojien pillin mukaan. Vaikka he voivat käyttää kaikkia pakottamisen menetelmiä, myös tarinankertojat käyttävät valtaa. Minkäänlainen yhteiskuntaelämä ei voi jatkua Sillingissä ilman heidän tarinoitaan, ja heillä on vaikutusvaltaa. Itse asiassa nämä neljä prostituoitua ovat välttämättömiä koko yritykselle.

Sadea, Jacques Lacania ja Luce Irigarayta koskevassa tutkimuksessaan Jane Gallop esittää mielenkiintoisia havaintoja naisista, seksuaalisuudesta ja miehisestä ylivallasta. Hän näyttää väittävän, että sadelainen, kuten psykoanalyyttinen ja jopa osin feministinenkin seksuaalisuus on anaalista. Sitä leimaa sen fallokratia: kuivuuden idea, tiukkuuden väite, tunkeutumisen yritys ja, ennen kaikkea, yksipuolisen kontrollin tarve. Gallop kirjoittaa: "Kaikkea tunkeutumista, jota pidetään sadistisena, ihmistä puolustavan kotelon lävistämisenä, ajatellaan anaalisena tunkeutumisena. Kuiva anus kokee kipua; lävistetty on nöyryytetty ihminen.'

Gallopin logiikan mukaan Sade on kykenemätön kohtaamaan kuukautisveren problematiikkaa, vaikka irstailija rakastaakin verta ja haavoja: Kuukautisveri ei merkitse sitä, että ihmisessä olisi haava jossakin; neitsyen ja jo defloraation kokeneen naisen kuukautisvuoto on samanlaista mitä viaton neitsyt on välttämättä tahrattu ulkoapäin. Sadismin tieteessä ei kuukautisverellä ole sijaa, koska se merkitsee naista naisena (neitsyenä tai ei), joka ei tarvitse miehistä työkalua. Sade joutuisi paniikin valtaan tämän aiheen yhteydessä — ja vaikenee siksi kokonaan. Gallop siteeraa Irigarayta: "Kaikesta irstaudestaan ja kaikkien kieltojen rikkomisestaan huolimatta Sade suhtautuu yleisesti ottaen kuukautisvereen kuten tabuun."

Väitteen mukaan mies haluaa kontrolloida verenvuotoa. Tämä on mahdollista hänen haavoittaessaan naista; hän vihaa kuukautisia, koska ne ovat hänen kontrollinsa tavoittamattomissa, ja Sade hylkäisi filosofiassaan tämän asian kokonaan. Naisen kuukautiset ovat merkkinä hänen luonnollisesta vapaudestaan. Miehen fallinen ylivalta tekee naisen alistamisen välttämättömäksi, mutta naisen luonnollinen vapaus uhkaa sekä tätä järjestelmää että itse miehistä lujuutta. Gallopin mukaan "tämän miehekkään elimen kovuus ei salli minkäänlaista 'naisistumisen' renkiä minkään itselleen niin vieraan kanssa". 

Naiset ovat vieraita olentoja. Gallop kuvaa, miten madame de Saint-Ange taistelee vieraantumistaan vastaan ja on lähellä muuttua miehiseksi hahmoksi väitellessään Dolmancen kanssa. Mutta hänenkin täytyy kieltää fallokratia, jos hän haluaa menestyä naisena, väittää Gallop. Hänen mukaansa "emättimellä on liukas vastaanottokyky, joka ei jätä mitään kiinteitä esteitä, joita voisi vahingoittaa. Emätin valuu jo ennen tunkeutumista. Se ei odota, että mies murtaisi sen sinetin, vaan vieraanvaraisesti valmistautuu toivottamaan hänet tervetulleeksi". Antianaalisena tuloksena on liukkaus tuskan ja kontrollin kieltona. Sadelainen heteroseksuaalinen raiskaus kieltää kaikki nämä liukkauden olennaiset elementit.

Gallopin teesit Saden anaalitieteestä ja sen mukanaan tuomasta kontrolloimattomuudesta vaikuttavat vähemmän vakuuttavilta, jos lukee tarkoin Sillingin perustuslakia. Kun ystävysten fallinen valta on suurimmillaan, se on myös kaikkein illusorisinta. Paradoksaalista kyllä, järjestelmä osoittautuu loppujen 10puksi antifalliseksi. Sillingin yhteiskunta riistää naista enemmän kuin mikään muu yhteisö, joista Sade teoksissaan kertoo. Koska ystävykset vihaavat naisia ja vaginaa, naiset ovat siellä vain tuskaa ja anaaliseksiä varten. Samanaikaisesti ystävykset ovat kuitenkin riippuvaisia tarinankertojista, jotka ovat tyypillisesti naisellisia ja antifallisia. 

Jos sovellamme heihin Gallopin ideoita naisellisuudesta, huomaamme, että he ovat fallokratian ja sen anaalisen logiikan antiteesejä. He ovat avoimia ja joustavia, halukkaita ja mehukkaita: "Liukkaudella on omat ominaisuutensa", kuten Gallop tämän tärkeän havainnon ilmaisee. Jos naisellinen logiikka merkitsee liukkautta, niin juuri huorilla sitä on. Sillingin naispuoliset tarinankertojat puhuvat kuukautisista, joten on virheellistä väittää, ettei Sade olisi kyennyt sovittamaan tätä aihetta kirjoituksiinsa. Gallop näyttä) viittaavan vain teokseen La philosophie dans le boudoir, mutta tämän lisäksi hänen olisi pitänyt tutkia myös Les 120 journées de Sodome. 

On totta, että Sade vihaa menstruaatiota, koska sitä ei voi kontrolloida, mutta on muistettava, että Sade mainitsee ainakin kolme erilaista menstruaatioon liittyvää intohimoa. Ensinnäkin, veri liittyy saastaisuuden intohimoon. Duclos kertoo, miten "madame Guerin oli yli kuuden viikon ajan ehdottomasti kieltänyt sisartani peseytymästä"; mies nautti kuukautisverestä, kuten kaikista muistakin "epäpuhtauksista". Myöhemmin menstruaatiota verrataan paskaan, sylkeen ja pesemättömiin jalkoihin. Irstailijaa rankaistaan pakottamalla hänet syömään kaikki tämä saasta; jos hän kieltäytyy tottelemasta, naiset ruoskivat hänet.

Henkilökohtaisesti ymmärrän tämän asian siten, että Silling on paikka, jossa fallisen tieteen valta sekä vahvistetaan että kumotaan. Fallisen tieteen totuus myönnetään oikeaksi sen kautta, mitä ystävykset tekevät, mutta tarinoista, jotka ovat liukkaita ja yhtä kontrolloimattomia ja kuvottavia kuin naisen kuukautisveri, ei ole ulospääsyä. Tarinankertoja tietää, mitä hän tekee; hän "kastelee sekä irstailijan että psykoanalyyttisen tieteen kuivaa aluetta". Irstailijat eivät voi elää ilman virkistävää nestettä, jonka tuottamiseen ovat itse kykenemättömiä. Mutta he ovat yhä epäkypsiä ja heillä on paljon opittavaa — esimerkiksi se, että kypsät irstailijat — kuten Juliette — ovat seksuaalisina olentoina täysin moniselitteisiä.

Toiseksi, menstruaatio edustaa ainutlaatuisesti naisellista heikkoutta, jota voidaan hyödyntää kidutuksessa: Tytöllä täytyy olla kuukautiset. Hän saapuu miehen kotiin, kamaripalvelija ohjaa hänet kellarissa olevaan huoneeseen, jossa irstailija odottaa häntä jääkylmää vettä sisältävän altaan vieressä; allas on peitetty siten, että tyttö ei sitä näe, kun hän on miehen vieressä, tämä työntää tytön veteen, ja putoamisen hetkellä mies laukeaa hänet vedetään heti pois, mutta koska hänellä on kuukautiset, hän usein sairastuu vakavasti." Tämä himo on todella käsittämätön. Mielenkiintoinen havainto on, että menstruaatiota voidaan käyttää tiettyyn tarkoitukseen, koska se tekee naisen heikoksi ja järkytyksille alttiiksi.

Kolmanneksi, perverssi nuoleskelee ja juo kuukautisverta: "Hyvin nuori mies, jolla oli erittäin miellyttävät kasvot, piti tavattoman miellyttävänä nuoleskella pilluani kerran kuukaudessa, tiettynä aikana. Hän nieli sekä nesteeni että vereni." Ystävykset ovat eri mieltä moisesta huvituksesta, etenkin sen oudoimmista muodoista, joihin kuului raskauksia ja keskenmenoja. Siitä he puolestaan ovat yhtä mieltä, että tällaisesta ajanvietteestä puuttuu kaikki huvi, vaikka he eivät täysin sitä tuomitsekaan. Tärkeä havainto on, että Sade ei laiminlyö menstruaation aihepiiriä. Koska tarinankertojat tuntevat tämän naisellisen salaisuuden, kuukautiset voidaan mainita ja hyödyntää niitä. 

Ne tarjoavat lisää julmaa nautintoa osoittaen samalla, että huorilla on enemmän valtaa kuin irstailevilla ystävyksillä. Huorat ovat subversiivisempia kuin miehiset elostelijat. Menstruaatio on kuitenkin sekä kertomuksellinen että periaatteellinen ongelma. Kuukautisveren pelko osoittaa, miten hauraita miehinen ylivalta, fallokraattinen ideologia ja anaalinen käytäntö itse asiassa ovat. Kun naispuoliset tarinankertojat ryhtyvät työhönsä, naiselliset nesteet peittävät näyttämön, ne tulvivat yli koko kentän, jolla ystävykset onnellisina kamppailevat. Miehet luopuvat lävistävästä vallastaan seuratakseen vapaan kerronnan logiikkaa, josta puuttuvat ankarat säännöt, tiukat väitteet, kuivat oppitunnit sekä totuudellisuus. 

Tarina toivottaa kuulijansa tervetulleeksi, muuttaa tarvittaessa muotoaan, virtaa kuumasti ja vapaasti ja tuottaa kaiken mahdollisen nautinnon. Paska korvataan sanalla. Ilman sitä jäljelle jäisi vain itse tuotetun masturboinnin ärsytys. Naisen suun ansiosta peniksen kova valta muunnetaan joksikin pehmeäksi ja virtaavaksi. Gallop pyrkii vetämään tällaisen johtopäätöksen Saden tekstistä riippumatta, mutta vaikuttaa siltä, että Sade on jo lausunut sen. Sillingin veljeskunta on todellinen helvetti, jossa keinotekoinen yhteiskuntajärjestys onnistuu kieltämään oman valtansa lähteen, muuntaen anaalisen käytännön sen liukkaaksi vastakohdaksi. Anaalinen haaskaeläin muuttuu vapaaksi saalistajaksi. 

Jäte korvataan saaliilla. Sade kääntää miehisen irstailevan vallan pelkäksi kertomuksen vallaksi. Tällä yllättävällä siirrolla hän kykenee sovittamaan vaginaa ja kuukautisverta kohtaan tuntemansa vihan. Sillingun yhteiskunta on äärimmäisen subversiivinen, koska se kumoaa jopa itsensä.

-jatkuu...