Merja Kyllönen (vas.) ja pari huomiota presidentinvaaleista

Teksti Harald Olausen

Ehkä yllättävin uutinen maanantaina heti presidentinvaalien toisen kierroksen jälkeen oli vasemmistoliiton kansanedustaja Merja Kyllösen tuki ja puoltopuhe Alexander Stubbin instagramissa: "Kun porvareista pitää kerran valita, niin valintani on Alex, kansainvälinen ja verkostoitunut älykäs osaaja, joka uskaltaa olla oma itsensä. Hänellä on sydäntä olla tukena kollegalle myös niissä hetkissä, kun toiset mieluummin vaikenevat", Kyllönen kirjoitti. Kyllösen ovenavaus on jatkoa vasemmiston Nato-kannalle.

Kyllönen kertoo Stubbin olleen reilu ja tukeneen häntä eräässä vaikeassa päätöksessään toimiessaan liikenneministerinä. Kyllösen viesti on tärkeä kahdella eri tavalla. Ensinnäkin ensimmäistä kertaa noinkin korkeassa asemassa oleva vasemmistoliittolainen julistautuu porvariehdokkaan tukijaksi. Toiseksi Stubb saa suitsutusta selkärankaisena ja sydämellisenä poliitikkona - mikä on harvinaista - jolla on halua ja uskallusta tukea kanssaihmisiään. Eikö tämä jos mikä, ole ovelaa mainontaa

Pekka Haavisto`n tähti on laskussa. Hän ei ole niin mukava kuin luulisi olevan. Siitä todistuksena ulkoministeriön konsuliriidan aikaiset paljastukset hänen ikävästä luonteestaan. Toiseksi hän ei ole ns. punavihreän blokin oma ehdokas, koska sellaista ei ole varsinkaan sen jälkeen, kun Sanna Marin houkutteli taktisina äänestäjinä (kirosana vasemmistoliitolle ja vihreille) puolueelleen äänestäjiä hallituskavereiltaan, ja sen jälkeen jätti raukkamaisesti SDP:n ay-jyrien ja oikeistodemareiden käsiin.

Haavisto ei vaikuta niin kokeneelta ja osaavalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajalta kuin Stubb, puhumattakaan edustavuudesta ja kielitaidosta, jotka Stubbin kohdalla ovat huippuluokkaa. Inokkaan Stubbin ainoa ohje on olla liikoja korostamasta niitä, ettei vaikuta omahyväiseltä ja ylimieliseltä jonossa etuilijalta, joka suoltaa kohteliaisuuksia vaikuttaakseen oikeudenmukaiselta ja sydämen poliitikolta, kuten Kyllönenkin (vas.) on (muka) haksahtanut viestinsä mukaan luulemaan.

Kysymys Haaviston homoudesta ja parturiaviopuolisosta sekä edustavuudesta tai sen puuttumisesta maailmalla, saattavat painaa vaakakupissa kuitenkin osaamista ja mainetta enemmän. Suomalainen vanhakantainen keskivertoäänestäjä näkee presidenttiparin Niinistö-Haukion innostamina enemmänkin kuninkaallisina käyntikortteina maailmalla ja maan isänä ja äitinä, kuin modernina vihersateenkaariperheenä varsinkin nyt, kun sateenkaarihomoudesta on nähty myös sen ikävä ja epäreilu puoli.

Vaalit ratkaisi jo ensimmäisen kierroksen vaalimatematiikka. Tosiasioille ei voi mitään. Stubbin etumatka Haavistoon on kymmenisen prosenttia eikä se siitä miksikään muutu. Haavistolla ei ole mitään mahdollisuuksia vakuuttaa niitä maakuntien konservatiiviäänestäjiä, jotka antoivat ensimmäisellä kierroksella äänensä lukemin persuille 19,00 ja kepulle 15,3. Jo pelkästään nämä äänet yhteenlaskettuina riittävät Stubbin voittoon, ja sen Stubb sekä hänen ison rahan koneistonsa tietävät hyvin.

Stubbin on vaikea pysyä nahoissaan haastaessaan Haavistoa esim. illan A-studiossa. Stubb on sen verran osaavampi, sanavalmiimpi ja dynaamisempi ja raikkaamman näköinen, että väsyneen oloinen ja hieman kulahtanut Haavisto jää Stubbin valovoimaisuuden varjoon. Kysymys kuuluukin, miksi hän lähti kolmatta kertaa presidenttikisaan? Toinen kysymys on homous. Se ei ole enää synti mutta ei sillä ratsastaminenkaan ole enää muodissa. Se on kuitenkin suuri este monille äänestäjille.

Mutta miten pitäisi suhtautua Merja Kyllösen tuki-ilmoitukseen Stubbille, onhan Stubbin takana ison rahan trimmaama oikeistolainen poliittinen koneisto, joka parhaillaan suorittaa lähes vastarinnatta Suomen oikeistolaisinta offensiivia sitten sadan vuoden takaisen Valkoisen Suomen, palauttaa maa siihen aikaan, kun ay-liike oli pannassa ja köyhät hiljaa rivissä valmiina ammuttaviksi? Se kertoo jo omaa kieltään siitä, miten koko vasemmistokin on, pahoin pelkään, aika lailla oikeistolaistunut.

Pari terävää kommenttia kirjoitukseni on saanut. Kiinnostavin niistä on ollut aina yhtä tarkasti maaleihinsa osuvan Pohjoisen Raimo Reimanin tiukat ja osaavat kommentit: "Kun ideologinen perusta on kadotettu, eletään tunteella. "Hyvä" porvari alkaakin vaikuttaa ihan mukiin menevältä vaihtoehdolta, kuten Nilkki-Niinistön kannatus osoittaa. Itse näen tässä kyllä koston makua. Kyllösellä on paljon patoutunutta katkeruutta diktaattori Li Anderssonia kohtaan."

Edellisissä EU-vaaleissa Andersson tipautti Kyllösen ulos rahakasojen ääreltä. Anderssonille presidentinvaalit olivat täydellinen epäonnistuminen. Itse hän kuvitteli voittaneensa, kun sai tuoda julki näkemyksiään, joiden ympärille hän on rakentanut kulttimaisen uskontoa muistuttavan kuplan. Hän ei menettänyt taktisia äänestäjiä Haavistolle. Työväki, joka vielä kuvittelee vasemmistoliiton työväenpuolueeksi, ei häntä äänestänyt. Häntä äänestivät vain uskovaisimmat, Reiman kirjoittaa ja jatkaa:

"Haavisto muuten voitti tosiasiassa Stubbin. Vain RKP taktikointi toi näennäisen voiton Stubbille, tuolle reppanalle, jota jo nyt voi nimittää Itku-Iikaksi.  Haavisto itse ratsasti kannattajiensa suosioon rauhan miehenä. Voi Pekkaa. Voin paljastaa, etten käyttänyt äänioikeuttani, enkä myöskään käytä. Minun ehdokkaani kannattajakortit katosivat Tallinnaan ja mihin lienee. Varastetut vaalit. Rikospoliisi ei nähnyt rikosta näissä katoamisissa. Voi Suomea." Aika kovaa ja terävää yhteiskuntakritiikkiä. OIKEIN HYVÄ!