Mihin keskustatunnelia tarvitaan

Teksti:

Harald Olausen

Periaatteessa keskustatunnelia ei tarvita mihinkään muuhun kuin eräiden poliitikkojen oman kilven kiillottamiseksi. Käytännössä sitä tarvitsee ainoastaan pormestari Vapaavuori. Pitäähän hänellä olla leikkikalu, jonka kanssa riehua ja meuhkata kaupungissa suureen ääneen pelotellen niitä, jotka uskaltavat vastustaa hänen suunnitelmiaan. Silti jos kysyttäisiin rehellisyyskohtauksen keskellä: kuka tarvitsee keskustatunnelia, kysymys olisi väärä, sillä keskustatunnelia ei kukaan tarvitse. Sen sijaan pitäisi kysyä miksi Vapaavuori sitä haluaa ja ketkä mahdollisesti sen rakentamisesta hyötyvät? Silloin saamme selkeän vastauksen siitä, miksi sitä ajetaan härkäpäisesti kuin sitä kuuluisaa jänistä pyssyyn, vaikka kansalaismielipide ja demokraattisesti vaaleilla valitut kaupunginvaltuutetut eivät sitä kannata.

Mutta se ei tahtia kokoomuksessa ole ennekään haitannut kuten Tampereella, missä tunnelihanke saatiin ajettua kokoomuksen toimesta läpi valtuuston enemmistön ja kansalaismielipiteen vastustuksesta huolimatta. Suuri raha osaa nykyisin puhua hiljaa kulisseissa ilman että kukaan tietää mitä tai miten. Hanke olisi toteutuessaan ratkaiseva sulka Vapaavuoren hattuun matkalla kohti kokoomuksen puolueena pelastavaa puheenjohtajuutta, ja sen jälkeen mahdollisesti vaalivoiton myötä siintävää pääministeriyttä (siis Vapaavuoren unelmissa...mistäköhän muusta -Herra partakoon- se unelmoi yhteiseksi epäonneksemme?).

Epäonnistuessaan tunnelihanke taas heittää Vapaavuoren pormestarinpallilta, tai kenties jopa kokonaan, ulos politiikasta, sillä epäempaattisuudestaan tunnetussa kokoomuksessa ei yleensä häviäjiä hyvällä silmällä pitkään nurkissa katsota. Poliittisen painostuksen alla syntynyttä sponsoroiden tukemaa tunnelihanketta kokeiltiin Tampereella menestyksellä. Alueen kokoomuslainen valtalehti, Aamulehti ajoi tunnelihanketta yhdessä muutaman suuren mainostajansa kanssa härkäpäisesti vuosia. Lehdelle oli kova isku, kun kansan valitseman valtuuston enemmistö, 35 valtuutettua allekirjoitti 18.2.2013 tunnelia vastustavan aloitteen. Sen jälkeen Aamulehti aloitti vastakampanjan rummuttamalla tunnelin puolesta näyttävästi lähes parin viikon ajan sillä seurauksella, että syyskuussa neljä valtuutettua lipesi riveistä ja valtuustossa hanke hyväksyttiin täpärästi äänin 36-31 yhden äänestäessä tyhjää.

Joten ei se mahdotonta ole Vapaavuoren villeimmissä suunnitelmissa Helsingissäkään, missä panokset ovat kymmenkertaiset samoin kuin voitot sulle-mulle-pelillä ja kaiken kruununa pormestarinpallin uusiminen seuraavissa kunnallisvaaleissa. Vapaavuoren kiukkuinen esikunta valmistelee kaupungintalolla asiaa täyttä päätä syyllistämällä pormestarikavereitaan tunnelihankkeen kaatumisesta ja pelottelemalla valtuutettuja sen ikävistä seurauksista Helsingille. Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Paavo Arhinmäki pisti luun kurkkuun valtuustolle kukkoilevalle Vapaavuorelle, joka alkaa olla jo tätä kirjoittaessa entinen pormestari monen kokoomuslaisenkin mielissä. Arhinmäki muistutti tiukkasävyisessä puheenvuorossaan seuraavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Helsinkiä johtaa valtuusto ja kaupunginhallitus, ei pormestari.

Vapaavuori nöyrtyi tällä kertaa ja totteli, sillä pelissä on isommat panokset. Vapaavuori vain unohti, ettei hänellä ollut varaa enää olla vanhanaikainen kokoomusöykkäri, joka käveli mennen tullen kaiken ikävästi demokratialle haisevan yli liikemiesten avustamana. Vapaavuori ei ole enää vanhojen aikojen malliin medioiden lemmikki, vaan muiden tapaan vapaata riistaa, ja hänen sanomisiinsa sekä tekemisiinsä on alettu suhtautua valtamedioissakin varovaisen kriittisesti. Harva hänet tunteva sanoo hänen luonteestaan ja tavastaan hoitaa asioita mitään hyvää prosesseissa, missä syyt ovat välillä seurauksia, ja seuraukset syitä.

Kaikki ei ole mennyt ihan nappiin Vapaavuoren uralla sen jälkeen kun hän nousi ensin valtuustoon ja sieltä kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi ja sitten eduskuntaan valtiovarainministerinä Paavo Lipposen I-hallituksen loppupuolella toimineen Sauli Niinistön erityisavustajan paikalta. Ensin hän hävisi lähes selviönä pitämänsä kokoomuksen puheenjohtajan ja pääministerin paikan Alexander Stubbille, ja sitten ura Euroopan sijoituspankin yhtenä monista turhista varatoimitusjohtajista jossain Keski-Euroopan syvimmässä unohduksen luolassa teki hänet niin epätoivoiseksi, että hänen oli palattava hinnalla millä hyvänsä parrasvaloihin uudeksi Helsingin pormestariksi haastaakseen myöhemmin tältä näkyvältä paikalta Petteri Orpon - tai niin suunnitelmat oli laadittu ennen tätä perhanan demokraattista keskustatunnelijupakkaa.

Seuraavissa vaaleissa mitä todennäköisemmin entisen Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren olisi luullut olevan nöyrä kansan palvelija. Ehkä näin olisi ollutkin, jos hän olisi muistanut ajoissa kuuluisan tyyneyden edistäjän ja stoalaisfilosofi Senecan jo aikoinaan yrittäneen takoa kohtuullisuutta eliitin päähän sanomalla, että jos on oikeus paljoon, täytyy tyytyä vähään. Ja jos Suomessa olisi oikeasti vapaa media ja tutkivaa journalismia, tämän "nixoninnäköisen" ja Nixonia puheissaan ja toimissaan muutenkin muistuttavan hepun perään pitäisi laittaa leegio osaavia tutkivia toimittajia 24/7 tutkimaan hänen näkymättömän poliittisen minänsä toimintaa "yhteisen edun nimissä" hieman laajemminkin, sillä ei hän huvikseen uhkaillut Helsingin keskustatunnelin syyskuun lopulla stopanneita demareita sanomalla, että hyvä muistaa kun syyllisiä etsitään!

Mutta mikä tarkoitti, että hän aikoo koston enkelinä etsiä käsiinsä syylliset, ellei sitä ennen kykene kääntämään Tampereen kokoomuslaisilta oppimillaan tavoilla demareiden päätä. Mutta mikä pahinta hänen itsensä kannalta: luuleeko hän istuvansa Helsingin pormestarina vielä seuraavienkin kunnallisvaalien jälkeen tämän lausuman jälkeen vaikka tosiasiat puhuvat tätä vastaan? Muistakaa, että Jan Vapaavuorella pelissä on ensimmäistä kertaa koko poliittinen tulevaisuus ja vähän enemmänkin: yleisesti kokoomuksen maine ja henkilökohtaisesti mönkään mennyt nuorisorikollisuransa kompensaatioyritys autojenpotkijana ja mummoille hävyttömyyksiä Puotilan ostarilla ruotsiksi huudelleena luuserina, jonka pikkuvirkamiesisä oli jäsenkirjademari, joka ei maksanut jäsenmaksujaan.

Vapaavuoren yritys kammeta Petteri Orpoa paikaltaan kariutui kesällä 2018 kokoomuksen puoluekokouksessa puolueen entisen kultapojan koko elämänsä aikana huonoimpaan pitämäänsä puheeseen, jonka hän käytti sotesta, ja minkä kuittasi jälkeenpäin olutlasi kädessä kiireessä huitaisuksi. Kuuntelijat olivat ymmällään kysellen: oliko tämäkö sekoileva, änkyttävä ja hikoileva "Nixon" vielä hetki sitten heidän yksi kirkkaimmista tähdistään ja pääministeriehdokas?

Kalle Silfverberg kertoi Hesarin Kaupunki-osassa olleessa kolumnissaan 10.10 otsikolla "Vapaavuori ajoi täyttä vauhtia umpikujaan" miten pitkälti yli miljardin euron maanalainen autoväylä keskustatunneli kuopattiin todennäköisesti lopullisesti:

"Keskustatunneli on Helsingin politiikan ikiliikkuja, mutta tällä kertaa väittely siitä äityi loanheitoksi. Syy on Helsingin uuden päätöksentekotavan, jota yleisesti ottaen on pidetty hyvänä. Yksinkertaiset päätökset tehtiin aiemmin niin, että virkamiehet valmistelivat esityksiä, joihin poliitikot ottavat kantaa."

Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen päällikkönä Silfverberg on joko liian kohtelias tai onnellisen tietämätön, mikä oli ennen vihreiden nousua kaupungin toiseksi suurimmaksi puolueeksi yleinen tapa hallita Helsinkiä, silloin epätosi lause "Yksinkertaiset päätökset tehtiin aiemmin niin, että virkamiehet valmistelivat esityksiä, joihin poliitikot ottivat kantaa", olisi pitänyt korjata totuudenmukaisemmalla "Kaikki päätökset tehtiin kokoomuksen toimesta salassa niin, että ensin johtavat kokoomusvirkamiehet valmistelivat asiat yhdessä liike-elämän kanssa, ja sen jälkeen kokoomuspoliitikot päättivät asioista niin, että muut poliitikot ymmärsivät ajoissa tukea palkinnon toivosta kokoomuksen päätöksiä, jotka oli valmisteltu joko tai muotoon eikä demokraattisesti avattavaksi ja päätettäväksi sekä että-mahdollisuuksiksi kokoomuskaupunginjohtajan toimesta, joka itse esitteli ja käytännössä myös päätti kaikista kokoomukselle tärkeistä asioista eli rahakkaista hankkeista.

Eikä tässä vielä kaikki naulat Vapaavuoren arkkuun. Parhaillaan selvitetään myös millainen rooli Vapaavuorella oli viime vuoden huhtikuussa Pasilan konepajalla järjestetyssä surullisenkuuluisassa Querelle-festivaalissa. Querelle on yksi niistä sotkuista, jotka himmentävät Vapaavuoren muutenkin laskussa olevaa uraa ja mainetta kovana pelaajana sekä osaavana vallankäyttäjänä, ja voi paisuessaan muuttua Vapaavuoren painajaisena omaksi Watergateksi - Querellegateksi, tai peräti Waterlooksi, sillä hän tapasi ennen festivaaleja Querellen promoottori Jaakko Parkkarin.

Sen jälkeen kaupunki antoi festivaalille 10.000 euron avustuksen, vaikka oli jo kertaalleen evännyt sen festivaalilta edellisvuonna. Vapaavuori on itse vähätellyt tapaamisen tärkeyttä. Nyt kysytäänkin miksi kaupunki ja erityisesti kokoomus tukivat etukäteen ristiriitoja herättänyttä festivaalia? Festivaali oli joutunut huonoon huutoon julkisuudessa jo ennen järjestämistään. Sitä epäiltiin mm. pinkkipesusta ja epätosien väitteiden levittämisestä julkisuuteen. Festivaalien promoottori haukkui twitterissä räävittömästi osan festivaalien kohderyhmästä. Epäilyt petoksesta levisivät heti festivaalien jälkeen, kun selvisi ettei Querellen takana olevan Equal Events-yhtiö ollut missään vaiheessa ollut kannattava. Budjetti oli selvästi tehtailtu yläkanttiin. Epäilyjä lisäsi se, että julkisuudessa rääväsuisena tunnettu Querellen alulle pannut promoottori Jaakko Parkkari on aiemmin toiminut samoin tavoin muissa huonosti menneissä tapahtumissaan.

Siitä kuka teki tukipäätökset ja miksi, ovat erityisen kiusallisia kysymyksiä Helsingin kokoomukselle, joka oli Querellen yksi harvoista sponsoreista. Tilaisuuden avasi osana eurovaalikampanjaansa LGBTQ-ääniä kalastellut kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen. Pormestari Jan Vapaavuori vieraili festivaaleilla ja kehui sen jälkeen julkisuuteen lähetetyssä tiedotteessaan tapahtumaa. Kun asiaa on kysytty johtavilta kokoomuslaisilta, he ovat olleet syystäkin housut kintuissa yllätettyinä vaivautuneen hiljaisia. Nyt kysytäänkin syystä, mikä on ollut todellisuudessa pormestarin rooli Querelle-skandaalissa, ja miksi hän sekä kokoomus puolueena tukivat niin näkyvästi LGBTQ-väen hylkimää ja boikotoimaa festivaalia, minkä tähtinä esiintyi kaksi tunnettua ja rääväsuista transfoobista drag-artistia?

Yksi selitys löytyy vaalimatematiikasta. Taustalla on kova taistelu Helsingistä ja yksi Querelle-sotkun taustalla vaikuttava motiivi tukea "näyttävää LGBTQ-tapahtumaa" oma etu mielessä. Kokoomus tuntee kauhukseen, miten vihreät hengittävät ihan kannoilla niskaan. Kaupungin kakkospuolueena vihreät ovat kasvattaneet suosiotaan tuomalla mutkattomuutta ja läpinäkyvyyttä poliittiseen päätöksentekoon, mikä ei sovi kasvottomien liikemiesten kanssa yhdessä kaupunkia johtavalle kokoomukselle bisnes etukilpenään.

Kokoomuksen ykköstavoitteena on saada läpi rahakas keskustan tunnelihanke. Kokoomus oli jäämässä alakynteen jo edellisissä kunnallisvaaleissa, ellei olisi saanut suostuteltua Vapaavuorta palaamaan Euroopan investointipankista Suomeen johtamaan kokoomuksen vaalikampanjaa Helsingissä. Kunnallisvaaleissa Vapaavuoren henkilökohtainen jättisaalis, 29.745 ääntä takasivat kokoomukselle vielä sillä kertaa voiton 28,3 prosentin äänisaaliin vihreiden pormestariehdokkaan, Anni Sinnemäen kahdeksaa tuhatta ääntä ja vihreiden 24 prosenttia vastaan. Nyt asetelmat ovat muuttuneet vihreiden ja koko punavihreänblokin hyväksi.

Mutta onko keskustatunneli yhtä turha, kallis ja hyödyttääkö se vain etupäässä kokoomuslaista liike-elämää kuin Tampereen vastaava? Vaikea sanoa, mutta ei todennäköisesti. Sille näyttäisi olevan joitakin puoltavia perusteluja sekä selvää tarvetta, ja Vapaavuori vaikuttaa itsevarmuudessaan liikkuvan oikeassa suunnassa pitkällä tähtäimellä mutta aika ei ole enää hänen. Kysymys on jo muusta, kun veren makuun on päästy - kyse on demokratiasta ja siitä, että tällä tavalla ärhentelevästä yksinvaltiasta leikkivästä hepusta on parempi päästä kokonaan eroon 2020-luvulla, nyt kun Helsingistä ollaan vihdoinkin laajan kansalaismielipiteen tukemana tekemässä uudenlaisen viehätyksen kaupunkia kaikille sitä haluaville avoimille sieluille.

Vihreiden avulla nuori keskiluokka on mielistynyt vaikuttamisen makuun ja he haluavat tehdä kaupungistaan Sanghain, Berliinin ja Sao Paolon tapaan iloisen, kiltin ja ystävällisen monikulttuurisen kaupungin kaikille sellaisesta kiinnostuneille; lisää menoa ja meininkiä stadin arkeen unohtamatta lisätä pyöräteitä keskustaan ja Keskuspuiston säilyttämistä politiikalla "ei senttiäkään betonille". Ehkä siksi vihervasemmistolaiset toimittajat ovat äkänneet keskustatunneli-hankkeessa liian malttamattoman, epädiplomaattisen ja tulella leikkivän Vapaavuoren heikon kohdan, mihin puuttumalla he varmistelevat helposti härnäämällä häntä muutaman vuoden päästä vihreiden marssimista ykköspuolueen asemaan ja kruununa pormestarinpallille.

Kokoomus meni omaan halpaan, vaikka sai tahtonsa läpi kunnallispoliittisena hallitusohjelmana pidettävään valtuustostrategiaan, ja tunnelin valmistelu siirrettiin kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaispormestari Anni Sinnemäen käsistä Vapaavuoren toimiston alaisuuteen, jossa sille ei oltu tehty vaihtoehtoa, vaan koko hanketta alettiin ajaa "ainoana keskustan vaihtoehtona".

Keskustatunnelihanke ei kuitenkaan onnistunut kun pieneksi 13 prosentin kääpiöpuolueeksi vailla pimeässä loistavaa majakkaa (tekisi mieli sanoa ilkeästi, että perävaunuja riittää kiusaksi asti tällä hautausmaalla) kutistunut, ja lähes ikääntyvistä eläkeläisistä koostunut (tulee tästä harmaavarpusjoukosta mieleen se Monthy Python- leffa missä se kammottava kääkkäjengi hyökkää "merirosvoina" vanhanaikaisella toimistotalollaan ison pilvenpiirtäjän nuorten pörssihaiden kimppuun) kutistunut, ja lähes ikääntyvistä eläkeläisistä koostunut entisen Helsingin kakkospuolueen, "SDP:n strategit "päättivät kostaa kokoomuksen ylimielisyyden ja profiloitua tunnelihankkeen ympärillä sen vastustajaksi jo ennen kuin hankkeen yleissuunnitelma oli valmistunut pormestarin toimesta.

Vihervasemmistolaisin äänenpainon medioissa todettiin, ettei Vapaavuori ollut tyytynyt mihinkään realistiseen tunneliin, vaan paisuttanut sen kuusikaistaiseksi, maanalaisilla eritasoliittymillä varustetuksi väyläksi, jolle Kehätietkin olisivat kalvenneet myös hintalappua, yli 1,4 miljardia myöten.

Hesarin Silfverberg kirjoitti samassa jutussaan, että tunnelia kannattavien tahojen olisi poliittisen realismin nimissä kannattanut painaa jarrua ja tuoda käsittelyyn merkittävästi halvempi ja yksinkertaisempi ratkaisu. Ymmärrättekö vihdoin mistä tässä Vapaavuori ja Querelle-kytkennöissä on oikein kysymys? Äänistä tietenkin - tai tarkemmin puuttuvista äänistä. Vapaavuori ja kokoomus tarvitsevat puuttuvat 5.000-15.000 iloista ja huoletonta sateenkaariääntä varmistaakseen keskustatunnelihankkeen toteutumisen ja kokoomuksen aseman pormestaripuolueena liike-elämän suosiollisella avustuksella vielä tulevaisuudessakin. Juuri siksi kokoomus ja Vapaavuori luulivat Querellen olevan yksi hyvä lisäkeino vahvistaa julkista kuvaansa LGBTQ-äänestäjien keskuudessa.