Mikä ihme ”tavan mukaan”?

Teksti Harald Olausen

"Koen, että nyt on minun paikkani antaa oma osaamiseni, sitoutumiseni ja intoni Helsingin käyttöön. Siksi olen ehdolla Helsingin pormestariksi - innostuneena ja motivoituneena. Haluan olla rakentamassa yhdessä Helsinkiä, joka on toimiva, luova ja hauska. Pormestarina haluan olla kasvot sellaiselle Helsingille, jossa asioita tehdään yhteistyössä. Kasvot kaupungille, joka on empaattinen, iloinen ja ihmisistään välittävä." https://www.eveliinaheinaluoma.fi/vaalit/

Sunnuntaisten kunta- ja aluevaalien kiinnostavin kohta oli seurata SDP:n ja kokoomuksen välistä historiallista kamppailua suurimman puolueen ja samalla pormestarin paikasta. Kokoomuslaiset puhuivat avoimesti "kokoomuksen lipun heilumisesta" kaupungintalon salossa (mikä olisi laitonta) kuin olisi ollut itsestään selvää, että kokoomus voitti. Ei voittanut. Tuli tasapeli.

Aika lähellä oli, että kokoomus olisi jäänyt kakkoseksi SDP:n historiallisessa äänivyöryssä yli kaupungin. Jo siksikin oli huvittavaa, että valtamedioissa alettiin puhua kokoomuksen voitosta saatuaan hieman enemmin ääniä kuin demarit, mutta saman paikkamäärän valtuustoon missä jokaisella on yksi ääni. Laissa ei puhuta tavoista vaan demokraattisesti valitusta pormestarista.

Pormestari ei varsinaisesti edusta itseään tai puoluettaan, vaan kansalaisten tahtoa demokraattisesti valittuna johtajana. Tähän tehtävään hänet valitsee valtuusto enemmistövaalin perusteella. Se joka saa enemmistön valtuustossa, tulee valituksi pormestariksi. Ei ole siis mitään syytä ylläpitää "tavan" nimissä epädemokraattista konsensusta yllä vastoin kansan tahtoa.

Filosofi Dewey selitti loogisten periaatteiden luonnetta, puhumalla tottumuksesta toiminnan tapana tai lajina, ei yksittäisenä tekona. Mutta kun se muotoillaan, sikäli kun se hyväksytään, siitä tulee sääntö tai yleisemmin toiminnan periaate tai laki. Toisin sanoen päättelyn tottumukset ovat aluksi pelkkiä tapoja. Niistä tulee ajan tullen pakollisia, ellei joku puutu asiaan ja sano: EI!

Eve Heinäluoma on siis edelleenkin tätä taustaa vasten SDP:n pormestariehdokas, kunnes vaali käydään valtuustossa, jossa jokaisella valtuutetulla on ratkaiseva ääni. Ei ole olemassa mitään perustetta, miksei valtuuston enemmistön muodostavat eivät sopisi keskenään valittavista pormestareista sekä noudatettavasta politikasta, mikä on kovin kaukana kokoomuksesta.

Eve Heinäluomaa on äänestetty sekä ihmisenä että "Reilumman politiikanteon"-puolesta kampanjoineen SDP:n Helsingin vaihtoehdon johtajana. Helsingissä on uusien kasvojen aika. Siksi lähes 20.000 äänestäjää, joukossa paljon myös liikkuvia, halusivat Even ja SDP:n Helsingin johtoon, jotta Helsinki pitäisi huolta heikoimmistaan, ja olisi vahva vastavoima leikkauslinjalle.

Demareille olisi kaikki syyt ottaa nyt vallankahvasta tiukemmin kiinni ja toimia jämäkästi punavihreän enemmistön avulla jakamalla pormestarinpaikat fiksusti; kaksi kullekin kolmelle puolueelle demareille, vasemmistolle ja vihreille. Joskus aikaisemmin kun kokoomus ei vielä sanellut ja puolue puhui vastakkainasettelun ajan olevan ohitse, olisi konseksuksellakin ollut tilaa. Ei enää!

Kokoomuksen pahat aikeet ovat jo aiheuttaneet ongelmia asukkaille. Ilman kokoomuksen rautaista kättä politiikka on paljon pehmeämpää. Kun yksi puolue on tottunut jyrähtelmään lähes kaikkia yhteisen edun nimissä olevia hankkeita vastaan yksityisen eduntavoittelun nimissä, se jarrutelee hyviä uudistuksia ja yhteisen hyvän kehittymistä vastaan kuin iso paha susi.